Miten olet varautunut sähkökatkoihin tai mahdolliseen sähkön säännöstelyyn?

Yksi maalla asumisen haasteista on ainaiset sähkökatkot. Meillä sähkölinjat pudotettiin maahan viime kesänä ja tämä toivottavasti vähentää katkoja jatkossa. Tällä hetkellä vaikuttaa lupaavalta: tänä syksynä sähköt ovat olleet poikki vain muutaman kerran ja silloinkin lyhyen aikaa eli vain muutaman tunnin. 

Viime aikainen keskustelu sähköntuotannon haasteista ja sähkönhinnasta pistää miettimään, kuinka totaalisen riippuvaisia olemmekaan tuosta fysikaalisesta ilmiöstä, joka linjoja pitkin kulkee.

Sähkökatkojen aikaan maalla pärjää, jopa paremmin kuin kaupunkiolosuhteissa. Talo lämpiää puulla, aggrekaatilla saadaan virtaa pakastimiin ja välttämätömiin sähköntarpeisiin. Ruoka tehdään puuhellalla, kaasutasolla tai leivinuunilla ja kynttilät valaisee. Etätyöläiselle toki pitkät katkot ovat hankalia kun tuppaavat yhteydet katkeamaan myös verkossa. 

Eläimille saadaan vettä joko järvestä tai talvella lumesta sulattamalla. Rannassa on lisäksi lähde, jota tarvittaessa voidaan ruuanlaittoon käyttää. Keväällä pitää muistaa vain ottaa vedestä näytteet tutkittavaksi, niin vettä voi turvallisin mielin vaikka juoda suoraan lähteestä.

Talousvettä nousee  porakaivosta jonkin aikaa katkokin aikana suoraan sisälle, mutta tuntuu jotenkin turhalta käyttää tuota vähäistä vesimäärää vessan vetämiseen silloin, kun ei yhtään tiedä kuinka kauan joudutaan aggrekaatilla puksuttamaan virtaa verkkoon. Aikaisemmin useamman päivän kestävät katkokset ovat olleet arkipäivää ja yleensä nämä ajoittuvat joko syysmyrskyihin, kovimpien pakkasten aikaan, sään lauhtumisen yhteyteen (tykkylumi langoilla) tai viikko sen jälkeen kun olet saanut kaikki mansikat säilöttyä pakastimeen (ukkosmyrskyt).

Rannassa meillä on ollut jo jonkun vuoden kompostoiva käymälä, puucee. Ostimme tuon "yksiön" kokolailla tee-se-itse valmispakettina ja hintaa sille kertyi melkoisesti. Näppärä peli kuitenkin joka on siisti, hajuton ja kätevä, ajaa siis asiansa mainiosti. Rantaan on matkaa päätalolta 500 metriä, mikä on aivan liikaa tällaiselle perheelle, jossa puolella on kohtalaisen vauhdikas suolen toiminta (anteeksi mielikuva). 

Saunakodan rakentamisen yhteydessä virittelimme talonmäelle myös uuden ulkohuussin kesäkäyttöön ja sähkökatkojen varalle. Itse huussi rakennelma löytyi tori.fi:stä valmiina varsin edullisesti. Kompostoivan käymälä osuuden isäntä rakenteli kahdesta laastipaljusta, ilmastointiputkesta, jyrsijäverkosta ja suodatinkankaasta. Hintaa kertyi koko kompostoimishärpättimelle alle 50€, mikä sisältää jo yhden vaihtopaljun. Varsin suuri säästö verrattuna tuohon aikaisempaan lähes 1000€:n kompostointi-investointiin rannassa.

Vielä askel eteenpäin sähköomavaraisuudessa on haave aurinkopaneleista varaavalla akustolla hirsiaitan katolle. Vielä sekin päivä varmasti koittaa...

Se aika vuodesta, kun kaupan hevi-osasto ohi saa mennä kaasupohjassa

Tänä kesänä omavaraisuusasteemme on ottanut aimo harppauksen eteenpäin, kun taistelu emäntä vs. kanat vihdoin päättyi emännän voittoon. Ihan totta puhuakseni kanat ottivat pari erävoittoa, murtautumalla mm. kasvutunneliin (kahdesti). Tuhot olivat kuitenkin todella pieniä, eivätkä vaikuta satoon. 

