Millington sijaitseen kuuleman mukaan erittäin kalaisan järven rannalla. Ongelle emme ole ehtineet vieläkään. Tänään rautakauppakierroksella sain päähäni, että tarvitsemme katiskan, kun ei sitä venettäkään meillä vielä ole. Toisekseen luulen, että meidän pitää tuon armaan siipan kanssa hieman vielä opetella tätä maalaiselämää syvällisemmin, ennen kun verkkoja laskemaan lähdetään. Tai ainakin tutustua asiaan youtubessa ;)
En siis jaa elämääni kalamiehen kanssa, enkä ole kalamiehen tytärkään. Pitää mennä sukupuussa vielä yksi pykälä taaksepäin, että alkaa kalastus ja metsästysoireita olemaan. Ukkini opetti minulle joskus lapsuudessa miten kalat perataan, mutta siitä on aikaa kulunut yli kolmekymmentä vuotta. Ainoat kalat jota olen lapsuuteni jälkeen siivonnut ovat muikut.
Motonetissä oli kanta-asiakastarjouksena peruskatiska. Minun mittapuulla on nyt tällä hetkellä ihan sama mikä häkkyrä se on jos vain kalat sinne päättäisivät uida. Paketin aukaisun jälkeen kyllä selvisi ainakin yksi syy miksi ne muut katiskat maksoivat 139 euroa ja tämä 19.90.
Tee-se-itse katiska on huomattavasti edullisempi ja kai tuo värikin nyt sitten on jotenkin väärä kun kalliimmat olivat joko vihreitä tai punaisia. Näinhän se menee huonekaluissakin ne halvat ruottalaisversiot löytyvät erittäin kompaktista paketista miljoonaan osaan pilkottuna ja sen tyyriimmän saat kotiin kuljetettuna valmiina.
Osat piti siis ommella rautalangalla yhteen. Isäntä tuon homman urhoollisesti aloitti ja noin kolmen piston jälkeen todettiin, että taitaapi olla minun heiniä. Kieltämättä kävi siinä itikoiden syötävänä ollessa mielessä myös itselläkin, että kanaverkkoa ja rautalankaa olisi kyllä ihan omistakin varastoista löytynyt.
Eihän tämä nyt ihan katiskoiden armikuusela ole, mutta huomaakohan kalat sitä? Voihan se olla, että aamulla tuossa pihalle jääneessä häkyrässä vaikka jokunen lentokala köllöttäisi. Kuivaharjoitellaan ensi yö ja valmistaudutaan henkisesti siihen, että jos sinne vaikka hauki sattuisi eksymään.
