Puuhommia, puuhommia, puuhommia.... aaargh!

Ei, nää ei lopu IKINÄ!!! Meillä on halkoja niin paljon, että koko Narvikin kaupunki voisi lämmittää talojaan yhden talven verran. Mutta se ei riitä, ei halkoja pitää olla varastossa niin etteivät varmasti lopu kesken.

Sisälle säänsuojaan on ajettu noin parikymmentä pinomottia kuivaa puuta. Edellisestä kesästä viisastuneena kuivamaan ei tehty yhtään pinoa puiden väliin, vaan kaikki ovat nyt häkeissä.

Viime talvena emme metsää varsinaisesti raivanneet lainkaan, vaan kaadoimme "muutaman" koivun rannasta.  Näistäkin muutamasta, halkoja kertyi parikymmentä heittokuutiota eli reippaasti yhden talven puut. Tämän vuoden halkourakka on jäänyt ihan liian myöhäiseen syksyyn, joten halkoshow pyöri useamman viikonlopun reippaan sateen säestämänä.

Nyt tämä ruljanssi on tältä vuodelta kuitenkin ohi. Selkä on tuhannen jumissa, mutta eipähän viidenkään vuoden kuluttua varpaita palele! 

Tänä viikonloppuna työnvalvontaa suoritti mönkkärin kyydistä Elwiira, joka viettää tänään 9 viikkossynttäreitään. Huomatkaa sateenkaarensävyissä loistava kaulahuivi!

Ei enää klapihommia - tänä vuonna

Nyt ne on siellä! Ihan ei tavoite täyttynyt kun yritimme että huhtikuun aikana saataisiin kaikki talven aikana kaadetut puut kuivumaan. Vielä on muutama häkillinen rankoja sirkkelöitävänä mutta sitä ei parane tehdä ennen kun lampaiden aitaus on valmis - joutuu muuten pian uudelle raivuulle kun kepakot loppuu kesken.

Tuossa siis kuvina lähtötilanne. Talvella tammi-helmikuussa raivasimme neljänä viikonloppuna tuota pöpelikköä eli jos bloginpito on vaikuttanut vähän laiskanlaiselta niin tässä syy: kukaan ei jaksa lukea tahi kirjoittaa halkohommista kuukausi kaupalla. Ei niitä oikein kyllä olisi aina jaksanut tehdäkään, mutta eipä tuota vihreää kultaa raaski happanemaankaan jättää, kun lämmönlähteeksi sitä tarvitsemme.

Ramboa ei aina ihan jaksanut nämä hommat napata.
Taustalla  oleva pino meinasi sortua kun
rakentelimme siihen ikkunan väliin, nyt
pelastutoimien jälkeen näyttää kovin hujan
hajan kasaltulta kuvissa

Viimeinen pino ilmaantui saunan nurkalle

Vielä sateensuojat päälle niin seuraavan kahden vuoden puut on hoidossa (no, ehkä vähän enemmänkin). Viime kesältä meillä on kuivia puita häkeissä nimittäin ihan tarpeeksi siihen, että näitä poltellaan vasta sitten vuoden päästä syksyllä. Isäntä tosin sanoi ettei ole tyytyväinen ennen kun 100 mottia on kasassa. Noh jos on viitisenkymmentä pinomottia tämän vuotisia ja 7 häkillistä heittokuutioina viime vuotisia niin ei siinä sadasta kovin paljon jäädä... eli en tee enää yhtään halkoa tänä vuonna!!!

Ah.... tällä hetkellä ei harmita vielä yhtään että museoviraston päätös meidän lattiaremontista on viivästynyt. Sormet syyhyää jo, että pääsen tuon pihan kimppuun. En vain tiedä mistä aloittaisin...

Puusavotan päättymätön tarina

Puulämmityshän on sinällään ihan kiva kun on omasta takaa noita puita. Mutta yleensähän nuo puut eivät metsästä ihan itsekseen lämmöksi muuntaudu.  Kesäkuun alussa kaatelimme tienteon alta puita pois pitkälti toistakymmentä runkoa. Nuo rungot ovat pötköttäneet aitan päädyssä koko kesän karsittuina pinoon pääsyä odotellen. Niin ja tiedetään - puiden olisi pitänyt päästä kuivumaan jo monta kuukautta sitten. Mutta kun... vuorokaudessa on vain 24 tuntia ja viikossa 7 päivää.

Kun sääennuste oli oikein lupaava ja vielä työkaverini miehineen kutsui itsenä viikonloppuna talkoisiin oli puusouvvi valmis. Apu oli enemmän kun tervetullutta tähänkin hommaan, materiaalia päivän aherrukseen oli tarjolla nimittäin ihan kivasti.

En osaa arvioida heittokuutioita tai pinometrejä, mutta joka tapauksessa valmiita halkojakin on aivan sairaasti ja pölleinä noin 15 enemmän tai vähemmän täysikasvuista koivua ja kuusta. 

Onneksi pinoja päästään jo tekemään aitan takana olevaan katettuun varastoon. Eli juu aitta on ollut vedossa koko kesän ja alaosasta on jo liinat poistettu muutamia viikkoja sitten. Tämä mahdollistaa sen, että mönkkärin peräkärry voi toimia kuljettimena haloille eikä niitä tarvitse kantaa. 

Kuljetustehtävä oli vähintäänkin miellyttävä pesti herra 12v:lle. Hienosti nuori mies käsitteleekin jo isoa vehjettä, yhtään kolhaisua ei tainnut tarkoissa paikossa tulla koko päivän aikana.

Työpisteillä 2 ja 3 oli pätkimisenpaikka. Rangat vedettiin klapisirkkelillä sopivaan mittaan ja mätettiin häkkeihin kuivamaan. Kiitokset Pekalle lainasta - sirkkeli oli oikein oivapeli! Niin oiva että isännän piti sellainen tori.fi:stä käydä itsellekin nyt sitten ostamassa.

Kolmospaikalla lyhenivät pöllit sitten 90 senttisiksi eli leivinuuniin sopiviksi moottorisahalla. Ja nelospisteessä halkomakoneen vipua käyttikin tottuneesti herra 9v. 

Hieman tilannekomiikkaa syntyi kun herra 9v:llä oli pelttorit korvilla ja poppi soi tietenkin täysillä. Isäntä yrittää antaa pojalle ohjeita selän takana ja poika vaan tuulettaa toisella kädellä ilmaan huutaen "sata salamaa iskee tulta ja koko elämä räjähtää". Olisi ollut kyllä videokuvauksen paikka.

Mikä oli sitten päivän tuotos? Paljon raitista ilmaa, auringon säteitä, hyötyliikuntaa ja klapeja. Järkyttävä määrä klapeja...

Mikä tästä savotasta tekee sitten tuon otsikon määrittelemän päättymättömän tarinan? No tietenkin se ettei tämä puusavotta lopu IKINÄ! Tai tarkemmin määriteltynä nämä puut eivät lopu ikinä!

Karkeasti arvioituna noin 1/3 hommasta on nyt tehtynä ja alla olevien kuvien verran sitä puu-puuhaa vielä tälle syksylle jäi. Isot kiitokset kuitenkin jäsen C:lle ja J:lle avusta, ei haittaa yhtään jos kutsutte itsenne kylään usemminkin! Erittäin isopeukku myös perheemme nuorisolle, joka jaksoi touhussa mukana ihan koko päivän! Kyllä olivat pojat illalla paljunsa ansainneet ja voitte uskoa että rosvopaisti hujahti kaikkien napaan alta aika yksikön, kun ruokapöytään asti päästiin.

Pientä puusavottaa

Tieprojekti nytkähtelee käyntiin aika vauhdikkaastikin. Kaivinkone saapuu ensi viikolla ja tienpientareet on saatava kaivuukuntoon. Risut raivattiin jo muutama viikko sitten mutta täysikokoisia koivun ja kuusen runkoja mahtuu tuohon muutamaan sataan metriin pitkälle toistakymmentä.

Rumpuputket ja suodatinkangas odottelee jo asennusta

Sana kohtuus ei kuulu meidän perheen sanavarastoon tai ainakaan sillä sanalla ei ole minkäälaista kaikupohjaa. Tässä hieman arsenaalia millä aamulla läksimme liikkeelle. Kuvastahan puuttuvat vielä isäni mukanaan tuomat kaksi Husqvarnaa.

Jos puita lähdetään kaatamaan on kuljetusvälineetkin oltava sen mukaiset. Mönkkärivalikoima on koko suvulla sävy sävyyn kun isännän velipoika päräytti oman Hondansa meidän poikien Polaristen rinnalle. Herra 12v oli saanut omaan mönkkäriinsä peräkärryn syntymäpäivälahjaksi ja kyllähän siihenkin muutama pöllinpätkä kyytiin mahtuu.

Muutamien runkoja kanssa oli mönkkärin vinssillekin käyttöä

Ihan ei ilman haavereitakaan selvitty, iso koivu jäi konkeloon ja saha sinne väliin. Yksi sahan laippa on kuitenkin pieni takaisku tässä savotassa. Niin ja irtosihan siitä pikkumönkkärin peräkärrystäkin pyörä vauhdin tiimellyksessä. 

Puita kaadettiin kuitenkin noin 15 runkoa ja asialla oli oman elämänsä "wanna be" metsurijoukkue, joten saavutus on suorastaan melkein merkittävä. Vielä kun sama porukka pääsisi osallistumaan selkäinvalidien maaotteluun alkaa saavutus hipoa jo ennätystä. Katsotaan pääseekö koko sakki huomenna vielä sängystäkin ylös vai onko fysioterapeutin akuuttivastaanotolla ruuhkaa.

Kyllä näillä saunan muutaman kerran varmasti lämmittää, mutta jokunen hikipisko tuossa saattaa vielä irrota ennen kun ovat polttokelpoisia. Päivän saldona karkeasti arvioituna reilu kymmenen mottia puuta ja askelmittarissa noin 25 000 askelta - ei huono, sanoisi Jorman Uotinen

Kelpaa tuohon kaivinkoneen tulla ojia kaivelemaan ja jokunen puu vielä jäi seuraavallekin vuodelle. Iso kiitos ja kumarrus apuvoimille, niin isoille kun pienillekin.