Villa Millington on pientila, joka on perustettu 1830-luvulla. Tila on alunperin ollut kruunun torppa, joka on itsenäistynyt 1920-luvulla. Tilalle tullut vävy on rakennuttanut nykyisen tilan päärakennuksen, aitan, navetan ja saunan 1930-luvulla.
Päärakennuksen on rakentanut kirvesmies Matti Kauranen uusista hirsistä. Taloa on ollut rakentamassa kolme kirvesmiestä. Rakennus edustaa 1920-luvun klassismia, mutta ikkunoiden ruutujako viittaa jopa vuosisadan alkuun
Yläkertaan ei vielä olla koskettu juuri mitenkään, muuten kun viime kesänä poistimme yhdestä seinästä purut maalauksen tieltä. Kuistin yläpuolella on pikku huone joka on kuin tehty kesähuoneeksi
Lumet kuvassa mutta kyllä se kuisti tästä erottuu :)
Ensin on edessä pienoinen siivousprojekti. Täytyy toivoa, että juhannuksena pystymme polttamaan kokkoa, sen verran paljon on tuota lehtitavaraa.
Sinänsä helppo stailaus projekti ettei tässä tarvinnut rakenteisiin koskea. Puuttuvan ikkunaruudun paikalle vaihdoin hyttysverkon niin saadaan ilma kiertämään paremmin.
Oven virkaa toimittaa vanha sifonkiverho
Periaatteessa huoneessa on nyt myös lisävuode, mutta se tarvitsee kyllä vielä
vähän "vasaraa ja nauloja" että pohja kestää pienempääkään kesävierasta
Kesäpesä menee heti testiin kun herra 13v:llä on kaveri yökylässä. Pojat kyllä vaativat omat hyttysverkot molemmille, tämä romanttinen versio ei kelvannut.
Ankat kasvaa valtavaa vauhtia. Kolme viikkoa sitten meille saapui pelokas lauma ankanpoikia, jotka mahtuivat yhteen nukkekodin huoneeseen kaikki kerralla - nyt vain yksi ankka kerrallaan.
Lampaille tuunattiin kesämökki ja mökistä ylimääräiseksi jääneet levyt käytettiin nyt sitten ankkojen uuteen taloon.
Kasa vaneria ja rimoja
Kuormalava alle ja seinää pystyyn - voilá!
Vielä kattolevy sopivan kokoiseksi
Mökki paikoilleen, jätettiin vielä toviksi tuo vanha turvatalo paikoilleen
Projektiin liittyy myös operaatio vapautetaan ankat. Tätä varten ankkalinnaan täytyy rakennella vielä ovi. Tässä avustajina toimivat herrat 13v ja 10v. Oveen käytettiin myös kierrätystavaraa eli alapohjan repasta puretut betonivalujen muottilaudat olivat juuri passeleita oven runkoon.
Oven runko ruuveilla kasaan
Myyräverkko niittipyssyllä paikoilleen
Ankat vapaaksi - ihan näin yksinkertaista tämä ei toki ollut. Herra 13v nosteli ankat yksitellen tarhasta ulos
Oma operaationsa oli sitten saada ankkaset (=artut) takaisin tarhaan. Tässä auttoi kovasti herra 10v:n määrätietoinen ja rauhallinen Arttujen yksitellen poimiminen tarhan puolelle.
Mökki hyväksyttiin uudeksi turvataloksi välittömästi ja koko kööri suunnistikin sisälle samointein kun kävelysilta oli paikoilleen asetettu.
Sisällä talossa alapohjan remontti etenee tasaisen varmasti, vaikka en ole siitä vähään aikaan mitään kirjoittanutkaan. Tässä siis kuvakavalkaadina mitä viimeisen kuukauden aikana on tapahtunut.
Lahovauriot alimmissa hirsissä on paikattu
Tervaa alle ja paikkaa päälle
Anturat on valettu
Pilariharkkoa päälle
Ennen koko toinen puoli lepäsi kivijalan ja neljän luonnonkiven varassa.
Nyt tilalle tulee 13 tukipilaria - luulis pysyvän :)
Alimman hirren päällä on pellavanauhalla höystetty "juipelo"
Millingtonin rantaryteikkö on hieman haastava laiturin paikan suhteen. Tai hyvä paikka sille kyllä on jo mutta vaatii pienen punnerruksen, että laituri siihen saadaan.
Tässä lähtötilanne aamulla - kantoja ja juuria riittää
Ukki ja isännän oiva kone NewHollad rientävät apuun
Kannot ja kivet saavat kyytiä
Laiturin kiinnitykset ovat vielä viraabelissa, koska laituri
kiinnitetään rannalla suureen kiveen. Tarvitsemme siis
yhden ponttoonin käyntisiltaan lisää ja laituri menee sen
avulla vielä 1.5m pidemmälle järveen kun nyt
Rinteeseen vielä hiekotussepelin kokoista soraa alle
Ja hienoa hiekkalaatikkohiekkaa päälle
The Millington Beach on valmis! Juuri sopivasti kun oma kesälomani on alkamaisillaan. Mä niin makaan koko loman tuossa yläosattomissa ja käännän vaan välillä kylkeä ;) Ja pakko nyt taas antaa erityismaininta tuolle traktorille - kyllä se on hyvä peli!
Tässä vielä vertailun vuoksi ennen ja jälkeen kuva:
Johan oli jännittävä päivä! Päätä särki ja vatta sekaisin koko päivän. Mutta niin vaan selvittiin tästäkin ja kesätyöläiset ovat tyytyväisinä laitumella märehtimässä ja me olemme taas monta kokemusta rikkaampia.
Eniten ehkä jännitti se, miten täällä Millingtonin päässä saadaan lampaat autosta ulos ja vielä säällisessä marssijärjestyksessä laitumelle asti. Auto on pakko jättää 30 metrin päähän aitauksesta. Lempäälän päässä autoon lampaat lastasivat meidän lampurimme Eeva ja Seppo sekä Timo tottuneesti. Emme ihan luottaneet omiin kykyihimme kotopäässä ja soitimme eläinten kanssa töitä tehneen ystävämme apuun.
Matka sujui mukavasti lampaat pötköttelivät heinien päällä rauhallisena, ilman minkäälaista härdelliä.
Kotona ystävämme otti lampaista vanhimman Annin rauhallisesti vastaan ja vain pujotti remmin tälle päähän. Sitten marssittiin autosta ulos ja kaikki muut kolme seurasivat perässä, siis ilman minkäälaista talutinta. Pari kertaa matkalla tarvitsi kutsua loppu porukkaa vain muutamalla mää-kutsulla ja kaikki seurasivat suoraan aitaukseen.
Minkäälaisia paniikkikohtauksia ei siis saanut sen enempää lampaat kun Millingtonin isäntäväkikään (Ramboa ei vielä aitaukseen päästetty).
Videolla näkyy selvästi, että lampaat eivät ole muutosta moksiskaan, liekkö sitten reissusta vielä ihan pökeryksissään. Kiitokset Eevalle ja Sepolle luottamuksesta, että annoitte tytöt meille hoiviin ja iso kiitos myös Tarmolle avusta lampaiden laitumelle saattelemisesta.
