Miten olet varautunut sähkökatkoihin tai mahdolliseen sähkön säännöstelyyn?

Yksi maalla asumisen haasteista on ainaiset sähkökatkot. Meillä sähkölinjat pudotettiin maahan viime kesänä ja tämä toivottavasti vähentää katkoja jatkossa. Tällä hetkellä vaikuttaa lupaavalta: tänä syksynä sähköt ovat olleet poikki vain muutaman kerran ja silloinkin lyhyen aikaa eli vain muutaman tunnin. 

Viime aikainen keskustelu sähköntuotannon haasteista ja sähkönhinnasta pistää miettimään, kuinka totaalisen riippuvaisia olemmekaan tuosta fysikaalisesta ilmiöstä, joka linjoja pitkin kulkee.

Sähkökatkojen aikaan maalla pärjää, jopa paremmin kuin kaupunkiolosuhteissa. Talo lämpiää puulla, aggrekaatilla saadaan virtaa pakastimiin ja välttämätömiin sähköntarpeisiin. Ruoka tehdään puuhellalla, kaasutasolla tai leivinuunilla ja kynttilät valaisee. Etätyöläiselle toki pitkät katkot ovat hankalia kun tuppaavat yhteydet katkeamaan myös verkossa. 

Eläimille saadaan vettä joko järvestä tai talvella lumesta sulattamalla. Rannassa on lisäksi lähde, jota tarvittaessa voidaan ruuanlaittoon käyttää. Keväällä pitää muistaa vain ottaa vedestä näytteet tutkittavaksi, niin vettä voi turvallisin mielin vaikka juoda suoraan lähteestä.

Talousvettä nousee  porakaivosta jonkin aikaa katkokin aikana suoraan sisälle, mutta tuntuu jotenkin turhalta käyttää tuota vähäistä vesimäärää vessan vetämiseen silloin, kun ei yhtään tiedä kuinka kauan joudutaan aggrekaatilla puksuttamaan virtaa verkkoon. Aikaisemmin useamman päivän kestävät katkokset ovat olleet arkipäivää ja yleensä nämä ajoittuvat joko syysmyrskyihin, kovimpien pakkasten aikaan, sään lauhtumisen yhteyteen (tykkylumi langoilla) tai viikko sen jälkeen kun olet saanut kaikki mansikat säilöttyä pakastimeen (ukkosmyrskyt).

Rannassa meillä on ollut jo jonkun vuoden kompostoiva käymälä, puucee. Ostimme tuon "yksiön" kokolailla tee-se-itse valmispakettina ja hintaa sille kertyi melkoisesti. Näppärä peli kuitenkin joka on siisti, hajuton ja kätevä, ajaa siis asiansa mainiosti. Rantaan on matkaa päätalolta 500 metriä, mikä on aivan liikaa tällaiselle perheelle, jossa puolella on kohtalaisen vauhdikas suolen toiminta (anteeksi mielikuva). 

Saunakodan rakentamisen yhteydessä virittelimme talonmäelle myös uuden ulkohuussin kesäkäyttöön ja sähkökatkojen varalle. Itse huussi rakennelma löytyi tori.fi:stä valmiina varsin edullisesti. Kompostoivan käymälä osuuden isäntä rakenteli kahdesta laastipaljusta, ilmastointiputkesta, jyrsijäverkosta ja suodatinkankaasta. Hintaa kertyi koko kompostoimishärpättimelle alle 50€, mikä sisältää jo yhden vaihtopaljun. Varsin suuri säästö verrattuna tuohon aikaisempaan lähes 1000€:n kompostointi-investointiin rannassa.

Vielä askel eteenpäin sähköomavaraisuudessa on haave aurinkopaneleista varaavalla akustolla hirsiaitan katolle. Vielä sekin päivä varmasti koittaa...

Talvi saapui Keski-Suomeen

Hups hei, talvi pääsi yllättämään tänäkin vuonna suomalaiset! Lunta tuppas viikonlopun aikana reippaasti yli 20 senttiä ja taas jäi moni juttu tekemättä mitä piti tuusata ennen talven tuloa.

