Uudet verhot keittiöön

Punainen ruutukuosi, pitsi ja vanha hirsitalo kuuluvat jotenkin yhteen. Sisustuksellisiin yksityiskohtiin ei paljon viime kuukausina ole ollut aikaa, mutta pimeät syysillat ja hämärän hyssy saivat tarttumaan pitkästä aikaa ompelukoneeseen.

Keittiössä on verhotankoina vaijerit ja salusiineinä tätini ompalemat vanhat valkoiset pitsityynyliinat, jotka muuttavat nyt toistaiseksi kamariin - odottamaan lopullista paikkaansa tuvan ikkunoissa.

Sitten tulikin se vaikeampi paikka: mihin kohdalle verhoa pitsi laitetaan - ei vaan osaa päättää!!

Niinhän siinä lopulta sitten kävi, että isäntä tuli apuun ja määräsi pitsin alareunaan, muualla kun kuulemma näytti omituiselta. Hieman huvittavaahan tässä on se, ettei hän omien puheittensa mukaan saa koskaan mistään mitään päättää. Nytkin sai puuttua ihan oman toimivaltansa ulkopuoliseen seikkaan ja mielipide tuli vielä huomioiduksikin ja jopa ilman mutinoita (olkoon tämä raskauttavana todistusaineistona tulevaisuuden varalle).

Siinähän nuo nyt sitten "tököttävät" ja ehken kotvasen kuluttua myös asettuvatkin. Korkeammat salusiinit olisivat olleet toki näyttävämmät, mutta tähän aikaan vuodesta tuota valoa ei juurikaan sisään tuli, niin tokko tuota kannattaa verhoilla enää enempiä peitellä.

Keittiö sai verhot!

Kaikki tietää, että tällaisen talovanhuksen entistämisestä muodostuu helpostikin mahdoton urakka. Olemme yrittäneet psyykata itseämme ettei tämä olisi meille urakka vaan rakas harrastus ja sitä se nyt ainakin nämä ensimmäiset kuukaudet on ollut. Turnausväsymistä testataan varmasti moneen kertaan ja   syksy on taatusti ensimmäinen kulmakivi tähän aiheeseen. Tämän vuoksi olemme myös asettaneet ihan oikeasti tavoitteet tuonne 10 -15 vuoden päähän. Valmistahan ei ole vielä silloinkaan koska eihän tällaiset projektit valmistu koskaan.

Vaikka kuinka yrittää ajatella ettei valmista tule, niin silti päivät venyvät helposti mahdottoman pitkiksi mielekkään tekemisen parissa ja aika monena iltana tulee käännettyä auton nokka Millingtonille vielä työpäivän jälkeenkin. Taisi tuo ukkokulta eilenkin tuusata saunalla yhteentoista asti illalla - ja vain ja ainoastaan siitä yksinkertaisesta syystä että haluaa saunaan.

Olemme kyllä saaneet ihan mahdottoman paljon apuja myös vanhemmiltani ja tädiltäni ja hänen mieheltään, sekä ystäviltämme. Monta viikonloppua ovat täällä jo meidän kanssamme tuunailleet. Iso kiitos heille siitä.

Näiden apukäsien suopealla avustuksella on sitten verhotkin jo keittiön ikkunassa.

Tätini ompeli vanhoista tyynyliinoista salusiinit keittiön ikkunoihin.

Verhoissa on nyt käsin nyplätty pitsi molemmissa reunoissa. Ihanat sanon minä!

Punaiset ns. perinteisen mallin pelargoniat eivät ole koskaan olleet ylettömässä suosiossani, mutta tänne nämä kuuluvat ihan ehdottomasti niin sisälle kuin uloskin. Kukat ovat Muuramelaisen Ritun Puutarhan kasvattamia ja istuttamia.