Uusi vellikello Millingtoniin

Tätä postausta olen pantannut koko kesän mutta nyt en enää malta. Millingtonin aitan vellitorniin nousee uuden isännän mukainen vellikello! Niin, ei meillä siis ole isäntä vaihtunut mutta Millingtonissa vaihtui silloin puolitoista vuotta sitten kun saimme tämän ihanuuden haltuumme eli pitäisi kai sanoa nykyisen isännän mukainen vellikello. Vanhan perinteen mukaan, kun isäntä on talossa vaihtunut on saattanut myös siis vellikellokin vaihtua.

Jossain vaiheessa 80-luvulla Suomessa kierteli rosmoja maatiloilla varastelemassa vellikelloja ja tuohon aikaan on Millingtonin kellokin nostettu alas tornista turvaan. Vellikellon torni on ammottanut tyhjyyttä siis yli kolmekymmentä vuotta. Malliksi saimme kuitenkin viime talvena Millingtonin alkuperäisen kellon lainaan.

Lapsuuden kotini naapurustossa asuu taiteilija, joka tekee käytännössä valamalla ihan mitä vaan. Hän on asuinalueen suuri persoona, leppoisa nallekarhu, huumori hallussa ja ennen kaikkea herrasmies alusta loppuun saakka. Lapsuudesta muistan kuitenkin, että hänen ympärilläään leijui mystisyyden verho. Tämähän johtui vain siitä, että me lapset emme ymmärtäneet hänen puuhiaan. Paras ystäväni asui aivan hänen rajanaapurina ja suurinta hupia meille pikkutytöille olikin kiivetä vaahteraan tai piileskellä puskassa vakoilemassa, että mitä se Erkki nyt tekee.

Nyt se Erkki on tehnyt meille uuden vellikellon ja hienon tekikin! Vai mitäpäs sanotte tästä

Täytyy taas todeta, että se on helppoa kun osaa! Kiitos Erkille hienosta kädentyön jäljestä ja kiitokset ukille asian hoitamisesta. Tänä kesänä kello ei vielä nouse aitan tapuliin, koska tapuli vaatii vielä pieniä toimenpiteitä. Mutta ehkä ensi kesänä tai sitten seuraavana.