sunnuntai 21. helmikuuta 2016

Vellikellon mallia hakemassa


Piha-aitan vellikellontorni ammottaa tyhjyyttä. Kello on nostettu pois paikoiltaan ilmeisesti joskus 80-luvulla. Tuohon aikaan maaseudulla kierteli varkaita rosvoamassa maataloista pronssisia vellikelloja - kummallinen villitys tämäkin.

Alkuperäinen kello on kuitenkin tallessa, vaikkakaan ei enää Millingtonin mailla. Kävimme Pirkanmaalla tutkimassa kelloa ja saimme sen mukaamme lainaan, että voimme teettää uudelle kellolle myös oikeanlaiset kiinnittimet ja soittomekanismin.




Kello on hieno ja sointi komea. Kyllä tämä on kauaksi kuulunut! Isojen talojen vellikelloilla on ollut  aikoinaan ruokakutsun lisäksi myös toinen tärkeä tehtävä; ilmoittaa hätätiloista. Tarinan mukaan kelloa on soitettu kiivaasti mm. silloin kun apua on tarvittu Millingtonin mailla raivoavan tulipalon sammutuksessa. 

Kiitos Ulla ja Timo vieraanvaraisuudesta! Olette tehneet valtavan työn oman kotinne entisöinnissä. Vielä kotimatkallakin huokailutti moni ihana yksityiskohta. Meillä on vielä pitkä matka taivallettavana ennen kuin tuo teillä vallitseva lämmin ja kotoisa vanhanajantunnelma palaa Millingtoniinkin. Mutta kyllä se palaa, ajan kanssa :) Ja kellosta pidämme hyvää huolta!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti