Leivinuunia on lämmitetty koko päivä eli taikina vaan nousemaan. Pizzalapion kävin jo edellisenä päivänä ostamassa kaupungista. Mikään ihan halpa investointi ei ko. lapio ollut, 51€:oon saa muutaman kerran pizzaa paistaakin. Lapiota heilutteli pizzanpaistossa herra 12v eli oikein tomiva peli tämä on. Perinteinen puinen leipälapio, joka meiltä myös kyllä löytyy ihan alkuperäisenä on hieman paksu tähän hommaan.
Ja hupsistakeikkaa, että tuo lätty paistuukin nopeasti kuumien kivien päällä! Ainoastaan ensimmäinen paloi lähes syömäkelvottomaksi, mutta muista tulikin sitäkin maukkaampia. Ensimmäisen pizzan pohjan jäänteet näkyvät tuossa kuvassakin.
Tällä kertaa osasin jo käyttää leivinuunin harjaakin niin, ettei se palanut poroksi. Niin juuri, karjalanpiirakoidenpaisto-operaatiossa saattaa joskus käydä myös niin, nyt sen jo kehtaan tunnustaakin. Tosin havaitsin myös, että eihän se mitenkään voi olla minun vika jos ei perimätieto kerro, että PUINENharja pitää kastella ennen kun sen tunkee 350 asteiseen uuniin. Vika on joko perimätiedossa tahi geeneissä jos ei tuota älyä ;)
 |
| Ilta jatkui herkkuhetkellä pokeria pelaillen |
Vaikka kaupunkiin ei ole kun 25 kilometriä, sen verran syrjässä olemme ettei rakettien paukekaan kuulu kuin kaukaisena kuminana. Kovempaa pauketta taisi järven jää pidellä, ainakin sille tuo karvaturri ärisi olevinaan oikein tosissaan.
Pitkäkestoisempana rakettina meillä toimi pari risukasaa, jotka ovat peruja Valio-myrskyn kaatamista puista. Säkkipimeässä kipinät sinkoilivat oikein komiasti taivaalle ja singahtipa sinne muutama rakettikin.
Työntäyteistä ja onnellista Vuotta 2016
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti