Kahtena edellisenä kesänä on monta kertaa ollut ajatuksissa heinien nostaminen seipäille. Viime syksynä jopa harmitti ettei tuota ollut tullut tehtyä, koska kanat olisivat pistelleet heinät innosta hihkuen poskeensa talven pimeinä kuukausina.
Tänään sitten tuumasta toimeen! Sen verran tunnustan, että ihan ei menty perinteisellä viikate meiningillä vaan annoin Sthilin laulaa.
Oikeaoppisesti kaiketi nuo seipäiden päät olisi pitänyt polttaa, mutta sitä ei nyt tässä inspiraation sykkeessä ehditty tehdä. Poltetaan sitten ensi kesänä
Siellä ne nyt nököttää, karkeasti arvioiden tankillinen Sthilillä menee neljälle seipäälle. Jos tässä vielä poutapäiviä riittää kiittävät kanarouvat talvella tästä ahkeroinnista erittäin keltaisilla keltuaisilla.
Eihän nämä nyt varmasti mitään heinäseipäiden armikuuseloita ole, mutta mielestäni ihan tunnistettavissa olevia. Ja jos nyt ihan tarkkoja ollaan niin joskus olen kyllä nähnyt huonompiakin esityksiä (katotaan vaan niin aamulla ei ole karvaakaan tuolla seipäillä jäljellä).
Kiva blogi, vanhojen talojen naisten kautta löysin tämän! :D Katoppa netistä sellainen kirja ku Emäntävoimaa, sen kansikuva on just samanlainen kuin tuo kuva, jossa nostat heiniä seipäälle. :D
VastaaPoistaKiitos Maiju, blogi syntyi ensin päiväkirjaksi itselle tästä projektista mutta kiva jos se ilahduttaa muitakin :) Ja itseasiassa nyt kun sanoit niin olen muuten tainnut sen kirjankannen joskus jossain nähdäkin :D
Poista