Rantaa ojennukseen

Raivuuhommia, jälleen kerran. Kolmas viikonloppu rantakaislikossa riehuen ja alkaahan sitä tulostakin jo tulla, mutta ei, valmista ei tullut vielä tänäänkään.

Varusteet päivän touhuihin - huomatkaa taainmaisena isännän uusi saha, joka on niin hieno ettei sitä saa edes kuvata ;) Tai kuvassa nyt näkyy vain sahan teränsuojus.

Tästä jatketaan mihin viime viikonloppuna jäätiin

Työnjohtajan kanssa oli jälleen pieni taistelu, että saatiin takki päälle. Ulkona tihkutti vettä, joten aika nopeasti olisi työnjohdolle iskenyt vilu ilman tätä hienoa lilaa berperiä, jota Rambo inhoaa kyllä itse yli kaiken.

Ensimmäisen kolmen vartin jälkeen oli paita ja huppari sisältäpäin ihan litimärät. Ansaittu tauko kera ruisleivän ja kahvikupposen.

Uusi iWatchini on kyllä armoton, lähes kolmen tunnin urakasta kertyi liikuntapisteitä ainoastaan 28minuutin verran, eikä päivän liikkuminen edes tullut lähellekään maalia. Olkootkin, että olen asettanut itselleni tavoitteet korkeimman portaan mukaan, mutta kuinka paljon sitä pitäisi olla päivän aikana LIIKKEESSÄ, että pojot täyteen tulisivat? Olen kuitenkin antanut itselleni ymmärtää, että LIIKUNTA on laji jossa syke nousee enemmän ja LIIKKUMINEN ei sitten sitä sykettä ihan niin paljon nostaisi vaan tarkoittaisi enemmänkin "jäsenten heiluttelua" etenemismielessä.

Toinen vaihtoehto on sitten se, että minulla vaan on armottoman huono kunto. Kolme tuntia yhdistelmänä raivaussahan kanssa kävelyä ja risujen raahausta metikössä on minulle kyllä itselleni ihan riittävästi liikunta yhdelle päivälle, mutta ei tälle riivatun aparaatille. Vai olisikohan se sittenkin toisin päin? Niin kova tuo kunto, että raivaushommissa ei syke nouse tarpeeksi??? He-hee, ehkä ei kuitenkaan... hiki ainakin irtoaa.

Kuvassa todistusaineistoa tältä päivältä. Sininen ympyrä kuvaa päivän seisomistavoitteen täyttymistä, vihreä liikuntaa ja punainen liikkumista. Päivän liikuntatavoite toki tuli tänään täyteen ja ylittyikin, mutta ei tuon raivuu-urakan aikana ja liikkuminen jää vajaaksi tänäänkin. Istunut olen päivän aikana tasan sen aikaa kun olen syönyt ja nyt kirjoittanut tätä tekstiä. Oenkohan asettanut itselleni saavuttamattomat tavoitteet?

Päivän työmaa näyttää kuitenkin tältä. Meille on tulossa jälleen kerran aika komea pääsiäiskokko, kun nuo kaikki risut kasalle saadaan!

Ensimmäinen ja viimeinen kuva ovat ennen ja jälkeen. Kesäaikaan nämä raivauksen ennen ja jälkeen kuvat ovat aika paljon vaikuttavampia kuin talvella. Vielä kun valinnan varaa ei juuri kuvista jäänyt puhelimen jo jäätyessä tässä kohtaan.

Raivausta jäi vielä harmittavasti parinkymmenen metrin matka rantaviivaa pitkin, mutta päivä se on huomennakin.

Mehtämiesten puuhapäivä

Ajateltiin tässä viikonlopun aikana kahteen pekkaan raivailla tuo pahasti umpeen kasvanut kuusikko. Saadaan siitä sitten siinä sivussa myös seuraavan seitsemän vuoden polttopuut. Noh, aikuisten oikeasti ei ajateltu, tällä hetkellä vaikuttaa siltä että projekti taitaa tuon metsänhoidon osalta olla tuo seitsemän vuotta, pelkästään kuusikon osalta.

Työtä hidastaa aika oleellisesti se etteivät puut pääse kaatumaan, koska metsikkö on tosiaan niin tiheä. Positiivisesti ajateltuna liikuntasuoritus on kohtalaisen monipuolinen. 

Hieman meitä kaupunkilaislapsia kyllä mietityttää, miten nämä alaoksansa neljään viiteen metriin asti kuivuttaneet kuuset tästä raivauksen jälkeen alkavat kasvamaan. Toivottavasti vähän vähemmän kituliaasti kun tähän asti.

Järjettömän suuria puut eivät onneksi ole mikä vähän lisää sentään työturvallisuutta. Olen käynyt viimeiset kymmenisen vuotta opettamassa leipätyöni puolesta myös metsureille ergonomiaa. Monta kertaa olemme analysoineet videolta heidän työtapojaan ja -menetelmiään. 

Erityisen kauhuissani olen ollut tekniikasta, jossa puiden kaatumisen liikevoimaa hyödynnetään runkojen siirtelyyn. Käytännössä metsuri siis juoksuttaa kaatuvaa puuta parempaan asemaan ja tämä vähentää tietysti nostamisia, mikä sinällään on hyvä asia. Maastossa täysikasvuisen puun kanssa juoksentelu ei sivusta katsottuna kuitenkaan vaikuta kovinkaan ergonomiselta, eikä myöskään työturvalliselta.

Seuraavan kerran kun / jos kutsu luennoimaan käy, en varmaan enää kyllä tiedä mitä puhuisin (äläteeniikunminäteenvaanniinkunminäsanon....). Jälleen on todettava että teoriaa on todella helppo opettaa ilma käytännön kokemusta. Pihapuiden ja pensaiden karsintaa ei metsurikokemukseksi voi hyvällä tahdollakaan kutsua. Pitänee seuraavan kerran tehdä niin, että näytänkin videon jossa itse "juoksutan" tukkisaksien avulla oksien väliin jumiin jäänyttä runkoa ja tehdään analyysit siitä. Jokainen voi sitten sielunsa silmin kuvitella, mitä tuo minun juoksuttaminen sitten ikinä tarkoittaakaan tai miltä se mahtakaan näyttää.

Vaikka kuuset ovatkin vailla alaoksiston neulasia kertyy karsittuja oksia ihan kunnoitettava määrä. Osa on tietysti ihan hyvä jättää maatumaan ravinteiksi, mutta osan keräilimme kasoiksi jotka poltellaan sitten viimeistään pääsiäisenä.

Koko päivä pihalla sai posket punottamaan ja mukavasti lämmitti pönttöuunin valkea poskia päivän aherruksen päätteeksi. Aktiivisuusranneke oli kohtalaisen tyytyväinen ja näytti päivän aktiivisuustasoa saavutetuksi 314%:sti. Seuraava jännitysmomentti on sitten aamu. Mitä veikkaatte, mikä on se kohta kropasta mihin ei satu ollenkaan, tai jos sellaista ei löydy mihin sattuu vähiten?

Joka tapauksessa isäntä jo tuossa ilmoitti, että huomenna jatketaan oli tilanne mikä hyvänsä - sillä ne kivut kuulemma lähtee millä ovat tulleetkin (hieman kyllä epäilen...).

Pientä puusavottaa

Tieprojekti nytkähtelee käyntiin aika vauhdikkaastikin. Kaivinkone saapuu ensi viikolla ja tienpientareet on saatava kaivuukuntoon. Risut raivattiin jo muutama viikko sitten mutta täysikokoisia koivun ja kuusen runkoja mahtuu tuohon muutamaan sataan metriin pitkälle toistakymmentä.

Rumpuputket ja suodatinkangas odottelee jo asennusta

Sana kohtuus ei kuulu meidän perheen sanavarastoon tai ainakaan sillä sanalla ei ole minkäälaista kaikupohjaa. Tässä hieman arsenaalia millä aamulla läksimme liikkeelle. Kuvastahan puuttuvat vielä isäni mukanaan tuomat kaksi Husqvarnaa.

Jos puita lähdetään kaatamaan on kuljetusvälineetkin oltava sen mukaiset. Mönkkärivalikoima on koko suvulla sävy sävyyn kun isännän velipoika päräytti oman Hondansa meidän poikien Polaristen rinnalle. Herra 12v oli saanut omaan mönkkäriinsä peräkärryn syntymäpäivälahjaksi ja kyllähän siihenkin muutama pöllinpätkä kyytiin mahtuu.

Muutamien runkoja kanssa oli mönkkärin vinssillekin käyttöä

Ihan ei ilman haavereitakaan selvitty, iso koivu jäi konkeloon ja saha sinne väliin. Yksi sahan laippa on kuitenkin pieni takaisku tässä savotassa. Niin ja irtosihan siitä pikkumönkkärin peräkärrystäkin pyörä vauhdin tiimellyksessä. 

Puita kaadettiin kuitenkin noin 15 runkoa ja asialla oli oman elämänsä "wanna be" metsurijoukkue, joten saavutus on suorastaan melkein merkittävä. Vielä kun sama porukka pääsisi osallistumaan selkäinvalidien maaotteluun alkaa saavutus hipoa jo ennätystä. Katsotaan pääseekö koko sakki huomenna vielä sängystäkin ylös vai onko fysioterapeutin akuuttivastaanotolla ruuhkaa.

Kyllä näillä saunan muutaman kerran varmasti lämmittää, mutta jokunen hikipisko tuossa saattaa vielä irrota ennen kun ovat polttokelpoisia. Päivän saldona karkeasti arvioituna reilu kymmenen mottia puuta ja askelmittarissa noin 25 000 askelta - ei huono, sanoisi Jorman Uotinen

Kelpaa tuohon kaivinkoneen tulla ojia kaivelemaan ja jokunen puu vielä jäi seuraavallekin vuodelle. Iso kiitos ja kumarrus apuvoimille, niin isoille kun pienillekin.