Syksy tuo tullessaan yläpohjaremontin

Kesä on niin lyhyt, että emme halunneet uhrata sitä sisällä kökkimiseen tänäkään vuonna. Yläpohjan remontti alkoi viikko sitten raivaamisella ja purkamisella. Siivouksen yhteydessä vintiltä löytyi jälleen kaikenmoista isompaa ja pienempää aarretta.

Kuva talosta joskus 60-luvulla kun kattona olivat vielä tiilet ja hirret oli piillotettu jo lautaverhouksen alle.

Näkymä talon portailta saunalle päin: aikajana 50-60-luvulla, kun saunan takana oleva koivikko oli vielä peltona.

Anttilan myyntikatalogeja vuosilta 1968 ja 1963

Lister merkkinen separaattori, enää meiltä puuttuu lehmä :)

Tyhjässä vintissä on aika paljon tilaa. Rakennetaanko tänne koskaan mitään? Sitä ei tiedä tällä hetkellä kukaan.

Tästä se taas lähtee! Toimintasuunnitelmana: lankut ylös ja vanhat eristeet imetään pois. Uudet sähköt vedetään pääosin piilossa välikaton rakenteissa ja samalla tehdään kylppäri-keittiö akselille lisää ilmanvaihtoa. Eristeeksi ekovilla, paperit päälle ja lankut takaisin. Koko hässäkkä pitäisi saada pakettiin ennen pakkasten tuloa. Tähän samaan settiin kehiteltiin vielä yläkerran portaitten uusiminen siten, että täällä voi joskus jotain säilyttääkin ja toistaiseksi pysyisi pakkanen yläkerran puolella. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Viikonloppu resursseilla kun mennään niin tässä tärväytyy väkisin kuukausi tahi kaksi. Toivokaamme pitkää ja lämmintä syksyä :)

Kesä mennyt on...

Kesä 2019 on ollut viides kesä Millingtonissa ja monin eri tavoin myös perheemme vedenjakaja, hyvällä tavalla. Se on myös tarkoittanut eräänlaista rauhoittumista perusasioiden äärelle. Blogissa on ollut rauhallisempaa, kuvavirta on siirtynyt entistä enemmän instagramiin (helppo ja nopea tapa päivittää kuulumisia).

Tänä kesänä suurimmat projektit ovat olleet kasvihuone, rantasaunan kompostoiva huussi ja isännän konelaavu. Kasvihuoneessa ja kanalassa on tullut vietettyä tunti, jos toinenkin. Kanalaan on syntynyt kolme poikuetta tipuja ja kahdella on vielä haudonta käynnissä (kyllä aika paljon tipuja...).

Kasvihuone on ollut varsin tuottoisa; juhannuksen jälkeen emme ole ostaneet kaupasta mitään vihanneksia tai juureksia. Satoa on tullut myös yli oman tarpeen ja mm. vanhempani ovat saaneet nautiskella itse kasvattamistamme vihanneksista.

Keskeneräisyys on asia, jota vanhan talon korjaamisessa ja entisöinnissä on pako opetella sietämään. Kesäaikaan tuo keskeneräisyyden sieto kohdistuu pihaan ja puutarhaan. Toki on ihanaa kun on lääniä ympärillä missä mahtuu temmeltämään. Ei ole tarkoituskaan, että koko tonttia tai edes koko piha-aluetta saataisiin "hoidetuksi". Luonnontilaa jää nyt ja tulevaisuudessakin todella paljon. Silti välillä ahdistaa katsoa toisten rikkaruohottomia kukkapenkkejä ja kanttiraudalla reunustettuja istutuksia. Meilläkin toki uudet penkit on rikkaruohottomia - täysin, mutta se ei johdu emännän ahkerasta kitkemisestä vaan siitä että kanat käyvät kääntämässä istutukseni kolme kertaa viikossa juuret ylöspäin.

Tänään eteeni tupsahti valokuva takapihalta neljän vuoden takaa ja lämmittihän se hieman kärsimättömän mieltä. Ensimmäisessä kuvassa meidän takapihan horsmaniitylle on jo tehty vähän jotain ja toinen kuva on tältä aamulta - onhan näillä kuvilla pieni ero.

Pihakeinu paraatipaikalle

Millingtonin päätalon pihapiiristä on puuttunut täysin paikka oleskelulle. Ei sillä ,että oleiluun olisi ihan hirveästi ollut aikaa, mutta olisihan se mukava joskus vaikka päiväkahvit hörppästä ulkona. Nyt sellainen syntyy - suitsait!

Kovin massiivisia piharakennelmia emme vielä voi tehdä, koska navetan rakentaminen tulee vielä pistämään pihamaan isolta alueelta sekaisin.

Tähän paistaa aamu- päivä- ja ilta-aurinko. Pieniä puukorjauksia ja öljyä vielä pintaa niin vanhakin näyttää kohta uudelta! 

Allaskaappi löytyi vihdoinkin!

Olen moneen kertaan jo todennut, että vanhan talon sisustaminen ja remontointi "pieteetillä" ei ole hätäisen ihmisen hommaa! Kylpyhuoneen kalusteita aloimme metsästämään noin vuosi sitten. Pönttö, suihkukaappi ja hanat löytyivät varsin helposti, mutta varsinaiset kaapistot eivät olleetkaan sitten mikään helppo juttu. Kaapiston, johon tulivat pyykkikaappi, siivouskaappi ja pyykinpesukone, isäntä askarteli vanhoista lattialankuista itse.

Allaskaappia, edes aihiota ei vaan meinannut löytyä mistään. Toisaalta hyvä ettei löytynytkään. Asensimme alkuun vanhan arabian lavuaarin tuplahanoilla "hebaan" paikoilleen. Tämä sinänsä upea laitos osoittautui kuitenkin kohtuullisen epäkäytännölliseksi, koska kylmä- ja kuumavesihanat olivat niin kaukana toisistaan.

Vuoden etsiminen tuotti tulosta juhannuksen alusviikolla ja tori.fi:stä löytyi ihan kotikaupungista sopiva allaskaapin aihio! Samasta paikasta löytyi myös jo aikaisemmin talvella käytettynä damixan hana, joka on samaa sarjaa kuin suihkuhanammekin.

Vieläkään ei voi sanoa, että kylppäri olisi täysin valmis. Viimesitelyitä puuttuu vielä kuten oven listat, ikkunanreunan saumaus, lämminvesivaraajan naamioiminen sekä pikku askareet katon rajassa ilmanvaihtoon ja sähköihin liittyen. Pikku hiljaa, pikku hiljaa...

*viimeinen kuva by Duckframed

Rantamökille kompostoiva huussi

Inspiroikohan tämä lämmin alkukesä normaalia enemmän ideoimaan? Toukokuulle saatiin jo kasvihuone pystyyn ja pari viikkoa sitten saimme idean rantamökin huussin uusimisesta. Tuumasta toimeen ja netistä vaihtoehtoja selvittämään.

Se ei ollutkaan mikään pikkuhomma! Vaihtoehtoja on ziljoona! On polttavaa, pakastavaa ja paketoivaa. Päädyimme Ekoletin täysin kompostoivaan vaihtoehtoon. Valmistajan mukaan tämän kapistuksen sammiosta tulee ulos ihan ehtaa muhevaa multaa. Rantamökillä huussi on kohtalaisen vähäisessä käytössä joten Ekoletin neljän lokeron systeemillä kierto on meillä varmasti sen neljä vuotta.

Huussin paikka vaihtuu lähemmäksi saunaa. Pieniä metsurin hommia ja maan tasoitusta.

Suodatinkangasta ja päälle sepeliä.

 Pienoinen palapeli lajiteltuna. Hirsipanelit (tai kuten paketissa sanottiin hirret) on lovettu valmiiksi ja   koko mökki valmistuu ilman nauloja.

Huussin ikkunasta aukeavassa maisemassa ei ole kyllä mitään vikaa.

Itse kompostointisäiliö on muovia ja lokeroitu teräslevyillä.

Vielä portaat kestopuusta ja tönö on käyttövalmis. Hyvä setti, jää myöhemmin nähtäväksi kuinka kätevä tämä on käytössä. Yksi asia ihmetyttää jo tässä vaiheessa. Kompostointiastiassa ei ole tyhjennysluukkua; multa on lapioitava yläkautta pois.

  Pintasilaukset kuten kattohuopa, huussin maalaus ja sisustus jäävät seuraavaan tarinaan.

Kevät projektina kasvihuone

Monta vuotta siitä on haaveiltu ja nyt se toteutuu vihdoinkin! Kasvihuone, kasvutunneli, green house,  poly tunnel, rakkaalla lapsella on monta nimeä. Tänä vuonna näytän kanoille pitkää nenää ja kasvatan salaattit ja sipulit rauhassa.

Aikaisempina kesinä olen harrastanut laatikkoviljelyä. Viime vuonna kanaset päättivät, että sipulilaatikoissa on paljon mukavampi kylpeä, kuin sitä varten varatussa turvekasassa kanalan vieressä. Sen jälkeen kun kanat olivat nostaneet sipulit ylös neljä kertaa - luovutin. Kasvattelin vain yrittejä ruukussa ja hain salaatit farmery.fi:n suoramyynnistä. Mansikkasato sentään oli kiitettävä. Muulta viljelyltä vapautuvat lavankaulukset valjastetaan tänä kesänä mansikanviljelyyn.

