Huhtikuu ja kevät on täällä! Meillä on erikoinen talvi takana. Syksyllä, tarkemmin syyskuussa askartelimme rantasaunan takkahuoneen parissa ja sen jälkeen meillä ei ole tehty lainkaan remonttia. Ihan totta, ei mitään! Ensimmäinen talvi sitten vuoden 2015. Tai ihan ei voi sanoa, että ei mitään, onhan tuo isäntä tehnyt melkoisen vuoren polttopuita. Vuori on sellainen, että se riittää aika moneksi vuodeksi eteenpäin, vaikka meillä kuluu sellainen 25 kuutiota puuta vuodessa. Emäntä on sitten kelkkonut puita sisään, polttanut ne ja palannut vanhojen harrastusten eli käsitöiden pariin. Talvi-illat ovat menneet villapaitoja kutoen ja kansallispukuprojektin parissa ähräten.
Pilkekone ja sukkapuikot on laitettu nyt varastoon ja maaliskuun puolessa välin alkoi uusi projekti. Tasan vuosi sitten pääsiäisenä aikomuksemme oli tehdä rantamökiin pintaremontti. Vähän tapettia ja maalia pintaa niin 1960-luvulla rakennettu lautamökki päivittyisi hieman. Jo alkumetreillä kävi selväksi, että ei kannata. Mökki osoittautui aivan lahoksi, katto on vuotanut joskus ammoisina aikoina ja yläpohjan rakenteet ovat ihan puperoa. Muutama hengenveto ja saattoihin siinä, ainakin emännältä, muutama ärräpääkin päästä suusta mutta ei auta uutta suunnitelmaa kehiin.
Syksyllä laitoimme rakennusluvan vetämään uudelle mökille. Ajatuksena nostaa mökin paikka pois rinteestä mäen päälle ja toki hieman kauemmaksi rannasta. Lippua ja lappua kaupungin rakennusvalvontaan vetämään. Tekisi mieli vähän avautua tuosta rakennusluvan hakuprosessista, mutta terävin kärki turhautumisesta on jo haihtunut, kun lupa meille myönnettiin jo marraskuussa. Kenellekään ei varmaan tule yllätyksenä, jos sanon ympäripyöreästi, että maalaisjärki on hieman kaukana tästä prosessista. Pisteet on kaupungille annettava siitä, että koko hakuprosessi on digitalisoitu, toki yhtä poikkeusta lukuunottamatta. Poikkeamisluvan lainvoimaisuuden leimallinen (kyllä, luit ihan oikein LEIMALLINEN) paperi on toimitettava luvan liitteeksi. Leimallisen liitteen voi toki lähettää sähköisesti, mutta itse leima oli paperiin haettava ihan konkreettisesti ja hienosti kaupungintalon kirjaamosta.
Leimat on paperissa, "maaperätutkimus" peruskallioon tehty ja kosteudenhallintakin vesijohdottomassa, saunattomassa kallion päälle rakennettavassa mökissä suunniteltu eli ei kun töihin.
Ensin oli tietenkin taas tehtävä tie. Tänä vuonna routaa ei meidän korkeudella Keski-Suomessa ollut lainkaan, joten sen suhteen pääsimme ajoissa hommiin.
Rakennuspaikalla mäenharjanteella oli pieni kevythirsiaitta, joka oli siirrettävä alta pois (Kuljetusliike Anssi Antikainen Oy, Jyväskylä). Pikkumökki jää pihapiiriin vierasaitaksi ja etsii paikkansa myöhemmin.
Mökin siirron jälkeen rakennuspaikka puhdistettiin maa-aineksesta. Kallio osoittautui niin epätasaiseksi ettemme selvinneet ilman räjäytystyötä (VP-louhinta, Keuruu). Pikku mutka matkaan ja dynamiittiä kallioon. Ajoitus räjäystyölle oli mahtava! Kallion oli oltava aamulla puhtaana lumesta, koska muuten räjäyttäjät eivät olisi korkomerkkejä nähneet. Kuinkas sitten kävikään? Koko talven kovin lumimyrsky osui juuri tuolle edeltävälle yölle ja lunta pukkasi yön aikana noin 30-40cm. Onneksi sentään pakkaslunta. Isännällä oli kello soimassa yöllä neljän tunnin välein ja hän kävi lentipuhaltimella puhaltamassa lumen pois kalliolta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti