Tutkitaanpas mitä on tapahtunut matkan varrella.
Alunperin meillä on vuonna 1930 näyttänyt tältä:
Tästähän me sitten läksimme liikkeelle keväällä 2015:
Lautaverhoilu sai lähteä heti ensimmäisenä kesänä, että nähtiin mitä talo on "syönyt".
Pilvisellä säällä ei pystynyt muuta kun arvailemaan mikä talon väri on ollut alunperin. Ilta-aurinko pelasti kuitenkin tilanteen ja kertoi punamullan sävyn olleen italianpunaisen. Kuistin yläpuolen ikkunan smyygit olivat myös onneksi säästyneet ja niistä saimme mallit muihinkin ikkunoihin.
Valtavat humala-kasvustot jouduttiin siirtämään kuistin korjauksen tieltä pois.
Kuistin lautaverhoilun alta paljastui sitten (ihan kyllä odotetusti) koko karmaiseva totuus. Kuisti majaili pystyssä ihan pelkällä pyhällä hengellä.
Ikkunasmyygejä päästiin kiinnittämään paikoilleen jo syksyllä 2015.
Ja oli meillä välillä oikeastaan jo ihan nättiäkin, kun kuvakulmat vaan valitsi oikein.
Vielä ennen ensimmäistä joulua lähtivät sitten portaatkin muille maille, eikä enää ollut nättiä muuten kun kuvaamalla puolen kilometrin päästä järveltä.
Ensimmäisen talven portaiden virkaa toimittivat kuormalavat.
Toisena kesänä eli 2016 päästiin varsinaisten korjaustoimenpiteiden kimppuun. Kuisti tunkattiin tukien ja harkkojen varaan. Ensimmäisessä valussa kivijalka muurattiin kokonaan uusiksi.
Toiseen valuun pääsivät sitten muutaman viikon päästä jo portaatkin.
Talveksi saimme purettua ylimääräiset pönkät ja harkkoviritelmät. Pääsimmepä testaamaan myös portaiden lämmityskaapeleita.
Vanha sanonta kuuluu että hullu paljon töitä tekee, viisas pääsee vähemmällä sekä laiska töitään luettelee. Totuus on kuitenkin se että tässä meidänkin projektissa on niin paljon sitä tekemätöntä työtä, että välillä on pakko myös pysähtyä ja analysoida mitä kaikkea on vaatinut että olemme tässä ja nyt. Vaikka hyödynsimme vuodenaikoja aikaisesta keväästä myöhäiseen syksyyn on todettava, että yksistään kuistin korjaamiseen meni melkein kaksi ja puoli vuotta aikaa kaikkine vaiheineen, mutta kyllä lopputulokseenkin voi olla tyytyväinen.
Ensi kesänä pelargoniat (ja kyllä olen karjalaista sukujuurta ja kirjoitan pelargonia, vaikka tiedän oikean ja kirjakielisen kirjoitusasun olevan pelargoni) kukkivat entistä ehompina korjatulla kuistilla. Ehkäpä tuossa vielä saatetaan tänä syksynä jokuset iltakaffetkin nauttia.
Niin ja tässä projektissa ei mikään koskaan tule ihan valmiiksi ja niin kuistiinkin jää vielä pieniä fiilauksia ensi kesälle mutta niistä ei nyt pidetä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti