Rikkaruohoja ruokapöytään

Millingtonin ruokapöytään on viimeisen viiden vuoden aikana ilmestynyt joka kesä joku uusi villiyrtti tuttavuus. Aikaisemmilta vuosilta ovat tuttuja jo horsma niin lehdiltään kuin kukiltaakin, siankärsämö, kuusenkerkkä, nokkonen, porkkanan naatit ja vuohenputki. Tänä vuonna vuorossa ovat peltokanankaali ja ah, tuo niin vihattu voikukka.

Peltokanankaalia testasin salaatissa sekä kukkien, että lehtien osalta. Peltokanankaalin makua on kuvattu rucolamaiseksi. Ihan en pelkästä peltokanankaalista lähtisi kuitenkaan salaattia värkkäämään, maku on pelkiltään hieman pistävä lehtien osalta. Kukinnot sen sijaan tomivat oikein kivasti makunsa ja ulkonäkönsä puolesta salaatin lisänä.

Voikukasta voi käyttää koko kasvin. Nuoret lehdet ovat oiva lisä salaattiin ja juuret sopivat keittoihin sekä raakaraasteeksi. Paahdettua juurta voi myös kokeilla makeiden jälkiruokien mausteena. Voikukka on oikeaa superfoodia, koska se sisältää kolme kertaa enemmän ravinteita kuin muut salaattikasvit. Paljon eri vitaaminejä, mutta myös mm. rautaa, kalsiumia, kuparia ja mangaania. Voikukkaa on arveltu yhdeksi pahammista K-vitamiinin lähteistä.

Testikeittiössä on tänä vuonna kokeiltu pohjolan kapriksia wieninleikkeen kylkeen voikukan nupuista
Saariston Martan reseptillä

Nopeasti ryöpätyt voikukannupuista valutetaan vesi pois ja etikan sekaan kiehautetaan hunajaa ja suolaa. Pariksi päiväksi jääkaappiin tekeytymään.

Itse ruoka-annoksesta unohtui ottaa kuva, mutta hyvää oli - suosittelen kokeilemaan!

Eilen aloitin kokeilun toisen vaiheen eli itse kukkien hyödyntämisen. Puolikopallista vasta auenneita voikkukkia kyytiin ja terälehtiä irrottamaan.

Aikamoinen homma tuossa olikin! Onneksi älysin ottaa sakset ja kumihanskat avuksi, muuten olisi sormet olleet keltaisemmat kuin tupakoitsijalla tämän projektin jälkeen. Mitä tarkemmin vihreät osat poistaa terälehtien joukosta sitä makeampaa keitosta syntyy.

Tässä vaiheessa en vielä osannut päättää syntyykö tästä voikukanterälehtimehua vai voikukkahilloa. Molemmissa tapauksissa lehdet lepäävät jääkaapissa yön yli, joten sain vähän mietintä aikaa.

Päädyin voikukkahilloon Lautasella blogin ohjeella

Yön yli levänneiden sitruunan viipaleiden ja teräkehtien mehu puristetaan siivilän läpi kattilaan ja keitetään hillosokerin kera. Jännää miten voimakas hunajan tuoksu tästä liemestä lähti, vaikka hunajaa ei  reseptiin ole lisätty lainkaan.

Hillo keitetään ilman terälehtiä ja vasta lopussa lisätään tuoreita lehtiä keittämisen jälkeen. Nyt vain odotellaan hyytymistä. Tein annoksen johon tuli litra vettä ja laitoin puolikiloa hillosokeria. Sovelsin reseptiä myös siten että käytin kaksi isoa luomu sitruunaa.