Pakkanen on täällä, onneksi vain ulkona

Kolme vuotta sitten loppiaisena joululoma päättyi "luovuttamiseen". Pakkanen paukkui ulkona ja sisälämpötilaa ei saatu pidettyä kun hädin tuskin +10 asteessa. Keittiön lattialla oli -8 astetta pakkasta ja lopulta käyttövesi ämpärit jäätyivät yön aikana hellan reunalla. Tuona ensimmäisenä talvena Millington oli kaksi kuukautta talviteloilla. Eipä ole enää!

Ulkona pakkanen on kiristynyt -18 asteeseen. Aamulla laskin jalat sängystä varovasti lattialle, vähän tuntui viileältä, mutta ensimmäinen ajatus ei ollut "puita uuniin ja äkkiä". Keittiön lattia on selvästi lämpimämpi (uudelleen eristetty puoli talosta) ja kylppärin lattia tuntuu suorastaan lämpimältä, kiitos lattialämmityskaapelin, jonka saimme päälle pari päivää sitten.

Sisälämpötila tuvassa +17.4 ja kylpyhuoneessa +18.8 astetta! Jeee!!!! Tästä talosta on kovaa vauhtia tulossa oikeasti asumiskuntoinen.

Eläminen vanhan talon kanssa on muuttanut sopeutumistamme huonelämpötiloihin. Mikäli lämpötila kipuaa kamarissa yli 20 asteen aiheutuu siitä nukkumisvaikeuksia sekä minulle, että isännälle. Joulun aikaan menin poikien huoneeseen laittamaan pönttöuunia tulille kun lämpötila oli +17 ja herra 15v oli sitä mieltä, että tulien tekeminen on turhaa koska "ihan lämmin täällä on".

Rakastun vanhaan taloomme päivä päivältä ja vuosi vuodelta yhä enemmän <3

Ystävänpäivän tienoon talvitapahtuma

Tämä viikonloppu on mennyt paikkoja edelleen raivatessa (ranta) ja suorastaan sosiaalista elämää viettäen.  Lapsityövoima oli jostain syystä saanut jonkinlaisen inspiraatiokohtauksen ja herran 13v ajoi kaverinsa kanssa kaikki kaadetut koivut rannasta talolle. Varmaanhan huomisilla fysiikankokeilla ei ollut mitään vaikutusta siihen, että ulkohommat kiinnostivat niin kovasti.

Millingtonissa vietettiin tänään  myös työpaikkani koko perheen talvitapahtumaa. Ohjelmassa oli mäenlaskua, luistelua, potkukelkkailua ja reipasta yhdessäoloa mukavassa talvisäässä. Pilkkijöiksi ei kukaan malttanut kuitenkaan heittäytyä.

Rannassa pyöri kolmisenkymmentä isoa ja pientä ulkoilijaa ja kaikki tuntuivat viihtyvän, vaikka aurinko päättikin pysyä päivän piilossa. Jäärata kiertää koko järven ja siinä saa aikaiseksi ihan mukavan lenkin (1.8km).

Ruokailu sujui niin ikään taivasalla. Höyryävä kanakeitto maistui ulkoilijoille ja jälkiruuaksi paistoimme perinteisiä tikkupullia nuotiolla. Loppua kohden pullien ulkonäkö koheni merkittävästi ja värikin alkoi kestää laatuvertailua hyvin.

Remppa ei etene

Otsikon dramaattisuudesta huolimatta mitään suurempaa dramatiikkaa tilanteeseen ei liity. Tammikuun on mennyt ja helmikuukin varmasti vielä menee metsätöissä. Kohteena on viime viikot ollut ranta. Kaislojen ajoa, raivaussahahommia ja järveen kaatumaisillaan olevien koivujen kaatoa. Mutta toki myös luistelua, potkukelkkailua ja lenkkeilyä järven ympärillä, sekä tietysti kuumaa kaakaota ja eväiden syöntiä.

Remonttipäivityksiä ei siis ole ihan hetkeen tulossa, mutta odottakaahan vaan kunhan päivä tästä pitenee...

Rantaviivaa on raivattu kaislikosta vapaaksi nyt sellaiset 50 metriä pidemmälle kuin viime talvena. Nähtäväksi jää onko tästä mitään apua. Itse olisin taipuvainen uskomaan, että kaislat eivät menneenä kesänä levinneet niin pitkälle järvelle kun edellisenä vuonna, mutta voi kyllä olla pelkkä kuvitelmaakin.  

Tammikuu on loppiaisen tienoota lukuunottamatta ollut käsittämättömän lämmin. Ilmassa on selvästi jo kevään tuntua ja linnutkin siitä jo tiedottavat aamuisin.

Viime viikkojen puuhastelut takaavat ettei meiltä ihan heti nuo polttopuut pääse loppumaan. Seuraavaksi viideksi vuodeksi kalikoita varmasti riittää ja isäntäkin jopa jo jo mietti että voisikohan noita jopa muutaman kuution myydä - tosin tarkemmin keskusteltuamme päätyi siihen, että korkeintaan kaksi kuutiota on ylimääräistä.

Pienin metsuri otti tirsat työnteon lomassa

Talvipäivän touhuja jo perinteisesti

Tasan vuosi sitten kirmailtiin Millingtonissa ensimmäistä kertaa jäällä ulkoliikunnan merkeissä (Pakkasta pukkaa). Tuolloin tuota pakkasta pukkasi vielä kymmenisen astetta enemmän kun tänään, mittarin huidellessa -18 ja -20 välillä. Ilma on kuitenkin tyyni, joten ulkoiluun oikein sopiva.

Kuopus olisi halunnut laittaa jo luistimetkin jalkaan mutta pyysin vielä harkitsemaan ja valitsemaan potkurin ettei ihan varpaat irtoa pakkasessa koska jäälle on satanut 10cm luntakin. Tyydyimme siis vain kolaamaan luisteluareenaa valmiiksi ja viilettämään potkurilla pitkin rantaa. Jään paksuus on jo 40cm kun toissapäivänä se oli vasta 25cm.

Olisiko tässä kipitellyt kettu Repolainen? Alakuvassa taasen supipariskunta, vai olenkohan ihan hakoteillä?

Isäntäkin joutui juoksu hommiin kun Rambon tassut ei kestä tällä säällä kävelykipittelyä ja tossuja ei suostu pitämään.

Suuri ero viime vuoteen tulee kuitenkin sisälämpötilasta! Viime vuonna loppiaisena oli keittiön lattialla -8 astetta pakkasta. Lattianrajassa on nyt 11-13 astetta, mutta plussaa ja huonelämpötila on 19 astetta. Jippikaijaijee!!!! Viime talven pakkasjaksoillahan huonelämpöä ei saatu missään vaiheessa nousemaan yli 16 asteen.

Nyt täällä voi vaikka nukkua ilman villasukkia. Niin tai noh, villasukat ovat kyllä näissä lämmöissä nukkuessa jo aivan liikaa. On se vaan jännä juttu miten ihmiskeho tottuu tällaisiin asioihin, ei meillä kaupungissakaan nykyään huonelämpöjä paljon yli tuon 19 nosteta, ihan jo siitä syystä että nukkuminen käy täysin mahdottomaksi.

Talvipäivät parhaimmillaan valokuvin

Metsänhoitopuuhien välissä on pakko välillä hiljentyä luonnon kaudeudelle ympärillä. Annoin siis kameran laulaa luonnon mahtavissa väreissä.

Sen verran on pakko kertoa meidän metsurin urasta, että voin välittää kiitokset Voitolle - hänen tämän viikonlopun lähes kädestä pitäen ohjeiden ansiosta uskalsin minäkin kaataa rojauttaa ensimmäisen lähes täysikokoisen koivun nurin. Tätä kuvaa ei pitäisi kyllä julkaista kun tuo saranakin on taas "melkein" puhki. Mutta en malta pitää piilossa, koska tämä mötkähti vajaaseen 2 metrin rakoon ihan keskelle - ihan juuri siis siihen mihin pitikin. Aloittelijan tuuria sanoisi joku, mutta siitä huolimatta olen kulkenut rintarottingilla koko loppupäivän - sen mitä kipeiltä jäseniltä nyt rintaa rottingille edes saa. 

Kivijalan lumetus

Muistanette miltä näytti lämpökameran kuvat pari viikkoa sitten. Nyt olemme saaneet pienen lumipeitteen keski-suomeenkin ja on aika ottaa vanhan kansan eristyskonstit käyttöön eli aika lumettaa kivijalka.

Tätä puuhaa tehtäessä huomasi hyvin kuinka vähän lunta todella on, aika kaukaa saa kolailla että etelänpuoleinenkin kivijalka saa lumisuojan. Niin kevyttä on hahtuvainen pakkaslumi ettei hiki pääse yllättämään, vaikka pakkasta ei ole kuin muutama aste.

Pilkkijän kalansaalis ja järvinäköala

Puuhailin tänään taas jotain sellaista mitä en ole oikeastaan koskaan tehnyt. Kävin pilkillä ja sain kalan. Juu-u iso ahvenainen tarttui koukkuun. Sinällään itse pilkkiminenhän oli jo toinen kokemus tälle talvelle, mutta ensimmäisellä kerralla kyseessä oli lähinnä reikien "porailu" jäähän, koska toukkiahan emme tietenkään olleet ymmärtäneet ostaa (tälle paljastukselle ei ole kyllä isännän lupaa :D :D ). Ja juu tiedän kyllä, että kyseessä on kaira Tuo porailu kuvaa mielestäni paremmin meidän tämän hetkellisiä kalastustaitoja.

Jo pelkkä pilkkivehkeiden ostotilanne oli siinä määrin ilmeisen viihdyttävä, että kaupassa eräs herrasmies pysähtyi sivusta seuraamaan toimintojamme pidätellen nauruaan kun niitä mormuskoja sieltä hyllystä valitsimme - ymmärtämättä aiheesta siis yhtään mitään.

Ei tuosta nyt ihan keitoksi ole, mutta maistamaan päästään. Tosin herra karvakuono-kalastuksen valvoja tämän jo syödä meinasi eläviltään.

Jäältä teimme myös havainnon, joka kesällä jää vain vilahdukseksi. Raivokkaalla pusikonraivauksella tuvan ikkunasta, kuistilta ja tietenkin yläkerrasta on järvinäköala saavutettavissa. Vähänhän tuossa tuota pöpelikköä on edessä, mutta jokohan ensi kesänä voisi istua rappusilla aamukahvikuppi kädessä ja ihailla järveä??? Ai niin... ensin pitäisi varmaan olla ne rappuset.

Pakkasta kolmenkymmenen asteen haitarilla

Talvi tekee temppujaan, pakkasmittari huiteli viime viikonloppuna -35 asteessa ja vuorokauden aikana laski miinus viiteen. Positiivistä kovassa pakkasessa on, että luonto on valokuvaamiseen oikein otollisen näköinen, huonona puolena sitten se että itse kuvaaja jäätyy alta aika yksikön. 

Näissä alla olevissa otoksissa pakkasta on -29 astetta.

Ei paljon pihahommia tarvinnut suunnitella noilla pakkasilla. Ilmatila lämpeni sen verran nopeasti, että monessa paikassa oli putket varmasti koetuksella. Noh, meillähän tätä ongelmaa ei toistaiseksi ole, joka paikka on kyllä jäässä mutta ei putket, kun ei niitä vielä ole.

Pakkasen lauhduttua pääsimme jälleen rannan raivuutouhuihin. Vähälumisuus antaa nimittäin edelleen oivan työalustan kaislikon ja rannan risukon tuhoamiseen.

Kaislat ovat muuten yllättäen aika haastavia poltettavaksi. Kytevät kyllä ja saavat aikaan komean savun pössäkän, mutta liekki meinaa jäädä onnettomaksi.

Lasten luistinrata on hienossa kunnossa, kyllä tuossa kelpaa päästellä. Palopäällikkö ja ylimmäinen työnjohtaja laittoi manttelin päälle, mutta silti meinasi vilu yllättää, kun ei millään malttanut pysyä pesässä lämpöisessä.

Luonto näyttää jo merkkejä alkavasta keväästä, jossain välissä on aurinko ehtinyt jo jääpuikkojakin sulattelemaan kallion reunaan.