Jos helppoa elämää haluaisimme emme todellakaan olisi hankkineet kakkosasunnoksi 85-vuotiasta maatilaa ilman suurempia mukavuuksia. Tämä lähinnä miehelleni nyt juuri tänään muistutukseksi.
Minä ryhdyin vääntämään toista pizzaa ikinä leivinuunissa ja isäntä sillä aikaa saunan lämmitykseen. Maininta miksi juuri toinen pizza pääsee vasta blogiin johtuu siitä, että se ensimmäinen palaa kärvähti tuonne leivinuuniin - paistuu nimittäin kohtuu nopeasti pizza tuolla kiviuunissa. Ja maininta siitä, että isäntä lämmittää saunaa sillä aikaa johtuu siitä, ettei hän ole sitä kertaakaan vielä syksyn kosteuden aikana tehnyt, eikä siis tiedä kuinka riivatun vaikeaa on saada Kotapata vetämään.
Siinä täytteitä levitellessäni isäntä tulee toista kertaa saunalta sisälle ja toteaa lakoonisesti: -Tämä saunanlämmitys on kyllä niin hölmölästen hommaa kun ikinä! Aina kun sauna olisi niin lämmin, että sinne voisi mennä on pakko avata ikkuna jotta saa savun ulos nähdäkseen, että pata on taas sammunut. Padan kun saa syttymään on saunassa jo niin kylmä ettei saunominen tule kysymykseenkään. Ikkunan kun laitat kiinni alkaa jälleen savustus.
Ulkona oleva kosteus aiheuttaa sen, ettei pata vedä pätkän vertaa ja sauna muuttuu hetkessä savusaunaksi.
Tämä siis toistui kolme kertaa. Neljännellä kerralla isäntä tulee sisälle ja sanoo: - Se on nyt sitten sillälailla, että jos rouva haluaa saunaan niin on hyvä ja lähtee kaupunkikotiin kylpemään. Täällä se ei tänään onnistu. Seuraavan kerran kun kosken tuohon riivatun pataan tapahtuu se siinä vaiheessa kun räjäytän sen taivaan tuuliin.
Pizza oli kuitenkin hyvää ja maittavaa. Isäntä istuu kiikkustuolissa ja googlettaa onko hänellä kotapatakohtalotovereita - onhan niitä, kaiketi kaikissa ulkosaunoissa on sama ongelma tähän aikaan vuodesta.
Saunaankin päästiin, koska pata oli alkanut vetämään siinä vaiheessa kun minä menin saunalle tilannetta katsomaan. Tästähän nyt seuraa sitten se, että saunanlämmitys on jatkossa tyystin minun hommia, mikäli lämmintä vettäkin halutaan. Eli valtakunnassa kaikki hyvin
