Hei, me muutettiin nyt maalle!

Kyllä, olemme nyt puhtaasti maalaisia. Monivuotinen haaveemme maalle muutosta toteutui vihdoin pari viikkoa sitten. Tämän myötä meistä tuli kyllä kaupunkilaisia, kun kotikuntamme vaihtui Keski-Suomen pääkaupungiksi. 

Suunnitelmamme nopeutui monen sattuman summana. Talo taajamassa sai pitkäaikaiset vuokralaiset yllättäen ja nopealla aikataululla. Maalle muuttamisesta olemme toki jutelleet jo pitkään ja se on ollut osa suunnitelmaa, mutta tarkoitus oli toteuttaa tämä vasta parin vuoden päästä. Tosiasia on kuitenkin, että olemme viimeisen kahden vuoden ajan asuneet enemmän täällä kakkoskodissamme, kuin kylällä. Tänä vuonna koronan ja etäkoulun myötä maalle muutto aikaistui keväällä kolmella kuukaudella ja tänne sitä jäätiin. 

Mitä tämä tarkoitti käytännössä? Elämä helpottuu, ei enää kahden talon lumitöitä, nurmenleikkuuta ja haravointia. Ei huolta aina jossakin tyhjänä olevasta talosta, sen lämmityksestä, putkista ja kutsumattomien vieraiden uhkasta. 

Toinen puoli asiassa on tämä muutto, joka tuli siis hieman yllättäen ja vauhdilla. Kaikki tietävät ylipäätään miten mukavaa puuhaa muutto on, vaikka asia olisi pidemmällä aikavälillä suunniteltu ajoitusta myöden. Nyt olemme eläneet täällä tavarakaaoksen seassa kaksi viikkoa. Lajittelu: kaappiin – spr – roskiin, tuntuu loputtomalta.

Keittiössä kuivatavaroita on edelleen tornina muovilaatikoissa, ne ei yksinkertaisesti mahdu mihinkään. Kuinka paljon ihminen tarvitsee kotivarana suolaa? Näköjään paljon, suorastaan kilotolkulla suolaa eri muodoissa. On jodioitua suolaa, merisuolaa, himalajansuolaa, aromisuolaa, maustesuolaa ja vaikka mitä suolaa, sekä kaikista tietenkin se varapurkki vielä päälle. Niin ja sama varastohan meillä tietysti oli jo täällä maalla kaapissa. 

Toinen artikkeli, josta voisi jo epäillä varhaisen keski-iän dementian iskeneen emäntään, on hyytelösokeri. Kyllä hyytelösokeri, muuttolaatikoista sitä löytyi SEITSEMÄN pakettia. Ja mikä pahinta, vanhimman lootan päiväys oli mennyt vanhaksi vuonna 2006 – tähän pitäisi asentaa jo jonkinlaista itkunauru hymiötä. Kyseinen sokeri on ostettu varmaan nuorimman pojan ristiäiskakkuun. Olisikohan kuitenkin pitänyt säästää paketti ja leipoa sillä myös rippikakku?

Töissä olen viime aikoina todennut useampaan kertaan, että excel ei ole minun vahvuuteni ja en vain tarkoita tuon kyseisen ohjelman käyttämistä, vaan ylipäätään excel-elämänasennetta. Minulta puuttuu se geeni varmaan kokonaan. Äidilläni tuo geeni on erityisen vahva, mutta minulle sitä ei ole valunut hitustakaan ja se näkyy myös keittiön kuivakaapin sisällä. Mitä vanhan talon korjaamiseen tulee onneksi tuo talon isäntä, on sitäkin enemmän varustettu pilkun tarkalla näppäryydellä, jonka sekaan minä sitten hämmennän hieman suurpiirteistä luovuutta. 

Tutun biisin sanoin: Katson maalaismaisemaa ja ymmärrän. Kuinka onnellinen voikaan olla hän. Joka täällä vaan saa aina asustaa.