Kevätistutuksia

Lunta on pitkin pihamaata vaikka kuinka paljon, mutta valo lisääntyy siinä määrin että kyllä se kesä sieltä on tulossa.

Helmililjat ovat majailleet kylmällä lasitetulla kuistillamme jo useamman viikon pikku purkeissa mutta pääsevät nyt mukaan pääsiäisistutuksiin.

Perunanarsissi

Helmililja

Pikkunarsissi

Istutukset päätyvät verannalle viileään mutta kuitenkin säältä suojaan ja toivottavasti kestävät vielä monta viikkoa. Narsissit ostin täysin nuppuisina ja aukesivat sisätiloissa yhdessä yössä.

Toukokuun kukkijat puutarhassa

Vaikka tässä pitkin matkaa talven ja kevään aikana olen nurissut näistä puutarhan kasvituhoista, kukkii meillä vielä sentään aika paljon. Mahonian talvituhoja suren kyllä suuresti, niin suuresti että en edes kuvaa viitsinyt ottaa.

Syksyn viime hetkillä istuttamani papukaijatulppaanit ovat nousseet hyvin ja
kukkivat komeasti. Jänökään ei ole käynyt kukintoja suihinsa popsimassa

Tämä kullero sai syksyllä kaivinkoneen kauhasta ja siirsin
viikko sitten uuten paikkaan. Ei näytä ottaneen nokkiinsa

Valkoiset narsissit nousevat unkarinsyreenin (sen jota herra
10v ei vetänyt viime kesänä trimmerillä matalaksi) juurelta.
Nämä eivät tainneet viime keväänä kukkia lainkaan, kun en
muista tapauksia ollenkaan.

Perus trumpettinarsissia nousee vähän sieltä sun täältä.
Ovat kyllä isokukkaista sorttia

Navetan vanhan sillan kohdalta nousee heti alkukesästäkin
vaikka mitä, vaikka kasvualusta onkin kovin heinikkoinen

Esikkoakin heinikon seasta nousee pitkä rivi

Tämä on pihan narsisseista oma suosikkini

Herra ylipuutarhuri näyttää tässä kyllä siltä että kauankohan pihalla kukkii
keltaiset tulppaanit - eikä taida olla jänöä syyttäminen

Sammalleimu kukkii uskollisesti heinikon keskellä

Tätä kaunokaista en viime keväänä huomannut lainkaan.
Kyseessä on ilmeisesti lapinakileija

Tämä taimi kuuluu syksyn heräteostoksiin -70% ja lapussa
näyttää lukevan sinileimu

Tällaisiakaan kavereita en muistanut viime keväältä mutta kyseessä lienee jonkin
lajin tulppaaninarsissi, joka kyllä viimekin vuonna kukki hienosti

Viime kesänä leikatut punaherukat kukkii valtoimenaan.
Ei siis haitannut mitään, vaikka ihan väärään aikaan niitä
sorkinkin. Mustaherukassa ei sen sijaan ole kukan kukkaa

Aitan päädystä viime kesänä siirretty unikko otti viime vuonna nokkiinsa, mutta
on näköjään talven aikana leppynyt

Ihan kaikki eivät ole puutarhassa talven aikana kuolleet

Puutarhan kevät... tai otan takaisin. Nyt liioittelin taas, meillä ei voi tällä hetkellä sanoa olevan varsinaista puutarhaa, kiitos syksyisten piha- ja salaojaremonttien. Eli otetaan uusiksi: tuo maa-alue, joka talon ympärillä sijaitsee on herännyt valtavalla vauhdilla eloon talven jälkeen.

Tänä keväänä meillä jälleen jännitetään mitä mistäkin nousee ja nouseeko mitään. Kaivinkone siirteli kasveja turvaan syksyllä ja levitteli niitä ympäri tonttia niin ettei minulla ole taaskaan yhtään minkäänlaista käsitystä siitä mitä missäkin kasvaa.

