Sauna säätöä

Saunan lämmityksen lähtökohdat eivät tänään olleet kovinkaan auvoiset. Kuten aikaisemmin jo kirjoitinkin Kotapata on kyllä ne parhaat päivänsä nähnyt, samoin kiuas.

Vesipataan löytyi ratkaisu ystäviemme vanhasta käyttämättömästä pihasaunasta. Pieniä ongelmia asennuksen suhteen aiheutti se, ettei kyseinen pönttö mahtunut saunan ovesta sisään vaikka on saman kokoinen kun vanhakin.

Miten edellinen pata on paikkansa löytänyt on arvoitus. Onkohan se ollut paikoillaan koko saunan olemassaolo ajan? Ei auta, ainut vaihtoehto on että karmit irroitetaan paikoiltaan, koska ikkunakin on niin kapea ettei mitään toiveita sitä kautta mahtuisi. Onneksi kuitenkin pelkkä karmien irroitus riittää.

Pata saadaan paikoilleen pienen jumppailun jälkeen. Kiukaan ostimme uuden, malliksi valikoitui Harvian uutuusmalli Linear lasiluukulla. Lasten mielestä kiuas on aivan liian hieno meidän saunaan - jotakin on näköjään jo nuortenmiestekin ajatusmaailmalle tapahtunut, eikä suunta ole suinkaan huono!

Ennen kun saunaa lämpiämään kuitenkaan uskalletaan laittaa on piipun kunto vielä tarkistettava. Tällä kertaa ei kukaan siivekäs ole asumustaan sinne käynyt rakentelemassa. Edes tässä kohtaanhan siis tuulet olivat saunaprojektin suhteen suotuisat. Vielä ei ehkä kannata kuitenkaan nuolaista...

Ennen lämmitystä on perusteellinen siivous vielä edessä. Ajan kuluessa oli hämähäkki, jos toinenkin kotinsa virkannut saunan kattoon ja nurkkiin. Imuri onneksi tehoaa seitteihin varsin sujuvasti. Jokusen kerran sauna on myös tainnut savuttaa sisälle, sen verran musta vesi seinän paneleistakin irtosi. 

Jokunen tunti pesussa vierähti, mutta tässä kohdin voisi sanoa tv-sarja Kesähäiden termein "viimein kaikki on hyvin". Sekä pata, että kiuas saatiin lämpiämään ja mukavat löylyt sieltä meille irtosikin.

Pientä pintasäätöähän tässäkin projektissa vielä on, kuten esmes se ettei pukuhuoneessa ole paikoillaan ihan kaikkia ikkunaruutuja, saunan lattia on osaksi hiekkaa ja seinäpaneleissakin on vähän pientä sanomista. Pesulle kuitenkin päästään. Palataan säätöihin sitten siinä vaiheessa kun sen aika on. Voi olla, että se ei ehkä ole tänä kesänä, katsotaan onko vielä ensi kesänäkään.

Jotta ei totuus unohtuisi...

Viimeisimmät blogipostaukset ovat olleet kovasti, miten sen nyt sanoisi... ehkä hieman suorastaan kaunistelevia. Tosiasiassa Villa Millington muistuttaa kokonaisuudessaan ehkä enemmän Huvikumpua kun sisustuslehtien tiptop kuvia. Tämän päivän hommista ei kauniita sisustuskuvia saa kyllä hyvällä tahdollakaan aikaiseksi.

Onhan meillä paljon jo tapahtunutkin, mutta TODELLA paljon on töitä vielä edessä. Alkuperäisissä puheissa juttelimme keskenämme, että tämä on sellainen 10 vuoden projekti. Kymmenen vuotta on jo tässä parissa kuukaudessa muuttunut ihan kuin huomaamatta siihen, että huomaamme jo puhuvamme viidestätoista vuodesta.

Ajattelimme tänään, että kokeilemme saunan ja vesipadan lämmitystä tänään varovaisesti. Nokisutari nimittäin lupasi saapua paikalle vasta heinäkuussa ja onhan sitä saunaan päästävä ennen sitä. Tai noh, niinhän sitä äkkiseltään suomalainen voisi luulla.

Toisin siis kävi, on suoranainen ihmeiden ihme ettei tämä ikivanha hirsisauna ole edelliseltä asukkaalta palanut taivaan tuuliin. Isäntä alkoi irrottelemaan tänä aamuna pataa ja kiuasta tarkempaa tutkimusta varten.

Kaikki on vinksin vonksin tai ainakin heikunkeikun..... Näillä vehkeillä ei kyllä saunaa tulille uskalla laittaa - ei edes varovaisesti. Uskomatonta on, että täällä on vuosi sitten vielä löylytelty!! Kiukaasta kun irroitti vesisäiliön niin sen takaa löytyi tuollainen pieni melkein söpö reikänen.

Vesipadan hole ei sitten ihan pieni ollutkaan. Lähentelee tuo reijän halkaisia puoltametriä. Metallinkeräys taitaa olla seuraava osoite ja uuden kiukaan ja vesipadan hommaaminen edessä ennen sitä ensimmäistäkään lämmitystä.

Saunamajuri oli tilanteeseen hieman pettynyt mutta tästä noustaan kyllä :)