Metsänhoitopuuhien välissä on pakko välillä hiljentyä luonnon kaudeudelle ympärillä. Annoin siis kameran laulaa luonnon mahtavissa väreissä.
Sen verran on pakko kertoa meidän metsurin urasta, että voin välittää kiitokset Voitolle - hänen tämän viikonlopun lähes kädestä pitäen ohjeiden ansiosta uskalsin minäkin kaataa rojauttaa ensimmäisen lähes täysikokoisen koivun nurin. Tätä kuvaa ei pitäisi kyllä julkaista kun tuo saranakin on taas "melkein" puhki. Mutta en malta pitää piilossa, koska tämä mötkähti vajaaseen 2 metrin rakoon ihan keskelle - ihan juuri siis siihen mihin pitikin. Aloittelijan tuuria sanoisi joku, mutta siitä huolimatta olen kulkenut rintarottingilla koko loppupäivän - sen mitä kipeiltä jäseniltä nyt rintaa rottingille edes saa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti