Lauman vanhin 4.5-vuotias Rambo cairn on luonnollisesti hieman tolaltaa uudesta tulokkaasta, koska ei tiedä mikä tuo ympäriinsä väkkärän lailla pyörivä ja koko ajan pureva otus oikein on ja miksi se on tullut häiritsemään hänen poikamiespäiviään. Perusasiat ei Rambolta kuitenkaan ole onneksi unohtuneet - toisin kun ilmeisesti perheen ihmisväeltä.
Kävin aamulla ruokkimassa kanat Rambon kanssa ja annoin puolelle porukasta ruuan sisälle ja toisille ulos. Rambo jäi pihalle pitämään vahtia ja minä sisälle aamukahville. Täsmennyksenä vielä, että meillä kanat eivät pääse vapaasti ulkoilemaan talvikodissa, koska naapurit ovat niin lähellä ja vilkkaasti liikennöity tie menee ihan kanalan vierestä.
Ulkona tuulee aikatavalla ja reippaan puolentunnin päästä katselin ulos, josko herrakin haluaisi jo sisälle lämpimään. Mitä silmäni näkevätkään?!?!? Kanalan tarhan ovi on sepposen selällään, muutama kana tepastelee tarhassa ja Rambo pönöttää ovella. Kaukaa näytti siltä kun söisi jotain maasta ja mielessä ehti jo käydä, että kanapaistiko se siellä on käsittelyssä.
Hilipatirippaa hameen helmat korvissa pihalle (ei muuten sattunut polveen yhtään)! Ensimmäsitäkään lintua ei näy pihalla ja tarhassakin vain neljä kanaa. Paniikki jo valtasi alaa, mutta niin kanat kun koirakin ovat aivan rauhallisia, jopa viime joulunalla kuoriutunut Sylvikin tepastelee tyytyväisenä ja kuopsuttelee maata ihan niin kun kaiken kuulusiinkin olla näin. Sylvi on siis kanan alta syntyneenä erityisen arka kana.
Laittelin tarhan oven kiinni ja sydän pamppaillen menin tarkastamaan tilannetta sisälle kanalaan. Joka ikinen nokka oli tallessa! Rambo oli siis mitä ilmeisemmin huomannut, että ovi oli pamahtanut auki ja hoiti hommansa ja huolehti etteivät kanat joudu vaaraa ja pääse karkuteille. Homma siis hallussa niin kun kuuluukin.
Hieno poika! Tästä hyvästä sai kaksi ylimääräistä herkkupalkintoa. Ja emäntä huomenna tarkempana sen oven kanssa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti