Näytetään tekstit, joissa on tunniste uusivuosi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste uusivuosi. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 30. joulukuuta 2018

Vuosi 2018 oli työntäyteinen ja oikein opettavainen

Melkoinen vuosi jälleen Millingtonissa takana. Töitä on tehty niin remontin ympärillä kuin leipätöissäkin paljon. Blogi on raahannut jäljessä melkein koko vuoden, eikä tekstejä ole syntynyt niin paljon kun aikaisempina vuosina. Instagram on ollut aktiivisin ja ajankohtaisin kanava tänä vuonna.

Kevätkauden täytti ikkunaremontti, joka valmistui kesäkuun  lopussa


Vuoden ensimmäinen tähtihetki oli, kun viimeinen ikkuna saatiin paikoilleen kolme päivää ennen kun museoviraston virkailija saapui lopputarkastukselle.




Kolmessa vuodessa talo on pelastettu rakenteiden osalta ja palautettu ulkoisesti lähes alkuperäiseen asuunsa. Sanon lähes koska yksi ulkoinen seikka vielä vähän kaihertaa. Taloon on tehty kattoremontti parikymmentä vuotta sitten ja siinä samassa yhteydessä on poistettu ristin muotoisesta talosta yksi ristin sakara. Tähän varmasti palaamme tulevina vuosina.


Pienenä välipalana ikkunasavotan jälkeen valmistui keittiöön hieman kalusteita.



Kesä vietettiin ulkotöissä


Helteinen, erittäin kuuma kesä oli oikein oivallinen ajankohta projektille "juokseva vesi sisään ja likavesi ulos". Koko loppu kesä meni kaiveluhommissa: ensin putkia ja johtoja (valmistaudumme jo ensi kesän sähköremonttiin) kaivolta taloon ja sitten taas putkia ulos pullokaivolle ja imeytyskentälle.




Imeytyskenttän saimme valmiiksi juuri ennen lumien tuloa. Pihaa ehdittiin tasaamaan hieman, mutta nurmen istuttaminen jää keväälle. Hedelmäpuita sentään ehdimme hieman istutella.



Kylpyhuoneen rakentaminen alkaa


Pakkasten ja ensimmäisten lumien tultua aloitimme kylpyhuoneen rakentamisen vanhaan ruokakomeroon. Reilu kaksi vuotta sitten, tämä nurkka talosta oli jäänyt odottelemaan lattiaremontin jäljiltä oikeaa hetkeä ja se oli käsillä nyt.

Vuoden toinen tähtihetki oli, kun syyskuun lopussa saimme ensimmäistä kertaa vettä sisään hanasta kääntämällä! Tunne oli sanoin kuvailematon! Mikä helpotus päivittäiseen elämään! Syksyn mittaan, remontin edetessä, välillä katosi vesi sitten kuukaudeksi kokonaan ja kuskasimme talousveden kanistereilla kaupungista. Saunaan sentään saimme lähteestä vettä.







Monenmoista vaihetta ja kuivumisten odottelua mahtuu kylpyhuoneen rakentamiseen. Jouluksi saimme lattian valmiiksi. Joulupäivänä muurattiin seinät ja kolme päivää ennen vuoden vaihtumista tapahtui vuoden kolmas tähtihetki: lämmintä vettä hanasta ja ensimmäistä kertaa suihkuun! Jälleen epätodellisia tunteita ilmoilla, yksi iso tavoite saavutettu. Lämmin vesi ja suihku, I'm so in LOVE <3 Mitä ihmettä sitä tehdään kaikella vapaa-ajalla, jota nyt irtoaa kun ei aika mene vesien kantoon sisään ja ulos. Pesulle pääsee ihan ilman minkäänlaista toimintasuunnitelmaa ja kesään mennessä meillä pestään astiatkin jo koneella. 



Ei, kylpyhuone ei ole vielä valmis, mutta käyttökunnossa se jo on. Tosin WC pyttyn vetäminen tapahtuu vielä toistaiseksi ämpärillä, koska tilatut tiivisteet TEHO-vesisäiliölle eivät ole vielä saapuneet. Allaskaappi pitää rakentaa ja samoin kaikki muutkin säilytyskalusteet, joita tila vielä kaipailee. Tilattu pesukone ei ole vielä saapunut ja lattialämmityksen kaapelit ovat vielä kytkemättä. Ja tietenkin: kaikki listat puuttuvat ;)

En malttanut olla kuitenkaan kikkailematta ja pitsiverho on suihkukaappiin jo ripustettu. Muutamia muitakin pikku yksityiskohtia on jo paikoillaan, mutta palataan niihin ensi vuonna.

