Mehtämiesten puuhapäivä

Ajateltiin tässä viikonlopun aikana kahteen pekkaan raivailla tuo pahasti umpeen kasvanut kuusikko. Saadaan siitä sitten siinä sivussa myös seuraavan seitsemän vuoden polttopuut. Noh, aikuisten oikeasti ei ajateltu, tällä hetkellä vaikuttaa siltä että projekti taitaa tuon metsänhoidon osalta olla tuo seitsemän vuotta, pelkästään kuusikon osalta.

Työtä hidastaa aika oleellisesti se etteivät puut pääse kaatumaan, koska metsikkö on tosiaan niin tiheä. Positiivisesti ajateltuna liikuntasuoritus on kohtalaisen monipuolinen. 

Hieman meitä kaupunkilaislapsia kyllä mietityttää, miten nämä alaoksansa neljään viiteen metriin asti kuivuttaneet kuuset tästä raivauksen jälkeen alkavat kasvamaan. Toivottavasti vähän vähemmän kituliaasti kun tähän asti.

Järjettömän suuria puut eivät onneksi ole mikä vähän lisää sentään työturvallisuutta. Olen käynyt viimeiset kymmenisen vuotta opettamassa leipätyöni puolesta myös metsureille ergonomiaa. Monta kertaa olemme analysoineet videolta heidän työtapojaan ja -menetelmiään. 

Erityisen kauhuissani olen ollut tekniikasta, jossa puiden kaatumisen liikevoimaa hyödynnetään runkojen siirtelyyn. Käytännössä metsuri siis juoksuttaa kaatuvaa puuta parempaan asemaan ja tämä vähentää tietysti nostamisia, mikä sinällään on hyvä asia. Maastossa täysikasvuisen puun kanssa juoksentelu ei sivusta katsottuna kuitenkaan vaikuta kovinkaan ergonomiselta, eikä myöskään työturvalliselta.

Seuraavan kerran kun / jos kutsu luennoimaan käy, en varmaan enää kyllä tiedä mitä puhuisin (äläteeniikunminäteenvaanniinkunminäsanon....). Jälleen on todettava että teoriaa on todella helppo opettaa ilma käytännön kokemusta. Pihapuiden ja pensaiden karsintaa ei metsurikokemukseksi voi hyvällä tahdollakaan kutsua. Pitänee seuraavan kerran tehdä niin, että näytänkin videon jossa itse "juoksutan" tukkisaksien avulla oksien väliin jumiin jäänyttä runkoa ja tehdään analyysit siitä. Jokainen voi sitten sielunsa silmin kuvitella, mitä tuo minun juoksuttaminen sitten ikinä tarkoittaakaan tai miltä se mahtakaan näyttää.

Vaikka kuuset ovatkin vailla alaoksiston neulasia kertyy karsittuja oksia ihan kunnoitettava määrä. Osa on tietysti ihan hyvä jättää maatumaan ravinteiksi, mutta osan keräilimme kasoiksi jotka poltellaan sitten viimeistään pääsiäisenä.

Koko päivä pihalla sai posket punottamaan ja mukavasti lämmitti pönttöuunin valkea poskia päivän aherruksen päätteeksi. Aktiivisuusranneke oli kohtalaisen tyytyväinen ja näytti päivän aktiivisuustasoa saavutetuksi 314%:sti. Seuraava jännitysmomentti on sitten aamu. Mitä veikkaatte, mikä on se kohta kropasta mihin ei satu ollenkaan, tai jos sellaista ei löydy mihin sattuu vähiten?

Joka tapauksessa isäntä jo tuossa ilmoitti, että huomenna jatketaan oli tilanne mikä hyvänsä - sillä ne kivut kuulemma lähtee millä ovat tulleetkin (hieman kyllä epäilen...).