Meillä on LÄMMIN!

Yläpohjaremontti alkoi syyskuun alussa vintin tyhjennyksellä. Kuvittelimme (tai ainakin emäntä kuvitteli), että homma on taputeltu maaliin reilussa kuukaudessa. Aikaa on kulunut nyt kolme kuukautta ja ihan ei vielä olla maalissa, mutta hyvällä mallilla jo. 

Lisäkurveja matkaan toivat vanhat vauriot. Ennen kattoremonttia vanha tiilikatto oli vuotanut sen verran pahasti, että ylimpiin hirsiin jouduttiin tekemään paikkoja. Terve selkäisellekin tuo olisi ollut haastava tehtävä ja meidän tapauksessa emäntä joutui antamaan, välillä lähes kontaten liikkuvalle isännälle porttikieltoa vintille. Työasennot hirsienpaikkauksessa olivat ihan mahdottomia tuolla harjakaton ja lattian välisessä kulmassa. Pahin on tässä projektissa kuitenkin nyt takana päin. 

Keskiviikkona pyyhältivät selluvillanpuhaltajapojat pihaan härveleineen ja tussauttivat 1300kg puhallusvillaa vinttiin muutamassa tunnissa.

Villan päälle tulee vielä huokoinen rakennuspaperi ja vanhat vintin lattialankut naputellaan takaisin. Vintti jää, ainakin toistaiseksi rakentamattomaan tilaan ja kylmäksi varastoksi. 

Yläpohjaremontin rinnalla on kulkenut koko ajan talon sähkö- ja ilmanvaihtoremontti. Kaikki mahdolliset johdot ja putket jäävät tuonne välipohjaan piiloon. Painovoimaisella ilmanvaihdolla mennään edelleen, mutta poistoilmaventtiilit asennettiin kaikkien huoneiden kattoon ja kylpyhuoneeseen tulee suihkukaappiin oma ilmanvaihto.

Seuraavaksi onkin vuorossa johtojen pintavetoja ja kytkentöjä. Isopiuha tulee tolpalta jo maata pitkin talon alle, se asennettiin paikoilleen juoksevan veden projektin yhteydessä toissa kesänä.

Johtoja on kytkettävänä muutama ja sähkötauluissakin on uuden ja vanhan kanssa pieni ero. Tällä hetkellä taulusta löytyy kolme sulkepaikkaa ja niistä vain kaksi on käytössä.

Ihmeellisesti nämä hommat menevät meillä aina niin, että joka vuosi juuri ennen joulua on tolkuton härväys päällä. Tänä vuonna ollaan kyllä normaalia aikaisemmin liikenteessä. Viime vuonna taisimme laatoittaa kylpyhuoneen lattiaa aattoyönä ja yhtenä vuonna laatoitimme keittiön puuhellan tasoja samaisena yönä, kun jouluksi piti valmista saada. 

Kyseessä ovat aina kuitenkin ihan omat valinnat - aika siistiä oli tänä aamuna herätä, kun lämpömittari näytti 22 astetta, vaikka yhdessäkään uunissa ei eilen ollut tulia ja ulkona on pakkasta. Ehkä tässä touhussa sittenkin on jotain järkeä...

Yläpohja etenee

Yläpohjan kanssa on teutaroitu nyt kaksi kuukautta, tai suurimmaksi osaksi isäntä tuolla on kaiken vapaa-aikansa viettänyt. Emännälle on langennut tässä projektissa hanslankarin osa.

Matkan varrella puuha jälleen vähän laajeni. Ensin olosuhteiden pakosta, koska ennen kattoaremonttia vanha katto oli joskus vuotanut ja ylimpiin hirsiin jouduttiin tekemään paikkoja lahonneiden tilalle. Välttämätöntähän tämäkään ei olisi ollut, koska pelkästään kuivaa tavaraa oli seinissä. Isännän perusteellinen luonne ei antanut asian olla ja hyvä niin, aikamoiset kärpäsevoluutiot saivat häädön tästä tönöstä paikkausten myötä. Työtila harjakattoisen talon seinustoilla asettaa omat haasteet työskentelylle ja välillä isäntä oli määrättävä työkieltoon, kun lähes kontaten liikkui eteenpäin.

Arvopaperia alle, sen jälkeen 5cm levyt selluvillaa, jonka päälle on sitten helppo asentaa niin sähköt kuin ilmanvaihtokin. Tämä mahdollisti meille pienen pelivaran talven tulon suhteen, saimme hiukan lisäaikaa, kun ei kaikki lämpö karkaa ylös harakoille. Elwiira koiraneitimme on kyllä ystävällisesti  muuntanut jo lähes koko selluvillalevystön puhallusvillaksi. Varmisteli ilmeisesti ettei tule ilmataskuja.

