Sänkymme on isännän tuunaama vanha sivusta levitettävä puusohva. Sänky projektista olen kirjoittanut oman blogin tänne: http://villamillington.blogspot.com/2015/06/sanky-ropleemia.html
Sängyn päädyssä oleva arkku on joskus tarttunut mukaan kirpputorilta. Vaatekaappi sängyn vasemmalla puolella löytyi tori.fi:stä ja on oikeasti ihan tavallinen mäntyinen vaatekaappi, joka ootrattu ja korsitemaalattu vanhan näköiseksi. Oikealla puolella oleva lipasto on lahja tuttavilta.
Peilikaappi löytyi muutama vuosi sitten tori.fi:stä. Hiivatin painava mööpeli, joka isännän kanssa kahdestaan roudattiin ostopaikassa omakotitalon toisesta kerroksesta 180 astetta taittuvia portaita alas.
Rokokoo tuolit ovat kirpparilta, ostoväli näillä kahdella varmaan viisi vuotta, mutta täysion identtisillä verhoiluilla. Pieni pöytä ja lamppu niin ikään kirpputorilta. Hatturasiat kaapin päällä ovat lahja ystävältä.
Verhojen tasseleita olen etsinyt kissojen ja koirien kera niin kotomaasta kuin ulkomailtakin. Nämä verhoissa olevat tasselit löytyivät toissakesänä Vanhasta Raumasta vanhantavaran pop-up liikkeestä. Verhot ovat vaalean harmaata samettia ja uutena ostetut netistä.
Gramofoni kaapin päällä on omia tuomisia Virosta ja kattovalaisin isomummoni ja pappani perintöä.
Kaapin päälle löytyi tori.fi:stä pari vanhaa matka-askia, jotka piilottavat sisälleen pöytäliinoja ja vaihtoverhoja.
Matot löytyivät uutena eli edustavat siinä mielessä meidän kodin harvinaisuutta. Tosin suurinosa meidän matoistakin on vanhaa kantaa. Tätä yksilöä en kaupassa pystynyt mitenkään ohittamaan.
Taulut uupuvat vielä seinältä, mutta saavat hetken aikaa uupuakin, että silmä ehtii tottua kaikkeen.
Pari muutakin juttua kaipaa vielä vähän fiilausta: sängynpeitto on vielä etsinnässä - en tiedä minkälainen, mutta kun oikea osuu kohdalle niin sitten tiedän. Lamppuun haluan vielä kattorosetin ja koska meillä ei ole TV:tä (tai on mutta se on teinillä) vaan tykki katossa ja valkokangas, tarvitsee tuo kattotykki-johto-chrome-cast-hässäkkä jonkun piilopaikan. Palataan siihen kunhan olemme keksineet miten se toteutetaan.
Kaikesta tästä ehkä huomaa, ettei vanhan talon sisutaminen ole ihan helppoa puuhaa. Ei voi vain marssia kauppaan ja ostaa hyllystä. On etsittävä ja kierrettävä sekä vuodatettava tuskan hikeä näitä tautisen painavia mööpeleitä roudattaessa. Voin kertoa että eräänkin kerran tuo ukkokulta on minua mannannut kun olen löytöjäni tehnyt.
Ensimmäiset vuodet meidän vaatteet majailivat täällä suurissa kestokasseissa, koska olimme päättäneet, että mitään uusia "lastulevyhärpättimiä" ei tänne kanneta edes väliaikaisesti. Joku voi ajatella, että asumme museossa ja saa ajatella jos niin haluaa. Lähes jokaisella tavaralla tässäkin huoneessa on oma tarina kerrottavanaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti