Uuden makuuhuoneen sisustus

Eilen saimme loputkin huonekalut siirrettyä uuteen makuuhuoneeseen ja lopputulos miellyttää kyllä omaa silmää. 

Sänkymme on isännän tuunaama vanha sivusta levitettävä puusohva. Sänky projektista olen kirjoittanut oman blogin tänne: http://villamillington.blogspot.com/2015/06/sanky-ropleemia.html

Sängyn päädyssä oleva arkku on joskus tarttunut mukaan kirpputorilta. Vaatekaappi sängyn vasemmalla puolella löytyi tori.fi:stä ja on oikeasti ihan tavallinen mäntyinen vaatekaappi, joka ootrattu ja korsitemaalattu vanhan näköiseksi. Oikealla puolella oleva lipasto on lahja tuttavilta.

Peilikaappi löytyi muutama vuosi sitten tori.fi:stä. Hiivatin painava mööpeli, joka isännän kanssa kahdestaan roudattiin ostopaikassa omakotitalon toisesta kerroksesta 180 astetta taittuvia portaita alas. 

Rokokoo tuolit ovat kirpparilta, ostoväli näillä kahdella varmaan viisi vuotta, mutta täysion identtisillä verhoiluilla. Pieni pöytä ja lamppu niin ikään kirpputorilta. Hatturasiat kaapin päällä ovat lahja ystävältä.

Verhojen tasseleita olen etsinyt kissojen ja koirien kera niin kotomaasta kuin ulkomailtakin. Nämä verhoissa olevat tasselit löytyivät toissakesänä Vanhasta Raumasta vanhantavaran pop-up liikkeestä. Verhot ovat vaalean harmaata samettia ja uutena ostetut netistä.

Gramofoni kaapin päällä on omia tuomisia Virosta ja kattovalaisin isomummoni ja pappani perintöä.

Kaapin päälle löytyi tori.fi:stä pari vanhaa matka-askia, jotka piilottavat sisälleen pöytäliinoja ja vaihtoverhoja.

Matot löytyivät uutena eli edustavat siinä mielessä meidän kodin harvinaisuutta. Tosin suurinosa meidän matoistakin on vanhaa kantaa. Tätä yksilöä en kaupassa pystynyt mitenkään ohittamaan.

Taulut uupuvat vielä seinältä, mutta saavat hetken aikaa uupuakin, että silmä ehtii tottua kaikkeen. 

Pari muutakin juttua kaipaa vielä vähän fiilausta: sängynpeitto on vielä etsinnässä - en tiedä minkälainen, mutta kun oikea osuu kohdalle niin sitten tiedän. Lamppuun haluan vielä kattorosetin ja koska meillä ei ole TV:tä (tai on mutta se on teinillä) vaan tykki katossa ja valkokangas, tarvitsee tuo kattotykki-johto-chrome-cast-hässäkkä jonkun piilopaikan. Palataan siihen kunhan olemme keksineet miten se toteutetaan.

Kaikesta tästä ehkä huomaa, ettei vanhan talon sisutaminen ole ihan helppoa puuhaa. Ei voi vain marssia kauppaan ja ostaa hyllystä. On etsittävä ja kierrettävä sekä vuodatettava tuskan hikeä näitä tautisen painavia mööpeleitä roudattaessa. Voin kertoa että eräänkin kerran tuo ukkokulta on minua mannannut kun olen löytöjäni tehnyt. 

Ensimmäiset vuodet meidän vaatteet majailivat täällä suurissa kestokasseissa, koska olimme päättäneet, että mitään uusia "lastulevyhärpättimiä" ei tänne kanneta edes väliaikaisesti. Joku voi ajatella, että asumme museossa ja saa ajatella jos niin haluaa. Lähes jokaisella tavaralla tässäkin huoneessa on oma tarina kerrottavanaan.

Klaffipiironki muutti takaisin Millingtoniin

Säilytyshuonekalujen keräily jatkuu. Vanha klaffipiironki on alunperin kuulunut Millingtonin talon irtaimistoon, mutta on talon pojan myötä muuttanut aikoinaan naapuriin rantamökkiin. Nyt tämä reippaasti yli satavuotias tuhannen painava komuutti muutti takaisin taloon. Suuret kiitokset siitä naapureillemme Anulle ja Tommille.

Vanhat huonekalut ovat täynnä kauniita yksityiskohtia. Piirongin avaimetkin ovat kuin koruja.

Vielä jonain päivänä piironki pääsee maalinpoistoon. Piirongista löytyy ainakin keltainen ja turkoosi malli tämän ruskean alta. Alkuperäinen maalinsävy selvinnee kerrosten alta. Nyt piironki seisoo tukevasti tuvan lattialla

Vanha astiakaappi - maalinpoisto

Millingtonin keittiössä on ollut, ties kuinka kauan suuri astiakaappi lasiovilla. Kaappi on pari metriä korkea ja luonnollisesti umpipuuta eli painaa kun  synti. Kaappi on nyt tämän reilun vuoden aikana seilannut remontin eri vaiheissa keittiöstä tupaan, tuvasta kamariin ja nyt kamarista edelleen takaisin tupaan. Sinänsä ihan kivaa reissaamista kun kaappi ei tosiaan mahdu pystyasennossa edes oviaukoista kulkemaan.  

Kaapissa on monen monta maalikerrosta ja tällä hetkellä paksu suklaanruskea maali peittää ovia ja laatikoita. 

Tältä astiakaappi näytti keittiössä kun ensimmäisen
kerran Millingtoniin saavuimme

Kamarissa kaappi majaili keittiön ja tuvan lattiaremontin
ajan - ollen koko projektin ajan todellakin kuin lastattu laiva

Härkää sarvista ja ovi kerrallaan testaamaan mitä tämän ruskean alta paljastuukaan.

Ruskean maalin alta paljastui ensin kohtalaisen kirkas vihreä ja sen alla todella kaunis alkuperäinen harmaa. En meinannut pysyä pöksyissäni kun tuon ensimmäisen sivun maali lähti noin hienosti, jättäen alkuperäisen maalipinnan lähes ehjäksi. Työvälineinä käytin sikliä ja hyvin lämmitettyä ilmaa, ilma mitään kemikaaleja. Ja tuo punainen vekotin tuossa oven päällä on sitten vaan vähän tehokkaampi fööni, eikä suinkaan kuumailmapuhallin, jos joku sitä sellaiseksi luuli ;) 

Kokonaan maali ei tietenkään lähtenyt noin hienosti mutta uskaltaisin väittää että näinkin tämä on kauniimpi kuin ruskeana. Ovet kevenivät ihan silmissä eikä kaappi näytä enää niin valtavalta rohjakkeelta. Päätin jättää ovet nyt näin, enkä rungolle tee vielä tässä vaiheessa yhtään mitään. Katsotaan sitten jossain vaiheessa, kun tulee hetki että on ylimääräistä joutoaikaa ;)

Kaapin paikka on jatkossa tuvassa. 

Aarteen metsästystä - vai oliko se sittenkin pelastusta

Eiliseltä siivousretkeltä tarttui meidänkin mukaan vähän kaikenlaisia aarteita. Osa vaatii putsailua ja kunnostamista ja osa on pesun jälkeen suoraan käyttökelpoisia.

Faktahan on se, että ihan aikuisten oikeasti uusille astioille on tässäkin pesueessa kovasti paljon vähän tarvetta. Mutta mutta..... muutamia juttuja en vaan voinut ohittaa.

Tämä astiasto on mielestäni ollut mummolla "aina" kulmakaapin hyllyllä. Koskaan en ole yhdestäkään kupposesta mitään saanut nauttia vaan olen ihaillut pirteitä astioita kaukaa. Miksi minulle ei ole koskaan näistä tarjoiltu? Johtuu varmaan siitä, että mummo kattoi aina  pyhäkupit pöytään kun kyläilemään saavuimme.

Nämä kiinalaista riisiposliinia olevat kahvikupit olivat ne mummon fiinimmät kupit. Mökillä oli nämä pinemmät kahvikupit ja "kirkolla" saman sarjan isommat teekupit. Hän myös muisti aina mainita että kuppien aitouden voi tarkistaa sillä, että noista riisinmaallisista pyörylöistä näkee läpi.

Koska Millington on rakennettu 1930, ei säilytysratkaisuja ole juurikaan tuolloin mietitty. Pientä helpotusta saimme eiliseltä retkeltämme tähän. Valkoisessa lipastossa on lankavetimet eli olisikohan tämä 1960-luvulta?

Tämän, ehkä vähän jopa rujonkauniin kaapin iästä minulla ei ole hajuakaan. Umpipuuta madame on ja liitokset on tehty lohenpyrstösalvoksilla. Lasi tuskin on alkuperäinen ja valkoinen väri ei ainakaan.

Reunoista näkee, että kaappi on joskus ollut myös punainen. Onko se alkuperäinen väri, jäänee vielä toistaiseksi arvoitukseksi. Jossain vaiheess tämäkin tulee ootrauslistalle, mutta ei ehkä ihan heti - pari muuta juttua täytyy varmaan hoitaa ensin. Molemmat, sekä lipasto että kaappi muuttavat Millingtonin kamariin ensitilassa

Oranssinruskea komuutti löyti jo tiensä keittiöön. Olen kaipaillut hellan läheisyyteen laskutilaa tulevaa silmällä pitäen. Laskutasona on tähän asti toiminut vanha puuhella, joka on toistaiseksi poissa käytöstä. Muurari on jo hieman uhkaillut tulemisellaan, joten laskutaso saattaa tuosta hävitä milloin tahansa. 

Komuutti on tällä hetkellä lakkapinnalla ja ehkä vähän turhan "hieno" tuollaisena meidän talonpoikaiskeittiöömme, vaikka hieman rakleroitunut onkin. Vakavassa harkinnassa tämän mööpelin kohdalla onkin, että poistan tuon lakkapinnan, jonka alkuperäisyydestäkään ei ole mitään takeitä ja vedän tilalle puuvahan, mutta katsastellaan nyt ensin. Kuvassa vasemmalla näkyvä kori toimii kaasupullon piilotuspaikkana.

Kaikenlaisia pikkutavara löytäjö tarttui mukaan myös sekä puutarhurin unelmia mutta kirjoitellaan niistä tuonnenpana. 

Mööpelit etsivät paikkojaan

Talon jäämistössä on joitakuita hienoja esineitä. Yksi näistä on todella vanha klaffipöytä, josta klaffi on ottanut lähdöt joskus aikojen saatossa. Pöytä kuuluu ehdottomasti kamarin kalusteiden joukkoon, mutta mihin kohtaan huonetta pöytä sijoitetaan?

Toistaiseksi pöytä jää nyt ikkunan eteen, sopivasti kun on saman levyinenkin. Tuoli oli myös valmiiksi jo talossa ja sopii pöydän kanssa mielestäni hienosti, vaikka vähän uudempaa tuotantoa varmasti onkin kuin pöytä.

Ostin vuosi sitten tori.fi:stä 1800-luvulta peräisin olevan sivustalevitettävän talonpoikassohvan. Sohvalle ei meidän nykyisessä huushollissa oikein oikeaa paikkaa ole ollut, mutta nyt se pääsee arvoiseensa ympäristöön.

Sohva painaa kuin synti! Hikihän siinä tuli vaikka sitä osissa kotoa ulos rahtasimmekin. Vierashuoneen ovesta ulos saaminen vaati suorastaan avaruudellista hahmottamista, mutta tuli se sieltä. 

Sohvan alkuperäinen väri on ollut vihreä. Edellinen omistaja on jossain vaiheessa maalannut sohvan punaiseksi ja en ole asialle mitään tehnyt. Sävy osuu olemaan lähes täydellisesti sama kuin kamari lattialautojen väri, joten tässäkään vaiheessa värille ei tehdä mitään.

Onneksi muistutamme pituudeltamme isännän kanssa lähemmäksi 1800-luvun keskimittaisia ihmisiä. Satakahdeksankymmentäsenttisenä ei tässä petissä suorana mahtuisi nukkumaan. Patjat kävin leikkuuttamassa Etolassa erikseen ja ompelin pääliset niihin kuvassa näkyvästä flanelisesta pussilakanakankaasta, jonka löysin Jyskistä.

Päiväpeiton on virkannut tätini anoppi kalastajalangasta ja nyt sekin löysi ihan oikean paikan itselleen.

Verho- ja mattoasiat ovat vielä ratkaisematta, samoin valaisin. Lisäksi pitäisi keksiä jonkinlaista ratkaisua vaatteiden ja liinavaatteiden säilytykseen. Ikeasta kun niitä ei voi lähteä ostamaan.

Tiskipöydän tuska ja riemu

Keittiönkaapistot ovat aiheuttaneet muutaman viikon ajan päänvaivaa. Nykyiset kaapistot ovat peräisin 50-60-luvulta, vetimistä päätellen. Hirsitalon keittiössä ei ole tainnut 1930-luvulla ihan nykyaikaista tiskipöytää ja asiakaappeja olla.

Periaatteenamme on, että talo palautetaan mahdollisimman alkuperäiseen asuunsa, ainakin ulkoisesti.  Keittiö on kodissa sellainen hermokeskus, että jotain kompromissejä on varmaan pakko tehdä toiminnallisuuden nimissä. Muuten menee ehkä ne hermot jossain vaiheessa.

Ruokakomero on talossa niin iso, että se pelastaa paljon. Edellisillä asukkailla on pakastin ollut siellä jo piilossa. Meillä ruokakomeroon piiloutuu myös ainakin jääkaappi.

Astiakaapin virkaa on tarkoitus toimittaa vanhan lautashylly. Allaskaappi on aiheuttanut enemmänkin metsästystä. Kaikki mahdolliset ja mahdottomat kirpparit ja netti on selattu ja ratkaisua ei tunnu löytyvän. Sisustaminen on aika paljon haastavampaa kun ei vaan voi marssia kauppaan ja ostaa mitä on vailla - varsinkin kun tietää mitä tahtoo.

Eilen illalla siinä omassa sängyssä kyljellään pötkötellessä se sitten jysähti! Ratkaisu oli aivan silmieni edessä, siis ihan kirjaimellisesti, meidän makuuhuoneen vanha komuutti. Aivan loistava ratkaisu, jopa niin loistava, etten meinannut millään saada enää nukkumattia kiinni kun ajatukset lähtivät pyörimään.

Keittiöntuolipuuhia kevään innoittamana

Pelastimme toissakesänä vanhasta ladosta neljä puista keittiötuolia joutumasta kaatopaikalle. Niin no, saattoihan se olla, että tuossa pelastuskuormassa tuli silloin pelastettua vähän muutakin. Tavaroiden lopullisesta sijoituspaikasta ei tuolloin ollut vielä haikuakaan.

Pelastuspartio Bernard & Biancan saalis

Viime päivät ovat olleet jo sen verran aurinkoisia ja lämpimiä, että tänä aamuna ajattelin ottaa tuoliprojektin työn alle ihan paljaan taivaan alla. Tänään ei tietenkään sitten aurinko paista ja tuulikin on kohtalaisen navakka.

Tästä lähdettiin

Lakan poiston jälkeen putsattu istuinpinta

Tuolit ovat olleet kaksi talvea kylmässä varastossa ja nyt muutaman viikon lämpimässä varastossa. Halkeamisilta ja liimausten irtoamiselta ei vältytty eli puuhaa riittää. Pitkälti kulunut ja krakleroitunut lakka pois ja tutkimaan liimauksia.

Vaurioita on enemmän kun ensi kertaa tavattaessa. Yhdestä tuolista on jalkakin melkein poikki. Tämän operoimiseksi istumakuntoon pitää vähän raapia päätä ja kysellä vinkkejä viisaammilta.

Hetken aikaa piti puristimia pyöritellä,
että sain kaikki osat osumaan yhtäaikaa
oikein liimaukseen

Puristimia ei talosta nyt tällä erää löytynyt kuin kolme, joten vain yksi tuoli pääsi liimaukseen asti.

Toisten tuolien kohdalla puhdistuksen jälkeen ensimmäinen puuvahakerros näyttää jo vähän miltä lopputulos tulee näyttämään. Liimaukset kohdilleen ja toinen kerros vahaa pintaan niin avot! Sää ei ollut suotuisa! Taisin syväjäätyä lopulta, mutta ehkä lopputulos oli sen väärtti. Pinta on ja saa jäädäkkin kirjavaksi, ajanpatinalla on lupa näkyä.

Mutta tuo jalkapuoli, mitäpäs sille tehtäisiin? Jäädään pohtimaan.