Toinen osa projektin laajenemisesta on koko portaikon uusiminen, nii-i. Tämä oli taas sellainen "siitä se ajatus sitten lähti" homma. Yläkerran portaikko on ollut varsin epäkäytännöllinen, todella kapea ja kurvaa 180 astetta. Mitään isompaa ei ole yläkertaan voinut säilytykseen kuljettaa.

Tampuurissa on myös kiinteä komero, jossa lähinnä hiiret ovat viettäneet talvihäitä. Nämä kekkerit haluamme nyt lopettaa, joten komero puretaan pois ja sen myötä koko portaikko menee uusiksi.

Portaikko rajautuu talon palomuuriin. Haluamme tämänkin "lämmönlähteen" hyötykäyttöön eli kun portaikko vaihtaa hieman paikkaa tulee tampuuriin takaseinäksi muuri.

Yläkertaa ei ole tarkoitus rakentaa, ainakaan tässä vaiheessa, joten ratkaisemme porrasongelman "ullakkoluukulla". Isännällä on jo vahva visio siitä, miten tämä toteutetaan käytännössä loppuun saakka eli jääkäämme mielenkiinnolla odottamaan.

Yläpohjan suursiivous - vanhojen eristeiden poisto

Tässä se nyt on hetki, jota olen koko kesän pelännyt kauhun sekaisin tuntein. Yläpohjan sammaleet, purut ja hiekat imetään pois. Onneksi oli kohtalaisen viileä viikonloppu!

Pieni ylläri odotti yläkerran ainoassa rakennetussa huoneessa PorinMatin kanssa. Laatta, joka oli valettu PorinMattia varten ei ollut minkään päällä. Kun eristeet imaistiin pois, kävi valulle hieman köpelösti.

Eristeistä löytyneiden lehtien perusteella yläkerran huone on rakennettu joskus 50-luvulla, silloinkaan ei rakennustarpeita ole liiaksi ollut. Valun sekaan raudaksi oli laitettu mm. vanhoja sahanteriä, polkupyörän lokasuoja ja partateriä.

Pahin on jälleen tästäkin osaprojektista nyt ohi! Kaikki puperot on poissa ja siistiä tuli. Sähkösuunnitelma on jo tehty ja ensi viikolla tulee sähköasentaja katsomaan tilanteen. Tästä se taas lähtee rakentumaan. ärsyttävintähän näissä tällaisissa remonteissa on se että ovat tolkuttoman työläitä, eivätkä sitten kuitenkaan "näy" missään. Noh, ehkä tämä näkyy talvella kuitenkin pienempänä lämmön karkaamisena.

Elwiiran mielestä homma sujui oikein mallikkaasti, vaikka hän joutuikin olemaan koko viikonlopun ulkona turvallisuus syistä. Neiti on nimittäin luokattoman kiinnostunut imureista :D

Isäntä kysyi aamulla, että millä rahalla lähtisin tekemään tätä eristeiden poistoa käsipelissä säkittämällä? Eipä taida löytyä kyllä sellaisia taaloja, että tähän käsin lähtisin! Lähtisi ikä, terveys ja järki käsipelissä tämänkin reilun 100 neliön kanssa. Kun imuauto illalla kurvasi pois pihasta, ehdin jo ajatella "thank god, never again", kunnes isäntä muistutti, että alakerrassa toinen puolikas talon lattiasta on vielä avaamatta. 

Eli sanotaan nyt sitten vaikka "once again and then never again..." mutta ei heti ensi vuonna, kiitos.

Purkua purkua purkua... yläpohjaremontti

Kuvakin sen jo kertoo: tämä purkamisvaihe on remontissa se kaikkein mälsin, puuduttavin ja toivottomin hetki, myös Elwiiran mielestä. Yläpohjan remontti on edennyt siivousvaiheesta lattialautojen ylös nostoon.

Lattialaudat saimme sijoitettua onneksi katon rajaan siten, ettei niitä tarvinnut kuljettaa ulos varastoitavaksi. Ainut tie kuljettamiseen olisi ollut nimittäin ikkunat. 

Laudat kätkivät alleen 10 senttiä hienoa hiekkaa ja sen alla 15-20cm tiukkaan pakkautunutta sammalta. Uskoisin, että lisäeristeillä saadaan lämmönhukka taas oleellisesti vähenemään. Mitään estettä ei olisi ollut sille että ekovilla olisi vain ammuttu tähän päälle, mutta haluamme tehdä tässä yhteydessä myös täydellisen sähköremontin ja tekniikka on helpointa kätkeä välipohjaan.

Lautojen alta löytyi vielä muutama aikakausi lehti mm. Suomen Kuvalehti vuodelta 1952 sekä kaunis, ehkä pronssinen rintaneula. Ja mikä upeinta: kaikki on ihan rutikuivaa!

Kokonainen viikonloppu siinä hurahti, raato on kipeä, tietää taas puuhastelleensa, mutta kivasti saatiin projektia taas eteenpäin. Onneksi maanantaina pääsee taas töihin!