The vellikello

Uusi vellikellomme on perinteistä käsityötä alusta loppuun. Itse kello on  valurimestari, taitelija Erkki Liukkosen käsialaa, tapuli ja kellon kiinnitykset isännän taidonnäytteitä.

Kiinnikepuu on ollut kuivamassa jo kaksi vuotta. Puu on peräisin meidän edellisen kodin suuren tammen oksasta.

Ja hienostihan se soi! Soittajan pitää vielä vähän kyllä harjaantua. 

Kellotapulin korjaus

Villa Millingtonin kellotapuli on vuosikymmenten aikana kokenut tuulet ja tuiskut. Uusi vellikello voi vaihtua vanhan perinteen mukaan, kun talossa isäntä vaihtuu.  Saimmekin uuden kellon jo vuosia sitten, mutta tapulin huteruuden vuoksi, sitä ei ole voitu vielä paikoilleen nostaa.

Tapulin runkopuut tehtiin kestopuusta, jotka isäntä sirkustaiteli paikoilleen. Kuvassa ei näy mutta turvavaljaat on kyllä käytössä.

Itse tapuli on luonnollisesti kokonaan isännän käsialaa.

Tapulin paikoilleen asentamiseen tarvittiinkin sitten vähän järeämpää kalustoa ja kolme sukupolvea koneita käyttämään (toki kone jota emäntä käytti oli vain kamera). Toisella nosturilla nostettiin tapulin katto korkeuksiin ja toisella nostokori, jossa ukki ja isäntä olivat kattoa paikalleen asentamassa.

Siellä se nyt komeilee ja odottelee vielä kelloa paikoilleen. Kiitos Ukille ja A kummipojalle asennusavusta.

Kellotapuli

Aitan päädyssä on aikoinaan komeillut talon vellikello. Tuo kello on matkannut talon pojan pojan mukana joskus Pirkanmaalle ja me saimme uuden kellon jo muutama vuosi sitten. Uutta kelloa ei ole kuitenkaan voitu nostaa kellotapuliin, koska se on aivan laho.

Nokkelimmat arvaavat, että kevään kunnostusprojekti on aitta. Projekti aloitettiin tänään ottamalla vanha kellotapuli alas. 

Pikku projektihan tuo aitta tietysti on: "suitsait vaan" tai sitten ei. Viimeiset viisi vuotta koko rakennelma on ollut kasassa liinoilla ja vaijereilla. Ensimmäisenä keväänä hirret kursittiin kasaan ja estettiin koko komeuden romahtaminen, kun takaseinän hirret olivat jo osittain lähteneet omille teilleen.

Katsotaan miten homma etenee, olisihan se mukavaa jos juhannuksena voisimme kattaa jo pitkän pöydän ja tanssia vaikka juhannustanssit ylisillä.

Nostokorista saimme kivoja talvikuvia pihapiiristä.

Järvelle on tänään aurattu ensimmäistä kertaa tälle talvelle reitti. Kovin hyvin ei vielä pääse lenkkeilemään, luistelemaan tai potkuttelemaan, koska jäällä on vettä. Eikä autolla ole sinne vielä mitään asiaa. Josko saisimme muutamat yöpakkaset niin jäärata voisi onnistua vielä tälle vuodelle

Uusi vellikello Millingtoniin

Tätä postausta olen pantannut koko kesän mutta nyt en enää malta. Millingtonin aitan vellitorniin nousee uuden isännän mukainen vellikello! Niin, ei meillä siis ole isäntä vaihtunut mutta Millingtonissa vaihtui silloin puolitoista vuotta sitten kun saimme tämän ihanuuden haltuumme eli pitäisi kai sanoa nykyisen isännän mukainen vellikello. Vanhan perinteen mukaan, kun isäntä on talossa vaihtunut on saattanut myös siis vellikellokin vaihtua.

Jossain vaiheessa 80-luvulla Suomessa kierteli rosmoja maatiloilla varastelemassa vellikelloja ja tuohon aikaan on Millingtonin kellokin nostettu alas tornista turvaan. Vellikellon torni on ammottanut tyhjyyttä siis yli kolmekymmentä vuotta. Malliksi saimme kuitenkin viime talvena Millingtonin alkuperäisen kellon lainaan.

Lapsuuden kotini naapurustossa asuu taiteilija, joka tekee käytännössä valamalla ihan mitä vaan. Hän on asuinalueen suuri persoona, leppoisa nallekarhu, huumori hallussa ja ennen kaikkea herrasmies alusta loppuun saakka. Lapsuudesta muistan kuitenkin, että hänen ympärilläään leijui mystisyyden verho. Tämähän johtui vain siitä, että me lapset emme ymmärtäneet hänen puuhiaan. Paras ystäväni asui aivan hänen rajanaapurina ja suurinta hupia meille pikkutytöille olikin kiivetä vaahteraan tai piileskellä puskassa vakoilemassa, että mitä se Erkki nyt tekee.

Nyt se Erkki on tehnyt meille uuden vellikellon ja hienon tekikin! Vai mitäpäs sanotte tästä

Täytyy taas todeta, että se on helppoa kun osaa! Kiitos Erkille hienosta kädentyön jäljestä ja kiitokset ukille asian hoitamisesta. Tänä kesänä kello ei vielä nouse aitan tapuliin, koska tapuli vaatii vielä pieniä toimenpiteitä. Mutta ehkä ensi kesänä tai sitten seuraavana.

Vellikellon mallia hakemassa

Piha-aitan vellikellontorni ammottaa tyhjyyttä. Kello on nostettu pois paikoiltaan ilmeisesti joskus 80-luvulla. Tuohon aikaan maaseudulla kierteli varkaita rosvoamassa maataloista pronssisia vellikelloja - kummallinen villitys tämäkin.

Alkuperäinen kello on kuitenkin tallessa, vaikkakaan ei enää Millingtonin mailla. Kävimme Pirkanmaalla tutkimassa kelloa ja saimme sen mukaamme lainaan, että voimme teettää uudelle kellolle myös oikeanlaiset kiinnittimet ja soittomekanismin.

Kello on hieno ja sointi komea. Kyllä tämä on kauaksi kuulunut! Isojen talojen vellikelloilla on ollut  aikoinaan ruokakutsun lisäksi myös toinen tärkeä tehtävä; ilmoittaa hätätiloista. Tarinan mukaan kelloa on soitettu kiivaasti mm. silloin kun apua on tarvittu Millingtonin mailla raivoavan tulipalon sammutuksessa. 

Kiitos Ulla ja Timo vieraanvaraisuudesta! Olette tehneet valtavan työn oman kotinne entisöinnissä. Vielä kotimatkallakin huokailutti moni ihana yksityiskohta. Meillä on vielä pitkä matka taivallettavana ennen kuin tuo teillä vallitseva lämmin ja kotoisa vanhanajantunnelma palaa Millingtoniinkin. Mutta kyllä se palaa, ajan kanssa :) Ja kellosta pidämme hyvää huolta!