Tamppaamista ja paperointia

Selluvillaa puhallettiin 30 senttiä yli lattiapinnan. Villa pitää tampata ja vasat "tonkia" esille, jotta arvo-ilmansulkupaperi saadaan kiinnitettyä vasoihin.

Hieman apulankkuja että vasat löytyvät

Ja ei kun tamppaamaan

Tamppaamisen ja erinäisen määrän könyämistä jälkeen näyttää jo
aika hyvältä

Virallinen valvojakin saapui paikalle tarkistamaan tilanteen

Uskoi hienosti ettei tupaan saa tulla ja jäi kynnykselle
tutkimaan tilannetta

Kunnes.... selvästikin oli jotain menossa vikaan ja piti tulla
suorittamaan lähempiä tutkimuksia... Meillä on nyt selluvillassa
kieritelty terrierri. Pienikin koira uppoaa yllättävän syvälle

Lisää haastetta tasapainoiluun tuo paperointi, joka peittää jälleen vasat.
Paperi kiinnitettiin nitojalla

Arveluttaa tuo ilmansulkuteippi... ainut osa tässä projektissa joka on muovia.
Mutta pakko kai tuo on olla ja ehkä tuo määrä muovia tämän kokoisessa
hirsitalossa ei pilaa koko tönöä - tosin teipin pitäisi kyllä olla hengittävä

Isäntä pääsi yllättämään ergonomian kuninkuushetkellä.
Ei kyllä olisi polvet kestäneet tuossa polvillaankaan olla,
kun vasalankut ovat 5cm leveitä (sain valita laitanko tämän
sivuprofiilikuvan vai sen jonka kävi nappaamassa selkäni takaa)

Pakko kyllä myöntää että oppi on mennyt oppilaalle paremmin perille kun
opettajalle. Tässä isännän teippausasentonäyte toissaillalta

Tupa on valmis vastaanottamaan lankut takaisin lattiaan - voi jee, tää hommahan etenee, eikä tämä nyt taas niin toivotonta olekkaan.

Puhallusvillaa tuutintäydeltä

Tuvan ja keittiön lattiaremontti on edistynyt vaiheeseen "eristeet kehiin". Luonnollinen, itsestäänselvä valinta meille on ekologinen selluvilla.

Teemmekö puhalluksen itse vai tilataanko villa puhallettuna? Hintaero pelkän villan ja puhalletun selluvillan suhteen oli niin pieni, että päädyimme tilaamaan valmiiksi puhallettuna.

Villaa puhallettiin noin 30cm yli varsinaisen tarpeen, koska ennen
lattialankkujen asentamista villa vielä tampataan ja päälle asennetaan
rakennuspaperi.

Selluvillan pääraaka-aine on sanomalehtipaperi. Se on
hengittävä lämmöneriste joka tasaa sisäilman
kosteutta luonnollisesti.

Työnjohto luonnollisesti paikalla tarkkailemassa

Villaa puhallettiin 24 kuutiota ja koko operaatioon meni rapia tunti. Pölyn määrä on hermeettinen. Kaikki ovet on meillä teipattu jo remontin alussa, mutta jostain tuota pölyä vaan pääsee läpi tulemaan. Yksi ikkunakin on tuvasta sopivasti rikki joten ulkopuolellekin pölyä riitti, tuoden kaikki hämähäkin seitit esille.

Viimattomuuden varmistusta ennen eristeitä

Paperoidaanko, no paperoidaan tietysti, mutta kuinka moneen kertaan? Siinäpä vasta kysymys, jota olemme selvitelleen tässä viime päivät. Vanhan talon kunnostaminen vanhoja rakennusperinteitä kunnioittaen ei ole mikään ihan yksinkertainen nakki valittujen menetelmien osalta, eikä tarvikkeita aina löydä ihan rautakaupasta. Tietoa on kyllä runsaasti saatavilla kirjoissa, netissä ja museoviraston korjauskorteissakin, mutta kun yksi sanoo yhtä ja toinen toista niin ole siinä sitten itse viisas ja tee oikeat ratkaisut, mitkä kestävät seuraavan sata vuotta.

Alapohjan korjausprojektimme alkaa pikku hiljaa olemaan eristeitä vailla. Sitä ennen on kuitenkin estettävä veto, mutta hengittävästi. Päädyimme ratkaisuun, jossa runkolevyn ja vasojen väliseen liitokseen laitetaan liimapaperi, sen jälkeen puhalletaan selluvilla ja päälle vielä arvopaperi. Liimapaperia löytyi taidetarvikekaupasta.

.

Työkaluina sakset ja sumutinpullo

Myös runkolevyjen saumat teipattiin

Tuolta ei nyt suoraan huju käy, mutta silti rakenteet hengittää

Rakennetarkastaja tarkkana

Lattiaa lankku kerrallaan

Khyllä, sieltä se valmistuu, parru ja lankku kerrallaan. Tällä hetkellä herkuttelemme jo ajatuksella, että ihan kohta päästään jo puhaltamaan selluvillaa lattiaan ja sen jälkeen.... niin sen jälkeen sitä vasta hommat alkaakin. Lattialakkujen paikalleen laiton jälkeen tuvan ulkoseinien eristys, lattian maalaus, seinien tapiseeraaminen ja jajajajajaja.... never ending story - keittiöstä puhumattakaan. Mutta tämähän olikin jo tiedossa kun Millington projektiin lähdimme ja toki tällä hetkellä taas tuntuu siltä, että tämähän on se yksi suolahippu koko jutussa.

Murskeen puhalluksen jälkeen on näkyvää edistymistä tapahtunut jo paljon (edellisen alapohjajutun tarina löytyy täältä).

Ammattimiehemme Janne, naputteli vasat
paikalleen tupaan sukkelasti

Vasojen jälkeen olikin sitten taas assistenttien hommia tiedossa. Kuuma kesäpäivä ja 14 runkolevyä mattopuukolla halki - hiki virtasi ja rasva suli. Sen verran tuntui tuo touhu ranteessa, että jätin viimeiset kuusi levyä isännälle ihan vaan jo periaatteen vuoksikin ;)

Runkolevyjen alle meillä tulee niin tiheä hiiriverkko kun kaupasta löytyi. Assistentin piti verkko  myös napsutella sopivan kokoisiksi paloiksi (woe ranne parkaa... kyllä tietää istumatyöläinen taas olevansa kesälomalla)

Ranteen kolotus unohtuu äkkiä kun tuvassa alkaa jo näyttää siltä että lattia taitaa valmistua ihan väkisin.

Tupa jää odettelemaan eristeitään ja seuraavana on keittiön vuoro. Alimmat tukivasat pilariharkkojen päälle ja siitä se lähtee.

Vanhasta ruokakomerosta on tulossa WC eli putkien paikkoja on mietittävä tässä vaiheessa jo tarkkaan. Keittiön vesipiste tulee myöskin samalle seinälle, jolloin päästään tilanteeseen ettei talon sisälle juurikaan tarvitse vesijohtoja vedellä vaan kaikki putket kulkevat rakenteiden ulkopuolella.

Kuten kuvista näkyy on puolitoista viikkoa sitten puhallettu murske kuivanut jo tosi hyvin eli viime syksyn salaojaremontti voidaan tässä vaiheessa vahvistaa onnistuneeksi ja näin julkisesti todeta anteeksi annetuksi kaikki kasvituhot puutarhan puolella (en tosi lupaa ettenkö EHKÄ jossain käänteessä tule asiaa vielä ohimennen maininneeksi).

Keittiön puolella pääsee taas assistentti hommiin; naputtelemaan pellavanauhaa pantapuihin kiinni nitojalla.

Väliotsikkona voisi todeta SILLÄ AIKAA NAVETASSA - meanwhile in the barn. Lattialankkujen puhdistusoperaatio alkaa vedellä jo viimeisiään. Aika rojektihan tuo on ollutkin! Lähes satavuotta lattiassa loikoilleiden lankkujen väliin on kertynyt aikamoinen määrä moskaa. Tätini oli isona apuna käydessään rapsuttelemassa kaikki keittiön pontilliset laudat puhtaaksi. Iso kiitos siitä!

Minua odottaa navetassa vielä viimeiset seitsemän tuvan lankkua 36:sta - sen jälkeen voi puolestani puhallusvilla saapua milloin hyvänsä ja päästään kantamaan näitä "ihan vaan vähän" painavia lankkuja takaisin taloon. 

Lattiaremontti on tarjonnut myös meidän Rambolle oivan harjoittelualustan, vai mitä sanotte näistä suorituksista? 

Meillä on muuten jatkuva haku päällä sopivista keittiönkalusteista eli jos joku tietää purettavista vanhoista keittiökaapistoista niin saa vinkata.

Alapohja etenee

Sisällä talossa alapohjan remontti etenee tasaisen varmasti, vaikka en ole siitä vähään aikaan mitään kirjoittanutkaan. Tässä siis kuvakavalkaadina mitä viimeisen kuukauden aikana on tapahtunut.

Lahovauriot alimmissa hirsissä on paikattu

Tervaa alle ja paikkaa päälle

Anturat on valettu

Pilariharkkoa päälle

Ennen koko toinen puoli lepäsi kivijalan ja neljän luonnonkiven varassa.
Nyt tilalle tulee 13 tukipilaria - luulis pysyvän :)

Alimman hirren päällä on pellavanauhalla höystetty "juipelo"

Humuspitoinen maa-aines imettiin pois

Tilalle puhallettiin 8-32 sepeli

Projekti siis jatkukoon!