Monesti vanhojen talojen omistaja haluavat erityisesti korostaa sitä, että talo on koti eikä museo ja siellä pitää pystyä asumaan. Koti se on meidänkin talo ja asuttavaksi tarkoitettu, mutta haluamme sisustaan rakennuksen alkuperää kunnioittaen eli jokainen tyylillään.
Ihan helppoa se ei kyllä ole, jonkun tietyn huonekalun, lampun tai muun tavaran etsimiseen voi mennä monta vuotta. Tällä hetkellä meillä on etsinnässä mm. keittiön ja wc:n kalusteet. Yleensä mitään ei löydy suoraan käyttövalmiina mutta poikkeuksiakin toki on ja löytöjä saattaa tehdä yllättävissäkin paikoissa.
Ja kaikille on varmasti tullut selväksi, että yhtäkään oikeasti vanhaa talonpoikaishuonekalua ei saa heittää kaatopaikalle ilman, että kysyy ensin Millingtonista onko tavara oikeasti kaatiskamaa. Vanhat huonekalut on tehty kestämään ja pienellä tai joskus vähän suuremmalla tuunauksella ne saavat aivan uuden elämän.
Ystäväpiirissäni onneksi tietävät, että meillä rakastetaan vanhoja esineitä ja asioita. Ystäväni remontin myötä kodittomaksi joutunut perintöhylly päätyi tämän myötä meille.
Edellisessä kodissaan erittäin hyväkuntoinen hylly koristi olohuoneen seinää ja oli maalattu sisustukseen sopivasti valkoiseksi. Hyllyn koristekaiverukset ovat taidokasta puusepän työtä. Puhdas valkoinen ei oikein istu meidän torppaan, joten maalinpoistoon ja tutkimaan mikä on ollut alkuperäinen väri. Tässä vaiheessa en vielä tiedä tuleeko hyllyyn uusi maali vai paljastanko vain alkuperäisen pinnan.
Pienen rapsuttelun jälkeen selviää, että hylly on ollut alunperin helmenharmaa ja sellaiseksi se saa jäädäkin. Poistan maalin vain reunaosista, itse hyllyt saavat jäädä nyt toistaiseksi ainakin valkoisiksi. Keinovalossa tuo valkoisuus erottuu, mutta päivänvalossa eroa ei juuri edes huomaa.
Niin on taas yksi hylly löytänyt uuden kodin meidän seinällä. Kiitos Ritva, vaalimme hyllyä kaikella kunnioituksella <3