Jyväskylässä on satanut lunta viimeiset kolme päivää, mutta siitä välittämättä kasvihuoneen rakennuspuuhiin mars!

Takapihalta löytyy juuri sopivan kokonen "pikku kasvarille". Kasvihuone nousee alumiinikaarien päälle ja kaaret kiinnitetään aitatolppiin.

Kasvihuoneelle tuli mittaa vaatimattomasti noin kymmenen metriä ja leveyttä neljä ja puoli metriä. Luulisi siitä salaattia, tomaattia ja sipulia riittävän meidän nelihenkiselle perheelle yhdeksi kesäksi. Tosin "naapurin rouva" viljelee vastaavassa tunnelissa marraskuulle saakka. Katsotaan kuinka meidän käy.

Kasvihuone nousee vanhan pellon päälle. Pohjan pitäisi olla ihan kunnossa, kun se on useampaan otteeseen käännetty. Viimeiset 30-vuotta pelto on kasvanut kuitenkin horsmaa eli en halua ottaa riskiä, että koko kesä menee kitkiessä. Alimmaiseksi levitetään juurikangas, jota jäi tien teosta neljä vuotta sitten yli.

Päälle kasvihuonemuovi, joka pingoitettiin paikoilleen ulkopuolelta naruilla. 

Kasvuturve traktorilla päädystä sisään. Pieniä vastoinkäymisiä ilmeni kolmannen kuorman jälkeen. Todistusaineistoa en uskaltanut kuvata, tai jos olisin uskaltanutkin niin julkaista niitä en olisi ainakaan tohtinut. Isännän askellus oli kohtuu tiukka, kun kävimme mönkkärillä hakemassa tukkipuita pönkäksi traktorin pyörän alle, joka oli siis saattanut upota taka-akseliinsa saakka liejuun.

Toki tämähän on vaan huhupuhetta, koska minkäänlaisia todisteita ei ole - ellei tuota jäätävän kokoista kuoppaa talon päädyssä sellaiseksi lasketa (ja ei en käy ottamassa siitäkään kuvaa). Onneksi New Holland sieltä kuitenkin omin avuin ylös nousi.

Tunneliin tulee kohopenkit. Pienemmille huoltokäytäville levittelin sahanpurua. Keskikäytävä saa toistaiseksi olla tuolla kankaalla, ennen kun keksin mitä siihen laitan. Keskikäytävän jätin tarkoituksella leveämmäksi, että siitä mahtuu hyvin kottikräryilläkin kurvailemaan.

Kumpikin reuna tunnelista nousee ylös, tuuletusta varten. Tuuletuksen takia, sisäpuolelle viritellään vielä kanaverkko estämään innokkaita kylpijöitä.

Vielä oven ja toiseen päätyyn ikkunan nikkarointi ja pääsen kylvöpuuhiin!

Kauniit kiitokset hovitaimitoimittajallemme Ritun Puutarhalle, rakennusvinkki kiitokset Farmery.fi - vihannestarhurille, sekä roudarikiitokset Kuljetusliike Anssi Antikaiselle. 

Koivun mahlan juoksutus

Pari vuotta sitten keväällä yritimme esikoisen kanssa ensimmäisen kerran juoksuttaa mahlaa koivuista. Taisimme silloin olla vain liian myöhään liikkeellä kun tulos oli laihanlainen. Tänä aamuna, kiitos sosiaalisen median heräsin tähän hommaan uudestaan.

Juoksujalkaa pihalle porakone, mehumaijan letku ja puhdas pullo kainaloon!

Ja voi mikä ilon ja onnen päivä! Mahlaa lähti juoksemaan heti ihan noronaan pulloon. Päivän aikana valui noin 3,5 litraa. Maistamaan päästiin heti tuoreeltaan, kumpikaan meistä ei ollut mahlaa ennen maistanut.

Väri yllätti - olin luullut, että mahla on hieman kellertävää, mutta ei ihan kirjasta tavaraa pulloon liritti. Tarkemmin googlea tutkiessa selvisikin sitten että väri muuttuu kellertäväksi kun mahlasta haihdutetaan vettä.

Maku yllätti myös - erittäin mieto todella kylmä juoma, vain aavistus makeutta mukana, ei minkäänlaista tuoksua. Jos tätä olisin joutunut sokkona maistamaan en todellakaan olisi osannut arvata mahlaksi.

Netin syövereistä löytyi myös mahlasimaresepti. Mikäli ensi yön juoksutus onnistuu, saattaapi olla että on tuota simaakin kokeiltava. Resepti löytyy Kotilieden sivuilta.

Mitenkään tämä ei nimittäin lapasesta nyt lähtenyt... tuolla puun juurella kököttää nyt 10 litran tonkka. Kyseinen koivu on joka tapauksessa menossa kaatoon, joten otetaan siitä nyt kaikki irti ennen kun on nurin.