Kullerot ovat ihan kohta kukassa ja niitä pistelee maasta
ylös ihan ympäri tonttia. Pitänee yrittää keräillä näitä
edes jonkinlaiseen ryhmään

Raparperi ei ole kadonnut, tällä hetkellä sitä nousee ainakin 4-6 eri paikasta.
Katsotaan kuukauden päästä kuinka monta pöheikköä meillä on. Ihan kohta
saadaan piirakkaa, kiisseliä ja mehua - nam

Vautsivau! Tämä tyyppi on kyllä tosi aikainen!!! En ole kyllä ikinä nähnyt että
akilleija kukkii ennen toukokuun puoliväliä. Tätä versiota en muista viime
kesänä pihassa nähneeni. Kuinkahan moni muu muumioitunut siemen on
lähtenyt itämään maan möyrimisen tuloksena?

Narsissit aloittelee kukintaansa. Tämä rispaantunut mininarsissi on kyllä yksi
omista suosikeistani.

Kaivinkonekuskin (ja isännän) päälaki säilyy myös siitä hyvästä että lehtoängelmä on noussut navetan nurkalta, samoin herra 10v:n karhunvatukat ovat jo hiirenkorvilla. Menetetty peli taitaa olla salkoruusujen ja jasmikkeen kohdalla, sekä yhden omanapuun joka on joutunut jäniksen käsittelemäksi. Päärynä näyttää sen sijaan suureksi yllätykseksi selvinneen ensimmäisestä talvestaan. Pidetään vielä peukkuja muidenkin osalta.

Kesäntekoa

Kyllä se kesä nyt sieltä tulee, kun orvokkeja on istutettu oikein urakalla. Lämmin ja aurinkoinen Vapunaatto helli meitä koko päivän ja vielä illansuussa tarjoili varmemmat kesän merkit: sateenkaari ja ukonilma.

Tähän kun lisätään se että västäräkit keiputtelivat pyrstöjään jo viikko sitten, mutta eivät suostu kuvattavaksi on paketti ihan selvä; kesä on ihan jo ovella!

Kevät toi kevät toi muurarin... eikä tuonu kun räntäsateen

Isäntä istuu tukkapystyssä aamukahvipöydässä, lukee internetin ihmeellistä maailmaa. Ralli.net sivusto on vaihtunut munanettiin. Räntää sataa taivaan täydeltä, sitä on kevättä ilmassa. Isäntä nostaa hitaasti päätään ja katsoo ulos, huokaa ja toteaa; voi p***le tätä ilmaa, koko vuonna on kuukauden ajan jonkin toisen sorttista säätä ja silloinkin on kolmekymmentäastetta pakkasta. Että huomenta vaan teillekin ja kevätterveisiä :D Tulee se sieltä kun oikein jaksetaan odottaa....

Tahtoo välillä tyttöjen juttuja!

Mottorsahaa, raivaussahaa, rälläkkää, talttaa, pilkekonetta, vasaraa ja hohtimia!!! Rakastan käsillä tekemistä ja on ihana nähdä omien kätöstensä jälkiä. Etenkin siinä vaiheessa kun syntyy valmista. Ja mikä parasta puuhailla yhdessä tuon armastukseni kanssa.

Lievästi ja valikoidusti kärsimättömällä luonteellani on vaan äärimmäisen haastavaa pilkkoa näitä meidän major-kokoluokan projekteja itselleni tyydyttäviin kokoonpanoihin. Juu, juu tiedetään tämä on 10-vuoden projekti eikä pääty sittenkään. Mutta on kun on niin paljon kaikkea tekemistä mihin haluaisi ryhtyä.

Piha on mullinmallin. Tänään kyllä älysin, että luojan lykky olen näemmä haravoinut nurmikon syksyllä tai sitten tuuli on puhdistanut pihan lehdistä (ja ei en puhu nyt kaupunkikodistamme, siellä käytettiin vähän "vilunkia" syksyllä).  Paljun piilotus on edelleen vaiheessa, kivet on kasalla odottamssa sitä oikeaa hetkeä, rannassa pitäisi käydä siivoamassa kaisloja ennen kun järvi vapautuu jäästä lopullisesti, pensaita pitäsi leikellä, huussille pitäsi kunnostaa polkua (kohta uppoamme lälliin polvia myöten), halkokasa ei kasva tai kasvaa mutta pöllit ei vaan lopu, lammasaitaa pitäsi värkätä jajajajajajaja....

Niin mitä ja? Minä haluan välillä tehdä tyttöjen juttuja. Tiedättehän, terapeuttista nykertämistä kuopsutusta ja nyppimistä. Jotain visuaalisesti kaunista, ei mitään mikä pitää kamalaa ääntä tai saa aikaan tuhottoman sotkun ja ravistaa ranteita niin ettei illallakaan pysty omaa nimeään kirjoittamaan. Mutta ei, eihän se nyt sovi kun on paljon tärkeämpiä hommia tehtävänä ja keskeneräisyyden sietoharjoitukset tekemättä.

Tästä kaikesta huolimatta uhmasin tänään kaikkea ja tein myös tyttöjen juttuja. Istutin kaksi viikoa istutusta odottaneet orvokit muraattien kera amppeleihin. Eihän nämä nyt kovin loisteliailta näytä kun yöpakkaset ovat kaunokasia hieman runnelleet ja sadepäivä ei anna sitä vähäisintäkään armoa, mutta kyllä ne tuosta elpyy.

Pelargoniat saivat myös isommat ruukut ja vähän lisämultaa juurilleen. Yritetään sitkistellä hengissä kesään saakka, samoin kun tämän komean jouluruusun kanssa.

Herukkapensaissa on jo ihan jättimäiset silmut, samoin syreeneissä! Mitenkähän noille käy? Yöpakkasia pukkaa vielä ihan varmasti ja rankemmalla kädellä. 

Päivän ehdoton kruunu on kuitenkin meidän oma rakas karvakuonomme Rambo. Ihana söpöläisemme, jonka juuret ovat lähtöisin Skotlannin nummilta. Herra toteuttaa esi-isiensä verenperintöä vähän turhankin kuuliaisesti. Eilen aamulla oli käynnissä kova jyrsijäjahti ja luulin sen jääneen vain leikiksi, joka ei johtanut mihinkään. 

Väärin luulin, tänään ei ole ruoka maistunut ja ulkona olokin on vähän tikkuista. Herra oksenteli matolle muutaman kerran ja jäi sitten sisälle itsekseen kun läksimme puuhastelemaan. Iltapäivällä laittelin kaikessa rauhassa ruokaa pöytään kun kantapääni alta kuuluu turskahdus. Hieno homma, herra Rabbe Rambolainen oli saanut oksennettua vatsaansa kaihertavan kohtuu kokoisen hiiren pään siihen salin matolle ja nyt se köllöttää minun villasukkani kantapäässä. Kiitos ja kumarrus - tehtävä täytetty, eläimeltä on nirri pois, eikä se enää meitä häiritse (siis jyrsijä, Rambo elää ja voi hyvin).

Kevät höpinöitä

Valon määrä lisääntyy huisaa vauhtia ja luonto heräilee pikku hiljaa.  Järvi on vielä jäässä, mutta uhkaavan tummanpuhuva. Aurinkoisina päivinä rannat ovat parinmetrin leveydeltä jo sulana.

Pihassa kevään seuraaminen on ehkä vielä jännittävämpää kuin viime vuonna. Viime keväänä en tiennyt mitä sieltä pitäisi odottaa nousevaksi. Nyt tiedän mitä missäkin oli, mutta viime syksyisen kaivinkonehärdellin jäljiltä jännitän mitä on jäljellä. Toivottavasti parhaimmat aarteet löytyvät jostain. 

Niinhän siinä kävi sitten, että vaikka kuinka yritin niin yhtään en muista mitä syksyllä istuttelin tuonne paljun ympäristöön. Toinen toistaan ihmeellisempi törröjä sieltä nousee eli ei ole myyrät ainakaan tehneet tuhojaan. Täältä blogista kävin sitten lukemassa mitä olen istutellut. Pikarililjat ainakin ovat jo pitkällä tulollaan. Toivottavasti ei pakkanen tee tuhojaan.

Joutsenpariskunta palasi muutama viikko sitten, mekkala järveltä on aikamoinen etenkin aamuisin ja iltaisin kun pariskunta suorittaa ylilentojaan.

Rambo nauttii maalaiselämästä ja auringon paisteesta, katseltavaa, kuunneltavaa, haisteltavaa ja tongittavaa riittää yllinkyllin.

P.S jos joku ihmettelee miksi en kirjoita talon sisäisistä tapahtumista, niin kerrottakoot että tulossa on.  "Ilmestyvät" sitten oikein sarjana aikanaan ;)