Oikeanlaisilla vehkeillä kalaa pannuun

Jos olemme amatöörimaatilallisia niin olemme myös amatöörikalastajia tai ei varmaan edes sitä. Amatööri on tässä kalahommassa kyllä jo reilusti liioiteltua. Viime kesänä ostimme ensimmäisen katiskamme. Kyseessä oli malli teeseitse-katiska ja siitä kerroinkin viime kesänä (ihan vaan vähän meinasi mennä kasaamisvaiheessa hermot).

Katsikaan tarttui valtavankokoinen hauki ja käytännössä yksi ahven sekä ziljoona lahnaa. Niin ja ei sitten mitään muuta. Ajattelimme, että tuossa järvessä ei ole kerrassaan sitten muita kaloja. Kesän kuluessa kävi ilmi, että itse asiassa nuo lahnat olivat ainoita jotka eivät päässeet karkuun härpättimestä, jota katiskaksi kutsuimme. Aivan susi-ostos! Taas voi todeta jälleen kerran, että havalla ei hyvää saa. Kalastaminen jäi sitten siltä osin siihen viime kesänä.

Meillä on toki yhdet verkotkin, mutta veikkaan että verkkojen laskeminen järveen on meille kyllä jo ylenpalttinen parisuhteen koetinkivi. Eli päädyimme uuteen katiskaan, tällä kertaa pyydystintä ei tarvinnut parsia itse kasaan se tuli kaupasta valmiiksi koottuna.

Perjantai-iltana kävimme sitten pudottamassa katiskan veteen ensimmäisen kerran ja kappas vaan, mitä sieltä aamulla nousikaan.

Toisella puolella katiskaa mötkötti ihan hyvä kokoinen hauki maha pullollaan - ei mätiä, vaan ahvenia. Roikale oli ahminut viisi ahventa kerralla.

Ahvenia oli toisessa puoliskossa parisenkymmentä, mutta laskimme nämä menemään, että saavat kasvaa rauhassa. 

Kävimme katsomassa katiskan illalla uudestaan ja jälleen yksi hauki ja lähes kolmekymmentä ahventa. Sunnuntai aamuna sama homma. Jännä juttu, että nyt pelkät ahvenet tuonne tunkee. Hauki tottakai, petokalana pyrkii perässä apajille.

Aamuisesta satsista poimimme muutaman isomman ahvenen pannulle asti. Hyvää oli :)

Pilkkijän kalansaalis ja järvinäköala

Puuhailin tänään taas jotain sellaista mitä en ole oikeastaan koskaan tehnyt. Kävin pilkillä ja sain kalan. Juu-u iso ahvenainen tarttui koukkuun. Sinällään itse pilkkiminenhän oli jo toinen kokemus tälle talvelle, mutta ensimmäisellä kerralla kyseessä oli lähinnä reikien "porailu" jäähän, koska toukkiahan emme tietenkään olleet ymmärtäneet ostaa (tälle paljastukselle ei ole kyllä isännän lupaa :D :D ). Ja juu tiedän kyllä, että kyseessä on kaira Tuo porailu kuvaa mielestäni paremmin meidän tämän hetkellisiä kalastustaitoja.

Jo pelkkä pilkkivehkeiden ostotilanne oli siinä määrin ilmeisen viihdyttävä, että kaupassa eräs herrasmies pysähtyi sivusta seuraamaan toimintojamme pidätellen nauruaan kun niitä mormuskoja sieltä hyllystä valitsimme - ymmärtämättä aiheesta siis yhtään mitään.

Ei tuosta nyt ihan keitoksi ole, mutta maistamaan päästään. Tosin herra karvakuono-kalastuksen valvoja tämän jo syödä meinasi eläviltään.

Jäältä teimme myös havainnon, joka kesällä jää vain vilahdukseksi. Raivokkaalla pusikonraivauksella tuvan ikkunasta, kuistilta ja tietenkin yläkerrasta on järvinäköala saavutettavissa. Vähänhän tuossa tuota pöpelikköä on edessä, mutta jokohan ensi kesänä voisi istua rappusilla aamukahvikuppi kädessä ja ihailla järveä??? Ai niin... ensin pitäisi varmaan olla ne rappuset.

Kalakaverit

Käytiin eilen illalla ihan koko perheen voimin laittamassa katiska järveen. No eihän se nyt tietenkään mennyt taas niin kun strömsöössä. Tiedättehän, niin että heitetään häkkyrä veteen ja toivotaan isoa kalasaalista. 

Meidän rannassa ei ole juuri kukaan puuhaillut mitään ainakaan kolmeenkymmeneen vuoteen. Kaislikkoa on reilun puoleisesti ja pohja upottava mutapohja. Lapset ovat kyllä uineet, eikä veden lämpötila tahi mutapohja heitä tunnu yhtään haittaavan. Pääasia että kastuuvat, jopa siinä määrin että eilen lämpötilan ollessa +12 herrat olivat vesisotaa porakaivovedellä, joka on siis TODELLA kylmää.

Ensimmäisenä katiskan veteen heittovuorossa olin minä, nilkkapituisissa kumisaappaissani. Hurlupsis hei ja seuraavaksi voimmekin leikkiä seuraleikkiä vettäkengässä, märkä villasukka kumisaappaassa on luonnollisesti ihan jees. Katiska lensi muutaman metrin ja jäi kyljelleen pötköttämään puoliksi vedessä ja puoliksi ilmassa. 

Isännän kommentti, että eikö se pitänyt jäädä suuaukko kohti rantaa eikä taivasta sai heittovuoron vaihtumaan sillä silmänräpäyksellä. Jonkin verran meinasi käydä ärsyttämään, kun hän sen sinne veteen sai ja ihan ensimmäisellä heitolla. 

Aamulla sitten lapset kirmasivat rantaan kurkistamaan saalista ja olihan sitä. Pieni hauki ja todella iso ahvenen möllikkä. Meidän karvakamu oli enemmän kun kiinnostunut tästä kalastushommasta.

Hauki oli sen verran pieni että laskimme sen menemään. Rambo yritti vielä ämpäristäkin kalastella.

Perkaushommissa herra 12v ei luottanut kykyihini vaan otti suoran linjan apujoukoille ja selosti siivousohjeita livenä. Puukkokin oli kuulemma liian tylsä, mutta niin vaan ahvenainen köllöttelee tuolla jääkaapissa ja odottaa seuralaisia.

Tässä pieni ennakkovilautus ehkä / toivottavasti jo seuraavan blogin aiheesta, projektista nimeltä paljunpiilotus kesäisessä myräkässä. Katos otti jalat alleen ja köllötteli tyytyväisenä paljun päällä. Palju on jo paikoillaan odottelemassa letkuja ja maastouttamista.