Positiivistä tässä on ehdottomasti se että salaoja-projektin jättämä maalimanlopun tilanne pihan suhteen perittyi nyt sopivasti lumen alle. Täytyy varmaan säännöllisin väliajoin käydä katsomassa noita kuvia viime viikoilta ettei pääse totuus unohtumaan ja sitten keväällä ole ihan mahdoton järkytys kun lumet sulaa.

Luonnonvalo ei meinaa lumesta huolimatta riittää kuvaamiseen edes keskellä päivää, mutta muutama hämäränhyssy otos tarttui kuitenkin kameran linssiin.

Lumisade yllätti myös sähköyhtiöt ja mekin tunnelmoimme kynttilänvalossa yli vuorokauden. Lämpöä kuitenkin riitti leivinuunista ja pönttiksistä niin ettei vilu yllättänyt. Leivinuunin lämmössä valmistui kuin itsekseen suussasulava nyhtöpossu meidän herra 9-v toimesta - laitellaan siitä seuraavaan blogiin tarinaa.

Syksyn merkit Valio-myrskyn jälkimainingeissa

Valio-myrsky oli ja meni. Millingtonissa nurkat ryskyivät, mutta pönttöuunien tuli lämmitti vaikka tuuli puhaltikin ihan kiitettävästi mäen päällä olevaan mökkiin. Tulipahan testattua nyt, että ei tämä ihan harva ole kun ei tupé ollut aamulla tuulen voimasta sekaisin.

Sähköt menivät illalla jo kuuden aikaan ja palasivat seuraavana iltapäivänä kolmen aikaan. Agrekaatti puksutteli sähköä jääkaapille ja ilta meni kynttilän valossa tunnelmoidessa.

Nyt vasta oikein ymmärtää, kuinka mainioita vehkeitä kaasu- ja puuhella täällä maalla ovat. Käytännössä elämä ei juurikaan sähköttömyydestä häiriintynyt. Lämpöä riitti ja ruuatkin valmistuivat vaivattomasti.

Aamulenkki tiluksilla kertoi muutamasta myrskyn kaatamasta puusta. Rannassa yksi koivu oli katkennu parin metrin korkeudelta. Tuuli puhalti järveltä päin, joten puu pötkötti sievästi kuivan maan puolella.

Tienlaidasta yksi koivu on menettänyt puolet juuristaan tienteko vaiheessa, joten könölläänhän tuo oli jonkin verran.

Pienehkö kuusi oli varmasti myös kärsinyt ojan kaivuusta ja oli käynyt pitkälleen tielle, tukkien naapurimökille pääsyn. Näin pienillä tuhoilla me selvisimme tällä erää. Tosin metsäpalstalla emme vielä käyneet tuhoja tarkistamassa.

Kaunein ruska meni myös Valion myötä. Satunnaisia kukkijoita pihalta kuitenkin vielä löytyy. Pensashanhikit ovat täydessä kukassa ja muutama syysleimukin vielä sinnittelee.

Syysvuokko sen sijaan on edelleen parhaimmillaan ja mansikat kypsyttelevät viimeisiä marjojaan. Mikä on kyllä ihan käsittämätöntä, eletäänhän lokakuuta.

Sipulikukat ja ystäviltä saadut siemenkylvöt päätyivät tänään myöskin maahan. Ensi keväänä sitten varmasti ihmettelen täällä, että mitä kummaa olen istutellut. Villi veikkaus, että puoliakaan en muista!

Sipulikukkien suhteen iski pieni hulluus saksalaisen ruokatarvikeliikkeen myymälästä kun sattui löytymään paljon kaikenlaista - tarpeellisia tietty kaikki! Moneen kertaan olen vannonut, etten tulppaaneja osta enkä istuta, kun jaksavat ilahduttaa yleensä vain muutaman vuoden. Jotenkin tuo vala unohtui kaupassa täysin ja pihaan on kaivettu nyt ainakin neljän eri lajikkeen sipulit. Narsissejahan pihalla oli entuudestaan runsas lajivalikoima. Minä nyt sitten kuitenkin löysin kaupasta kerrotun valkoisen jota ei vielä ole.

Syksyinen Ruusupuusta ostettu kranssi päätyi kamarin ikkunalle. Se on niin kaunis, että en raaskinut sitä ulko-oveen laittaa, kun ei sitä sieltä näe kun supikoirat ja hirvet poissa olessamme.