Nuoren herran kammari - lisäeristeet sisäseiniin

 Siitä vaan suitsait ja kämppä on valmis. No ei ehkä ihan suitsait, mutta valmis kuitenkin.

Lisäeritystyprojektissa seuraavana oli vuorossa kuopuksen uusi huone. Lähtötilanteesta vuodelta 2015 ei valitettavasti ole oikein hyviä kuvia. 

Välivaiheessa elelimme sulassa sovussa hirsien kanssa kuusi vuotta.

Peräkammarin seinästä löytyy merkintä talon valmistumisesta: Tiistai 1930. Tuo merkintä on ulkoseinässä sisäpuolella ja jää nyt remontissa piiloon. Tehtiin pieni korostus kuitenkin, jos joku seuraava joskus levyjä pois purkaa.

Seiniin  alle arvopaperi, 12mm huokoleijona kaksinkertaisena ja tasoitukseen makulatuuripaperi. Makulatuurin asentaminen oli huomattavasti helpompaa, kun ymmärsin antaa paperin vettyä ihan vaan hetkisen (1-2min).

Kammarin seinien paperitapetti löytyi Tapettitaivaan valikoimista (Fiona living 610101), nuoren isännän itsensä valitsemana.

Ikkunalistat maalattiin Uulan Into puulattiamaalilla: sävy usva

Katolle ja kattolistoille ei tässä projektissa tehty muuta kuin putsaus. Ilmalämpöpumpun hirsijäljitelmäteippaukset poistettiin, jotta pumppu sulautuisin seinään edes hieman paremmin.

Valaisin ja TV:n alla oleva lipasti ovat kirpparilöytyöjä. Ikkunan edessä oleva vitriini on matkannut evakkokuormassa Viipurista mummoni perheen matkassa Keski-Suomeen. Vitriini oli parikymmentävuotta sitten meille saapuessaan maalattu paksulla ruskealla maalilla, joka alta löytyi vielä ihanan raikas 70-lukulainen keltainen maali. Totaalinen maalinpoisto ja puuöljy pintaan ja taas mennään. 

Matto on Vallilan valikoimasta.

Verhot vielä ikkunoihin ja katselemaan seiniä sillä silmällä että mitähän näihin ripustetaan. Perheen terrierrit tosin antoivat hyväksynnän lopputulokselle ilman verhojakin.

Poikamiesboksi on valmis!

Toteutukseen meni tämän huoneen osalta kaiken kaikkiaan viikko.  Tämä tapetti oli kohtalaisen haastava asentaa, mutta maalaamista oli vähemmän ja ilman panelelita tuli tapetoimalla "heti valmista". Osin olimme molemmat tästä viikosta toki vapaalla.

 

Uuden makuuhuoneen sisustus

Eilen saimme loputkin huonekalut siirrettyä uuteen makuuhuoneeseen ja lopputulos miellyttää kyllä omaa silmää. 

Sänkymme on isännän tuunaama vanha sivusta levitettävä puusohva. Sänky projektista olen kirjoittanut oman blogin tänne: http://villamillington.blogspot.com/2015/06/sanky-ropleemia.html

Sängyn päädyssä oleva arkku on joskus tarttunut mukaan kirpputorilta. Vaatekaappi sängyn vasemmalla puolella löytyi tori.fi:stä ja on oikeasti ihan tavallinen mäntyinen vaatekaappi, joka ootrattu ja korsitemaalattu vanhan näköiseksi. Oikealla puolella oleva lipasto on lahja tuttavilta.

Peilikaappi löytyi muutama vuosi sitten tori.fi:stä. Hiivatin painava mööpeli, joka isännän kanssa kahdestaan roudattiin ostopaikassa omakotitalon toisesta kerroksesta 180 astetta taittuvia portaita alas. 

Rokokoo tuolit ovat kirpparilta, ostoväli näillä kahdella varmaan viisi vuotta, mutta täysion identtisillä verhoiluilla. Pieni pöytä ja lamppu niin ikään kirpputorilta. Hatturasiat kaapin päällä ovat lahja ystävältä.

Verhojen tasseleita olen etsinyt kissojen ja koirien kera niin kotomaasta kuin ulkomailtakin. Nämä verhoissa olevat tasselit löytyivät toissakesänä Vanhasta Raumasta vanhantavaran pop-up liikkeestä. Verhot ovat vaalean harmaata samettia ja uutena ostetut netistä.

Gramofoni kaapin päällä on omia tuomisia Virosta ja kattovalaisin isomummoni ja pappani perintöä.

Kaapin päälle löytyi tori.fi:stä pari vanhaa matka-askia, jotka piilottavat sisälleen pöytäliinoja ja vaihtoverhoja.

Matot löytyivät uutena eli edustavat siinä mielessä meidän kodin harvinaisuutta. Tosin suurinosa meidän matoistakin on vanhaa kantaa. Tätä yksilöä en kaupassa pystynyt mitenkään ohittamaan.

Taulut uupuvat vielä seinältä, mutta saavat hetken aikaa uupuakin, että silmä ehtii tottua kaikkeen. 

Pari muutakin juttua kaipaa vielä vähän fiilausta: sängynpeitto on vielä etsinnässä - en tiedä minkälainen, mutta kun oikea osuu kohdalle niin sitten tiedän. Lamppuun haluan vielä kattorosetin ja koska meillä ei ole TV:tä (tai on mutta se on teinillä) vaan tykki katossa ja valkokangas, tarvitsee tuo kattotykki-johto-chrome-cast-hässäkkä jonkun piilopaikan. Palataan siihen kunhan olemme keksineet miten se toteutetaan.

Kaikesta tästä ehkä huomaa, ettei vanhan talon sisutaminen ole ihan helppoa puuhaa. Ei voi vain marssia kauppaan ja ostaa hyllystä. On etsittävä ja kierrettävä sekä vuodatettava tuskan hikeä näitä tautisen painavia mööpeleitä roudattaessa. Voin kertoa että eräänkin kerran tuo ukkokulta on minua mannannut kun olen löytöjäni tehnyt. 

Ensimmäiset vuodet meidän vaatteet majailivat täällä suurissa kestokasseissa, koska olimme päättäneet, että mitään uusia "lastulevyhärpättimiä" ei tänne kanneta edes väliaikaisesti. Joku voi ajatella, että asumme museossa ja saa ajatella jos niin haluaa. Lähes jokaisella tavaralla tässäkin huoneessa on oma tarina kerrottavanaan.

Lisäeristykset saliin ja muutos makuuhuoneeksi

Talon sali on ollut nuorison valtaamana oikeastaan koko tämän reilun kuusi vuotta, jonka olemme Millingtonissa majailleet. Vanhempi pojista on majoittunut jo viimeiset pari vuotta rantamökissä ja sali on nyt ollut nuoremman teinin valtakuntaa. Pari viikkoa ennen joulua aloitimme salin lisäeristyksen, koska huone on aina tuulisella säällä talon kylmin.

Palataan kuitenkin vielä vuoteen 2015 eli ihan siihen alkuperäiseen lähtötilanteeseen. Sali näytti silloin tältä: 

Ensi töiksemme  poistimme kaikista huoneista pinkopahvit ja vanhat nupinaulat. Tämä väli on menty siis kaikki sisäseinät hirrellä. Nyt kun asumme täällä ympärivuotisesti on lisäeristys ihan energiansäästön näkökulmasta tarpeen myös seinien osalta. Koska räystäät eivät kestä eristystä ulkoapäin ja haluamme säilyttää talon ulkopinnan hirrellä on ulkoseinien eristys tehtävä sisäpuolelta.

Väliseinät jäävät jatkossakin hirrelle, sen verran kaunista piilukirveen jälkeä ovat, että emme hala niitä kokonaan piiloon.

Seiniin asennettiin kaksinkertainen puukuitulevy (Huokoleijona 12mm), limittäin ja kaikki saumat teipattiin.

Puukuitulevyn päälle seinän yläosaan liisteröitiin makulatuuripaperi tasoittamaan pohjaa.

Yläosan tapetiksi valikoitui Pihlgren & Ritolan paperitapettivalikoimasta Pikkurokokoo.

Seinän alaosaan isäntä värkkäili perinteisen peilipanelin koivuvanerista ja listoista.

Ikkunalistat maalattiin Uulan pellavaöljymaalilla, sävynä Usva.

Samaan sävyyn maalasimme niin ikää isännän omaa käsialaa olevat peilipanelin koristelistat. 

Peilipaneleissa käytimme Uulan Into kalustemaalia (puolikiiltävä), sävynä Polku.

Harkinnan jälkeen peilipanelin yläkoristelista maalattiin samalla sävyllä kuin ikkunalistatkin.

Lopputulos miellyttää omaa silmää ja saimme mukavasti väljyyttä makuuhuoneeseen isomman huoneen myötä. Verhot ja loput kalusteet löytävät paikkansa, kunhan maali on saatu kuivaksi. 

Sellainen havainto öljymaaleista: Uulan pellavaöljymaalin kuivumisaika on sisätiloissa merkittävästi lyhyempi kuin Virtasen maalitehtaan neljänöljyn maalin.

(Tämä ei ole kaupallinen yhteistyö. Maalit, tapetit ja sävyt on kirjattu tarkkaan itseämme varten ylös, jotain ainakin opittu tässä matkan varrella 😅)

Uusi kaappi makuukamariin - yksi nurkka jälleen siistiksi

Keskeneräisyydelle siedättyminen on oleellinen osa elämää vanhan talon kanssa. Ikuinen murhe on säilytystila ja sen puute. Neljän vuoden jälkeen emme ole onnistuneet ratkaisemaan kaikkia vaatesäilytyksen haasteita. Tänään saimme kuitenkin jälleen pienen helpotuksen.

Löysin tori.fi:stä mäntyisen vaatekaapin, joka on ootrattu vanhan näköiseksi - ei ehkä lopullinen ratkaisu tähän huoneeseen, mutta ei kuitenkaan mikään lastulevyhirvitys.

Värit ovat kauniit ja ovikoristeet suorastaan aivan ihanat!

Mummoni vanhan valkoinen vaatekaappi muuttaa rantamökkiin nuorelle herralle vaatekaapiksi. Isännän ja emännän tuolit pääsevät taas oikeuksiinsa ikkunan edessä.

Ja tämä ihana valo! Ihan tässä huhtikuun lapsi herää talvihorroksesta eloon <3