Taistelu on siis kannattanut ja tällä hetkellä tulos on se, ettei juhannuksen jälkeen tähän torppaan ole ostettu mitään kaupan hedelmä- ja vihannesosastolta. Millingtonin ruokapöydän kasvispitoisuus on tällä hetkellä varsin korkealla

Uusia perunoita ja paahdettuja kasviksia parmesanilla. Annoksessa ainoastaan parmesan kaupasta

Kesän ykköslounasherkku on ollut pinaattikeitto omilla kananmunilla. Ensi kesäksi pinaattia pitää laittaa kasvamaan ehdottomasti enemmän. Nyt tätä ei juurikaan riitä säilöttäväksi asti.

Kurkkua ja kesäkurpitsaa on säilötty mastekurkuiksi ja iltapalana on on hujahtanut aika monta lautasellista kasvihuonekurkkuja.

Aamun vitamiinit voi popsia koiralenkin matkan varrella, kun vadelmasato on aivan valtaisa. Punaherukka vadelmamehua on pakkasessa lähes kymmenen litraa ja pelkää vadelmamehuakin yhden mehumaijallisen verran.

Viime talvena olimme jo täuysin omavaraisin sipulin suhteen, eikä tänäkään vuonna maan äiti petä meitä tämän asian suhteen.

Viime vuoden tomaattisadosta perheessä vallitsee pientä erimielisyyttä. Isäntä ei syö tällä hetkellä tomaattia lainkaan. Tänä vuonna tomaatti ei tuota määrällisesti kovinkaan suurta satoa, mutta kokoa sen sijaan löytyy.

Tomaatit on kasvatettu jättikasviyhdistyksen siemenistä ja sen kyllä huomaa! Tuennassa on joutunut käyttämään luovuutta. Mietin jo, että pitääkö näille alkaa virrittelemään sukkahousuja, että pysyvät kasassa.

Perunaa istutettiin neljässä vaiheessa, joten uutta perunaa on luvassa pitkälle syksyyn. Ensimmäinen varhainen setti jo huhtikuun puolella tunneliin ja vimmeinen heinäkuussa jälleen tunneliin. Väliin mahtuu säkkiperunaa kasvimaan laidalla ja avomaalla. Lajikkeena Annabelle. 

Kaalia kasvaa sekä tunnelissa, että kasvulavassa. Alkukesän taistelu kaalimadon kanssa voitettiin ja luvassa on kohtalaisen monta ja isoa kaalinpäätä. Torjunta-aineita tai keinotekoisia lannotteita ei ole käytetty. Kavualustassa bokashi-multaa, turvetta ja lannoitteena bokashinestettä.

Tämä komistus kasvaa kasvimaaksi viritetyssä veneessä. Laput olivat vaihtuneet ja tämän rivin kohdalla luki retiisi. Punajuurelta tämä kuitenkin näyttää, sekä maistuu.

Munakoison taimen ostin valmiina, kuten viie vuonnakin. Viime kesänä koiso vain kukki runsaasti, mutta ei tuottanut lainkaan hedelmiä. Tänä vuonna näyttää lupaavalta.

Lehtikaalista saamme hyvän sadon.

Tämän kesän kurkkukokeilussa oli viidakkokurkku (kuva yllä), pesusienikurkku (kuva alla), sekä sitruuna kurkku (blogin ensimmäisessä kuvassa vas alareuna). Kaikki tuottaa satoa. Viidakkokurkku vaikutti ensin siltä, että vain kukkii, eikä mitään muuta tapahdu. Nyt on kaikissa taimissa jo melkein poimintakuntoista tavaraa. Sitruunakurkun taimia istutin neljä, joista yhteensä on tullut yksi kurkku (en ole vielä raaskinut syödä). Pesusienikurkku antaa odottaa vielä tulosta, toivottavasti ehtii kypsyä ennen kylmän tuloa.

Italian Mammoth rosso (sokerijuurikkaan ja punajuuren risteytys) on  ollut nimensä veroinen. Tätä kasvaa meillä muutama taimi kasvihuoneessa ja osa avomaalla. Koko ero avomaalla ja tunnelissa on valtava.

Viimeisenä vielä yksi kesän uutuus kokeilu eli amarantti (revonhäntä). Tästä tullaan saamaan kiva sato, vaikka taimia ei paljon ollutkaan.