Tämän kesän saldo omasta maasta on kovin erilainen kuin viime vuonna. Syy löytyy niin kylväjästä, sään herrasta, kuin erinäisistä taimi- ja siemenkokeiluista, joita harrastin tänä vuonna aika paljon.
Satokausi alkoi toukokuun puolessa välissä ruohosipulilla. Tai no, kai tuota sipulia olisi voinut jo aikaisemminkin käyttää, kun tunnelissa se nousee varsin varhain ja sitä toki saadaan tuoreena edelleen lokakuussakin pakkasiin saakka.
Toukokuun korissa: jauhosavikkaa, horsman versoja, raparperiä, korvasieniä ja tietysti kananmunia.
Kesäkuun korissa: broccoliiniä, kesäkurpitsaa, kurkkua, tomaatteja, härkäpapua, valkosipulia ja kananmunia.
Syyskuun kori: lehitkaali, porkkana, kesäkurpitsa, sipuli, lehtipersilja, punajuuri, italian mammoth rosso, minttua ja kesäkurpitsan nuppuja.
Perunannosto syyskuussa: oman maan perunassa pysyttiin koko kesä hienäkuun alusta syyskuun loppuun. Lajikkeena annabelle. Ensi vuonna kylvetään puolet isompi ala!
Lokakuun kori: keräkaali, lehtikaali, amarantti, pihvitomaatit, chilit ja paprika.
Kauden viimeinen sadonkorjuu: maa-artisokka. Mukulat kuivumaan ja kukat maljakkoon.
Uusista kokeiluista ei jatkoon: sitruuna- ja viidakkokurkku, italian mammoth rosso, juuripersilja. Myöskään ruusu- ja hräkäpapu eivät ole ehkä se meidän perheen juttu - vaihdetaan takaisin herneeseen ensi kesälle. Pataatille ei kasvukausi riittänyt likimainkaan. Broccoliinin osalta lyhyt sadonkorjuuaika kukinnoille osoittautui minulle hieman haasteelliseksi. Ensi keväälle suunnittelen sen tilalle jotain muuta.
Jatkoon ehdottomasti: pinaatti, perunamaan ja valkosipulipenkin laajennukset, sekä kerä- ja lehtikaali.
Kiitos äiti maa - paljon saimme antimia tänäkin vuonna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti