Kellotapulin korjaus

Villa Millingtonin kellotapuli on vuosikymmenten aikana kokenut tuulet ja tuiskut. Uusi vellikello voi vaihtua vanhan perinteen mukaan, kun talossa isäntä vaihtuu.  Saimmekin uuden kellon jo vuosia sitten, mutta tapulin huteruuden vuoksi, sitä ei ole voitu vielä paikoilleen nostaa.

Tapulin runkopuut tehtiin kestopuusta, jotka isäntä sirkustaiteli paikoilleen. Kuvassa ei näy mutta turvavaljaat on kyllä käytössä.

Itse tapuli on luonnollisesti kokonaan isännän käsialaa.

Tapulin paikoilleen asentamiseen tarvittiinkin sitten vähän järeämpää kalustoa ja kolme sukupolvea koneita käyttämään (toki kone jota emäntä käytti oli vain kamera). Toisella nosturilla nostettiin tapulin katto korkeuksiin ja toisella nostokori, jossa ukki ja isäntä olivat kattoa paikalleen asentamassa.

Siellä se nyt komeilee ja odottelee vielä kelloa paikoilleen. Kiitos Ukille ja A kummipojalle asennusavusta.

Isännän verstashuone ja aitan tuenta

 Uuden puuverstaan tekeminen aloitettiin viime syksynä lokakuussa maansiirtotöillä ja aitan tuennan vahvistamisella. Koneet saatiin paikoilleen verstashuoneeseen toukokuussa. Juuri sopivasti, että ehdimme tämän jälkeen saamaan valmiiksi aitan ylisten juhlatilan kuopuksen rippijuhliin kesäkuussa.

Hirsiaitta on rakennettu kalliolle ja kaikki humuspitoinen maa-aines poistettiin. Tilalle laitettiin murske ja lattia valettiin laattana siten ettei se ole kiinni hirsissä. Lattiaan tehtiin valmiiksi varaus lattialämmitykselle.

Seinät eristettiin puukuitulevyllä ja lahovauriot korjattiin. Pellavarieveellä tilkittiin vuotokohdat.

Työnvalvonta toimi ajoittain myös apujoukkona :)

Vanhat ovet olivat niin lahot että niiden tilalle isäntä nikkaroi uudet. Listan profiili on sama mikä alkuperäisissä ovissakin oli. 

Puuverstaan rakentamisen yhteydessä koko aitta sähköistettiin ja joka nurkalle saatiin myös pihavalot.

Ovien ulkoasu viimeisteltiin keittomaalilla, sävynä punaokra. Ovenkahvat ja listat vielä puuttuvat kuvasta.

Koneet sisään ja työt voi alkaa!

Puruimureiden säiliöt löytyvät puuverstaan takaa ulkopuolelta.

Palju piiloutui vihdoinkin

Kylpytynnyri eli palju on ollut meillä jo viisi vuotta. Se on jo kerran vaihtanut paikkaakin, jonka jälkeen naamiointi on odottanut parempaa aikaa. Hyvä niin, koska tässä vuosien saatossa ideatkin ovat vaihtuneet.

Valitettavasti rannasta ei ole kuvaa alkuperäisestä lähtötilanteesta kuin talvella ja se ei ihan kuvaa olosuhteita oikein. Näissä lähtökuvissa palju on jo istutettu paikalleen.

Paljun perustuksia piti korjailla ja säätää "amme" suoraan.

Kulkupoluksi valikoitui kierrätettyjä eli sopivasti patinoitunutta tiilenmallista kivilaattaa. Pohjalle maisemointikangas ja päälle kivituhkaa johon kivet asennettiin.

Alunperin oli ajatus, että palju naamioidaan tiilillä, mutta päädyimme kuitenkin puuhun. Tänä kesänä oli tarkoitus tehdä paljulle kulkuväylä ja paljun ympärys. Lapasestahan se lähti jo heti kulkuväylän teon jälkeen kun vieressä ollut kuusi alkoikin häiritsemään silmää ja ja ja...

Verhoilu tehtiin navetan vanhoilla seinälaudoilla ja reunalla kiertää siperian lehtikuusi. Lahtikuusi siksi että se harmaantuu muutamassa kesässä ilman mitään käsittelyitä.

Ihan ei tämä loma riittänyt tämänprojektin loppuun viemiseksi kun homma vähän laajeni. Tällä hetkellä on suunnitteilla kolmionmallinen istutusallas tuohon etualalle oikealle ja ehkä ensi kesänä (tai sitten seuraavana) vielä terassi tuohon paljusta oikealle. Nuotiopaikka on ehken tulossa sitten paljun vasemmalle puolelle - sitten joskus, ellei suunnitelmat muutu. Kylpemään jo kuitenkin päästiin <3

 

Pieni keittiöremontti

 Keittiö valmistuu askelaskeleelta. Juuri ennen joulua, löysin kirpputorilta viimeisen puuttuvan kaapin keittiöön. Kaappi oli myynnissä myös tori.fi:ssä ja aprikoin viikonlopun ajan raaskinko sen ostaa. Sen verran asia jäi vaivaamaan, että pakko se oli kotiuttaa. Kotiin tullessaan kaappi toi mukanaan myös evakkotarinan, eli sopii myös sen puolesta meille.

Kaappi on kuin tehty tuohon paikalleen, mutta lumipalloefektin se sai taas aikaan. Kaksi ja puolivuotta sitten kunnostetut muut vanhat kaapit keittiössä ovat auttamatta väärän väriset! Siniharmaa sävy on liian kylmä tämän lähes petroolin vihreän kaapin kaveriksi ja tätä en kyllä maalaa! (Muiden kaappien kunnostuksesta tarina kesältä 2018 löytyy täältä.)

Ei auta, kun tarttua maalikaupan ovenkahvaan ja lähteä sävyjä valitsemaan. Helppo homma taas valokuvasta vertailla mikä sävy istuu eli riskillä mennään ja heti kolmen litran purkki tietysti kerralla. Onneksi Tikkurilan (ei maksettu mainos) perinnevärikartta on mainio apu tälläkin kertaa. 

Aloitetaan isännän nikkaroimasta ruokaskafferista. Tässä lähtötilanne:

Ja lopputulos:

Skafferista puuttuu edelleen yläkaapista ovi, mutta ehkä sekin löytää kotiin vielä jossain vaiheessa (sitä ei siis ole vielä olemassakaan). Yläolevasta kuvasta näkyy myös, että WC:n ovi sai uuden vaaleanharmaan sävyn tässä emännän maalausvimmassa.

Etukäteen harmittelin korsitemaalauksien kohtaloa, mutta mielestäni keksin kohtalaisen kivan ratkaisun niiden säästämiseksi.

En ole ollut täysin tyytyväinen tuohon siniharmaaseen värivalintaan ja tässä isomummoni Sortavalan evakkokuormassa matkanneessa emännänkaapissa uusi vanha vihreän sävy toimii todella paljon paremmin kuin kylmä siniharmaa.

Tiskipöydän yläpuolella meillä on ollut alusta asti taloon kuulunut lautashylly, jonka kunnostin jo yli viisi vuotta sitten. Avonainen lautashylly on kiva, mutta varsin epäkäytännöllinen ja ehkä vähän levotonkin keittiössä. Aitasta löytyy yksi ylimääräinen, suuri renginkaappi, joka saa ryhtyä toimittamaan astiakaapin virkaa.

Tietenkin tämä kettiön remontointi venähtää yli loppiaisen ja osuu sellaiseen viikonloppuun kun talon miesväki on muualla ja emäntä yksin kotona. Tämä ei emännän inspiraatiota lannistanut kaapin osalta, mutta usko loppui siinä vaiheessa kun lautashylly olisi pitänyt saada irti seinästä. Se oli laitettu seinään niin, että varmasti pysyy! Naulat ovat niitä kuuluisia viidentuuman rautanauloja ja vaikka tämän talon emäntä ei mikään hienänkorsi olekaan, niin ei riittänyt papu noiden vääntämiseen. Oli soitettava ukki hätiin.

Keittiön lopputulos on varsin lähellä toivottua. Tunnelma rauhoittui selvästi ja tiskipöydän ympäristö siistiytyi merkittävästi.

Samassa tohinassa työtasojen pinta tuli hiottua ja ne saivat uuden öljykäsittelyn.

Keittiöremontti ei suinkaan ole vielä valmis, vaikka kaikki kalusteet ovat jo löytyneetkin. Vaiheessa ovat kahden muun oven ja karmien maalaus, loput sähkötyöt, sekä sokerina pohjalla motivaatiota etsivä lattian maalaus.

En ole vielä keksinyt, miten nämä lattiat sitten joskus saadaan maalatuksi. Yksikään maali, jota meille voi kuvitella käytettäväksi ei taida olla huonekalukuiva alle neljään viikkoon. Ehkä jatkan lattioiden peittelemistä räsymatoilla...