Uuden ulko-oven viimeistelyt

Voidaanko laittaa ihan lopullinen piste kuistiremontille, vai voidaanko sittenkään?

Vedintä, joka sopii talon henkeen, ei ollut ihan yksinkertaista löytää . Kuten edellisessä blogissa kerroin vanhassa ovessa oli ihan rehellinen kahva, koska lukko oli rullamallia.

Kahvamallia, joka löytyy talosta sisäovista ei tietenkää ihan suoraan löydy enää mistään.

Tällä mallilla mennään, vaikka onkin oikeasti tarkoitettu sisäoveen. Vielä oven kiilaukset, tiivisteet ja listoitukset niin se on siinä!

Onko tuo valkoinen turvallinen valinta nyt sitten tylsä? Se on katsojan silmässä ja uutta maaliahan pintaan saa jos siltä alkaa tuntumaan.

Oman lisämausteen kuistiremontin viimeistelyyn toi meidän Eltsubeltsu Elwiira. Hän päätti lähteä tutkimaan mitä on talon alla ja pyyhkäisi kissanluukusta kuistin alle. Naru ei onneksi riittänyt tämän pidemmälle, sillä tuosta luukulta on pudotusta noin 80cm alaspäin. 

Kuistin lattiassa on huoltoluukku, jonka kautta pääsee talon alle. Harmillisesti lankut ovat tällä hetkellä niin turvoksissa ettei luukku nouse ylös.

Purkua kuistin lattiasta parin lankun verran ja juuri kun isäntä repäisi sen toisen irti kääntyi neiti ympäri ja tuli samasta reijästä ulos mistä oli mennytkin. Että sillälailla :D

Uusi ulko-ovi

Ikkunasavotan lomassa, välillä vähän muitakin puuhia. Kuistin ulko-osan remontti valmistui viime kesänä muilta osin, mutta ovi jäi vielä kirjaimellisesti roikkumaan.

Vanha ulko-ovi on ihan peruspuinen peiliovi, joka ei sen enempää pakkasta kuin viimaakaan ulkona pidä. Pahinta kuitenkin oli se, että vanhan rouvan uksi oli jossain vaiheessa haljennut ja uhkasi revetä liitoksistaan lopullisesti.

Korjaamalla tästä ei enää peliä tule, joten päädyimme teetättämään uuden oven samalla profiililla kun vanhakin. Värikään ei ole alkuperäinen ja valitettavasti alkuperäisestä väristä ei ole minkäänlaista tietoa.

Kaikki ei tietenkään mennyt niin kuin Strömsöössä, koska itse ovi + karmi -kompleksi oli toki samanlevyinen kuin vanhakin, mutta uudessa ovessa oli kapeammat karmit ja leveämpi ovi. Tämä aiheutti pientä säätöä  moottorisahalla; näin saatiin vielä eristeet väliin.

Ovi on eristetty täyspuuovi ja painaa melkoisesti. Paksuutta ovella on muhkeat 84mm. Luulisi pakkasen pysyvän näillä emmein ensi talvena oven ulkopuolella. Tämä ei ole kaupallinen yhteistyö, mutta kerron nyt kuitenkin, että oven teki meille Tammijärven Perinneovet Oy. 

Oman lisämausteensa ovenvaihtoon toi pieni erimielisyytemme siitä, että päätyykö vanha kahva edelleen uuteen oveen. Toinen meistä oli hitusen ketkumpi ja varmisti tilanteen hallinnan sopivassa kohtaan.

Kahvat päätyivät arkistojen aarteiksi, eivät komistamaan uutta ovea. Pieniä kevätjuhlaliikkeitä jouduin kuitenkin tekemään, kun isäntä meinasi tulla tupaan sisälle ennen kun kahvat olivat piilossa. Kahvat päätyivät sitten hetkeksi jääkaappiin jemmaan ja ovat nyt varmassa tallessa.

Kuisti on valmis!

Uskomatonta kirjoittaa tuo sana tänne: VALMIS valmis valmis valmis.....

Tutkitaanpas mitä on tapahtunut matkan varrella.

Alunperin meillä on vuonna 1930 näyttänyt tältä:

Tästähän me sitten läksimme liikkeelle keväällä 2015:

Lautaverhoilu sai lähteä heti ensimmäisenä kesänä, että nähtiin mitä talo on "syönyt".

Pilvisellä säällä ei pystynyt muuta kun arvailemaan mikä talon väri on ollut alunperin. Ilta-aurinko pelasti kuitenkin tilanteen ja kertoi punamullan sävyn olleen italianpunaisen. Kuistin yläpuolen ikkunan smyygit olivat myös onneksi säästyneet ja niistä saimme mallit muihinkin ikkunoihin.

Valtavat humala-kasvustot jouduttiin siirtämään kuistin korjauksen tieltä pois.

Kuistin lautaverhoilun alta paljastui sitten (ihan kyllä odotetusti) koko karmaiseva totuus. Kuisti majaili pystyssä ihan pelkällä pyhällä hengellä.

Ikkunasmyygejä päästiin kiinnittämään paikoilleen jo syksyllä 2015.

Ja oli meillä välillä oikeastaan jo ihan nättiäkin, kun kuvakulmat vaan valitsi oikein.

 Vielä ennen ensimmäistä joulua lähtivät sitten portaatkin muille maille, eikä enää ollut nättiä muuten kun kuvaamalla puolen kilometrin päästä järveltä.

 Ensimmäisen talven portaiden virkaa toimittivat kuormalavat.

Toisena kesänä eli 2016 päästiin varsinaisten korjaustoimenpiteiden kimppuun. Kuisti tunkattiin tukien ja harkkojen varaan. Ensimmäisessä valussa kivijalka muurattiin kokonaan uusiksi.

Toiseen valuun pääsivät sitten muutaman viikon päästä jo portaatkin.

Talveksi saimme purettua ylimääräiset pönkät ja harkkoviritelmät. Pääsimmepä testaamaan myös portaiden lämmityskaapeleita.

Vanha sanonta kuuluu että hullu paljon töitä tekee, viisas pääsee vähemmällä sekä laiska töitään luettelee. Totuus on kuitenkin se että tässä meidänkin projektissa on niin paljon sitä tekemätöntä työtä, että välillä on pakko myös pysähtyä ja analysoida mitä kaikkea on vaatinut että olemme tässä ja nyt. Vaikka hyödynsimme vuodenaikoja aikaisesta keväästä myöhäiseen syksyyn on todettava, että yksistään kuistin korjaamiseen meni melkein kaksi ja puoli vuotta aikaa kaikkine vaiheineen, mutta kyllä lopputulokseenkin voi olla tyytyväinen. 

Ensi kesänä pelargoniat (ja kyllä olen karjalaista sukujuurta ja kirjoitan pelargonia, vaikka tiedän oikean ja kirjakielisen kirjoitusasun olevan pelargoni) kukkivat entistä ehompina korjatulla kuistilla. Ehkäpä tuossa vielä saatetaan tänä syksynä jokuset iltakaffetkin nauttia.

Niin ja tässä projektissa ei mikään koskaan tule ihan valmiiksi ja niin kuistiinkin jää vielä pieniä fiilauksia ensi kesälle mutta niistä ei nyt pidetä!