Rantaa ojennukseen

Raivuuhommia, jälleen kerran. Kolmas viikonloppu rantakaislikossa riehuen ja alkaahan sitä tulostakin jo tulla, mutta ei, valmista ei tullut vielä tänäänkään.

Varusteet päivän touhuihin - huomatkaa taainmaisena isännän uusi saha, joka on niin hieno ettei sitä saa edes kuvata ;) Tai kuvassa nyt näkyy vain sahan teränsuojus.

Tästä jatketaan mihin viime viikonloppuna jäätiin

Työnjohtajan kanssa oli jälleen pieni taistelu, että saatiin takki päälle. Ulkona tihkutti vettä, joten aika nopeasti olisi työnjohdolle iskenyt vilu ilman tätä hienoa lilaa berperiä, jota Rambo inhoaa kyllä itse yli kaiken.

Ensimmäisen kolmen vartin jälkeen oli paita ja huppari sisältäpäin ihan litimärät. Ansaittu tauko kera ruisleivän ja kahvikupposen.

Uusi iWatchini on kyllä armoton, lähes kolmen tunnin urakasta kertyi liikuntapisteitä ainoastaan 28minuutin verran, eikä päivän liikkuminen edes tullut lähellekään maalia. Olkootkin, että olen asettanut itselleni tavoitteet korkeimman portaan mukaan, mutta kuinka paljon sitä pitäisi olla päivän aikana LIIKKEESSÄ, että pojot täyteen tulisivat? Olen kuitenkin antanut itselleni ymmärtää, että LIIKUNTA on laji jossa syke nousee enemmän ja LIIKKUMINEN ei sitten sitä sykettä ihan niin paljon nostaisi vaan tarkoittaisi enemmänkin "jäsenten heiluttelua" etenemismielessä.

Toinen vaihtoehto on sitten se, että minulla vaan on armottoman huono kunto. Kolme tuntia yhdistelmänä raivaussahan kanssa kävelyä ja risujen raahausta metikössä on minulle kyllä itselleni ihan riittävästi liikunta yhdelle päivälle, mutta ei tälle riivatun aparaatille. Vai olisikohan se sittenkin toisin päin? Niin kova tuo kunto, että raivaushommissa ei syke nouse tarpeeksi??? He-hee, ehkä ei kuitenkaan... hiki ainakin irtoaa.

Kuvassa todistusaineistoa tältä päivältä. Sininen ympyrä kuvaa päivän seisomistavoitteen täyttymistä, vihreä liikuntaa ja punainen liikkumista. Päivän liikuntatavoite toki tuli tänään täyteen ja ylittyikin, mutta ei tuon raivuu-urakan aikana ja liikkuminen jää vajaaksi tänäänkin. Istunut olen päivän aikana tasan sen aikaa kun olen syönyt ja nyt kirjoittanut tätä tekstiä. Oenkohan asettanut itselleni saavuttamattomat tavoitteet?

Päivän työmaa näyttää kuitenkin tältä. Meille on tulossa jälleen kerran aika komea pääsiäiskokko, kun nuo kaikki risut kasalle saadaan!

Ensimmäinen ja viimeinen kuva ovat ennen ja jälkeen. Kesäaikaan nämä raivauksen ennen ja jälkeen kuvat ovat aika paljon vaikuttavampia kuin talvella. Vielä kun valinnan varaa ei juuri kuvista jäänyt puhelimen jo jäätyessä tässä kohtaan.

Raivausta jäi vielä harmittavasti parinkymmenen metrin matka rantaviivaa pitkin, mutta päivä se on huomennakin.

Eikö täällä tapahdu mitään?

No ei tapahdu, ei. Remontti on jumahtanut portaiden valuun ja edes valumuottien levyjä ja lautoja ei ole kukaan siivonnut pois vaan retkottavat tuossa keskellä pihamaata. Blogiteksteissäkin melkein kahden viikon tauko, mikä taitaa olla jo ennätys. Onko into lopahtanut puolentoistavuoden uurastuksen jälkeen? Tähänkö se nyt tyssäsi? Ei olla edes vielä siinä kuuluisassa listoja vaille valmis vaiheessa...

Toivottavasti ei! Hiljaiseloon on montakin syytä, omalla kohdalla nuo virallisen työelämän haasteet ovat vieneet vuorokaudesta ylimääräiset luppohetket (mitä ne sitten ikinä onkaan) loman jälkeen. Kun tähän vielä lisätään, että isäntä on ollut reissussa suurin piirtein saman ajan ja minä hoidellut tätä meidän eläinkatrasta työnohessa, ei muutama lisätunti vuorokauteen olisi ollut pahitteeksi.

Tänään oli kuitenkin pakko repäistä eilisen sadepäivän jäljiltä. Lammastyttöset ovat jälleen syöneet koko laitumen tyhjäksi ja evästä pitäisi löytyä vielä viikoksi. Ei auttanut muuta kun tarttua raivassahan kahvoihin ja alkaa pistään evästä nurin.

Ranta ennen....

...ja jälkeen 19 000 askeleen. Ihan tuo ranta on pakko jättää talveen, että
saadaan risut pois järvestä

Mutta pakko todeta että koivikko on kyllä kaunis ilman leppä- ja pajuryteikköä

Muutamat pikku kuuset tuonne vielä jäi, mutta josko sieltä vaikka
joulukuusiksi päätyvät. Ranta kuitenkin alkaa näkyä jokaisen tankillisen
jälkeen enemmän ja enemmän

Voittaja fiilis, pari tankillista polttoainetta ja kolme litraa hikeä :)

Ranta - kyllä se siellä jossain on!

Sää suosikin tänä viikonloppuna myös sunnuntaina. Ohjelmassa siis ulkohommia.

Vielä talvella ranta näytti pihasta katsottuna tältä eli kun lehti puuhun putkahtaa ei järvinäkymää enää näillä eväin ole.

Myöskään kukaan muu kuin koiramme Rambo ei meistä vielä "kotijärvessä" ole uinut - sattuneesta syystä. Jotta lapset ja aikuisetkin pääsivät edes jossain vaiheessa kesää uimaan, on rannan ryteikölle tehtävä jotain.

Tästä ei läpi näe ja tilanne on sama koko rannanmitalla. Pajua ja leppää on rannassa tieheänä pusikkona lähes kymmenen metrin levyisenä reunana.

Risusavotassa olivat mukana niin mummo kun lapsetkin

Herra 12v totesi mönkkäri ajelun olevan huomattavasti mukavampaa kun saa samalla olla oikeasti hyödyksi.

Iloinen yllätys: Rentukat kukkivat kauniisti monen metrin matkalla.

Rannan koivurivi alkaa paljastua 

Kaksi ja puoli tuntia sekä kaksi raivaussahan tankillista myöhemmin on selvästi jo havaittavissa, että kyllä, vettä siellä on! Tällä kunnolla ja näillä kilometreillä ei koko rantaa kerralla pysty vetämään, rantaviivaa taisi paljastua sellainen kolmannes ja hiki virtasi. Muutamalle päivälle hommia siis projektin tässäkin osassa vielä riittää, mutta kyllä tässä jo kesällä uidaan.

Voi tätä lasinsirujen määrää!

Tänään ei satanut läheskään niin paljon kun muina päivinä! Ulkohommia siis! Päivän agendalla oli mm. pelastetaan koiran tassut ja lasten kesäjalat lasinsiruilta ja teräviltä metalliromuilta.

Vuosikymmenten saatossa tontille ja rakennusten alle on jemmailtu kaikenlaista. Vanhoista komposteista nousee viilipurkkia, rautaromua, kaikenlaista ryönää ja mikä pahinta hirveät määrät lasinsiruja.

Päivän saldona mm. kottikärryllinen ja vähän ylikin lasinsiruja. 

Nyt on saunanalunen siisti eli tuo kottikärryllinen lasia tuli pelkästään saunan alta.

Kaivinkoneurokoitsija kävi tänään myös tarkistelemassa pihatien. Kesäkuun loppupuolella lupaili, että  kaivuut voitaisiin tehdä. Tästä innostuneena päätimme aloittaa myös tienpenkkojen raivuun vesakosta, sekä ylimääräisistä puista jotka sulavasti ojasta kasvaavat. 

Tai tämän voi kyllä lukea niin, että minä ajattelin että pistetään stihlit laulamaan ja hurautetaan risut pois. Eihän se nyt tietty ihan niin käynyt ja pitäisihän minunkin se tietään mutta hätänen mikä hätänen.

Äkkiseltään pelkästään pajuja oli niin paljon, että yhdessä iltapäivässä pääsimme etenemään vesakon kanssa noin 1/3 koko tien matkasta. Tälleen risujen peittämänä tuo pihatie ei näytä lähellekkään niin pahalta kuin ilman. Jos jätettäisiinkin nämä tähän niin rullaisikohan Skodakin vähän paremmin?

Koko homma olisi kyllä sujunut huomattavasti nopeammin jos raivaussahassa olisi ollut oikeanlainen terä. Se nyt vaan oli päättänyt sijoittaa itsensä johonkin jemma nimiseen paikkaan ja risuterällä oli pärjättävä.

Kaikki hiemankin paksummat pajunvitsat jäivät sitten tämän moottorisahamiehen kontolle. Kaadettavia täysikokoisia koivuja ja kuusia on toistakymmentä eli tästä projektista napsahtaa kyllä ensi vuoden polttopuutkin sulavasti, mutta puiden kaato jää toiselle päivälle.

Moottorisahamies ja hänen koiransa olivat sangen onnellisa kun saivat testailla uuden uutukaista mönkkärin peräkärryä. Rambo juoksi koko iltapäivän toiseen suuntaan mönkkärin perässä ja toiseen suuntaan otti hurukyytiä. Mistähän löytyisi kypäriä koossa terrierri?

Ettei nyt olisi vaan kyseessä ylikuorma?

Päivän päätteeksi kotisaunaan löylyihin ja jalat vähäksi aikaa ylös. Iltapalaksi paistelin ensimmäistä kertaa vihulaisshipsejä. Keräsin aamulla nuoria nokkosen versoja, huuhtelin vedellä, ruiskuttelin oliviiöjyllä. Suolaa päälle ja uuniin 5 minuutiksi 200 asteeseen.

Suolaa rapsahti hieman liikaa pelkiltään syötäviksi, mutta istuivat hieman liian suolaisina oikein hyvin leivän päälle. Näitä tehdään vielä toistekin!