Kun keväällä 2015 aloitimme remontin optimistisin suunnitelmamme oli, että vuonna 2020 talo on täysin talviasuttava. Kovin kaukana ei tuo tavoite enää ole ja vielä on vuosi aikaa. Mitähän se tuo tullessaan? Nyt on kuitenkin hetki aikaa kehrätä tyytyväisenä, tämä projekti ei valmistu koskaan ja sen vuoksi välimaaleista on osattava ottaa ilo irti.

Kiitos teille kaikille meidän projektissa tänäkin vuonna mukana olleille Ukki, Mummo, Anu, Pera, Seppo H, Marko M, Mikko P, Pekka P, Tarmo M, Timo P, Ville M, Jari H ja Mika S, sekä tietenkin Santtu, Jesse, Rambo ja etenkin prinsessa Elwiira. 

Kiitos myös teille kaikille  remonttiamme aktiivisesti eri kanavissa seuranneille. Omasta remonttipäiväkirjastamme on teidän ansiosta kehkeytynyt vuorovaikutteinen kanava. Jatketaan ensi vuonna samalla mallilla, seuraavat remonttisuunnitelmat ovat jo vireillä. Tähän väliin Millingtonin väki haluaa kuitenkin toivottaa oikein hyvää uutta vuotta kaikille!






perjantai 1. tammikuuta 2016

Vuodenvaihde Villa Millingtonissa

Villa Millingtonin ruokalistalla ei tänä uudenvuodenaattona ollutkaan nakit ja perunasalaatti, vaan ihan oikea kiviuunissa paistettu pizza. Tässä kohtaa käytän tarkoituksella ilmaisua, jossa jätän alkuperämaan mainitsematta. On tullut nimittäin tuolla roomanvaltakunnassa tilattua useampikin pizza, joka ei tee oikeutta alkuperäiselle kiviuunipizzalle.

Leivinuunia on lämmitetty koko päivä eli taikina vaan nousemaan. Pizzalapion kävin jo edellisenä päivänä ostamassa kaupungista. Mikään ihan halpa investointi ei ko. lapio ollut,  51€:oon saa muutaman kerran pizzaa paistaakin. Lapiota heilutteli pizzanpaistossa herra 12v eli oikein tomiva peli  tämä on. Perinteinen puinen leipälapio, joka meiltä myös kyllä löytyy ihan alkuperäisenä on hieman paksu tähän hommaan.



Ja hupsistakeikkaa, että tuo lätty paistuukin nopeasti kuumien kivien päällä! Ainoastaan ensimmäinen paloi lähes syömäkelvottomaksi, mutta muista tulikin sitäkin maukkaampia. Ensimmäisen pizzan pohjan jäänteet näkyvät tuossa kuvassakin.

Tällä kertaa osasin jo käyttää leivinuunin harjaakin niin, ettei se palanut poroksi. Niin juuri, karjalanpiirakoidenpaisto-operaatiossa saattaa joskus käydä myös niin, nyt sen jo kehtaan tunnustaakin. Tosin havaitsin myös, että eihän se mitenkään voi olla minun vika jos ei perimätieto kerro, että PUINENharja pitää kastella ennen kun sen tunkee 350 asteiseen uuniin. Vika on joko perimätiedossa tahi geeneissä jos ei tuota älyä ;)


Ilta jatkui herkkuhetkellä pokeria pelaillen


Vaikka kaupunkiin ei ole kun 25 kilometriä, sen verran syrjässä olemme ettei rakettien paukekaan kuulu kuin kaukaisena kuminana. Kovempaa pauketta taisi järven jää pidellä, ainakin sille tuo karvaturri ärisi olevinaan oikein tosissaan.

Pitkäkestoisempana rakettina meillä toimi pari risukasaa, jotka ovat peruja Valio-myrskyn kaatamista puista. Säkkipimeässä kipinät sinkoilivat oikein komiasti taivaalle ja singahtipa sinne muutama rakettikin.






Työntäyteistä ja onnellista Vuotta 2016