Uusi kanala muuttovalmis

Viime talven Millingtonin kanaset viettivät jo maaseudun rauhassa, eivätkä enää muuttaneet kaupunkiasunnolle. Kanaset herroineen asuivat talven vanhassa pihasaunassa ja parvi jouduttiin jakamaan kahtia kun Marans herra VilleGalle ja Kääpiökochin Paavo Nurmi eivät enää mahtuneet samaan löylyhuoneeseen.

Kesäksi tirppaset muuttivat sitten tutuksi tulleeseen kesäkanalaan, mutta parvet ovat yllättäen kasvaneet sen verran että tilat alkoivat olla pienet.

Uuden kanalan kanssa on tässä muutama viikonloppu mennyt puuhastellessa. 

Lähtötilanne oli tämä:

Uuden kanalan myötä kanaset siirtyvät hivenen kauemmaksi meidän makuukamarin ikkunasta. Mikä on ainakin tässä vaiheessa vuotta ihan kiva asia, kun kanalassa harjoittelee aamu neljältä tällä hetkellä kahdeksan kukkoa kiekumista. Vähän enemmän tämä sijoitus tietysti lumitöitä talvella teettää, mutta onneksi tuo armas isäntä on ostanut noita koneita jolla homma hoituu.

Tarhasta pyrittiin tekemään niin iso, että periaatteessa kanoja ei tarvitsisi laskea juuri vapaaksi. Katsotaan nyt miten sitten keväällä käy. Aika homma on kasvimaan ja kaikkien istutusten suojauksessa näiltä onnellisilta kuopsuttajilta. 

Kanalaan tulee suoraan kaksi eri osastoa kahdelle parvelle, joten tarhakin jaetaan kahtia.

Tarha verkotettiin jänisverkolla, joka upotettiin maahan ja ulkopuolelta tarhaa kiertää lisäksi vielä laatoitus. Sisäpuolelle verkon alareunaan tuli luonnonkiviä niin eivät pääse kanat kuopsuttelemaan myöskään tunneleita sisältä päin. 

Tarhan katoksi laitettiin valokatteet ja mökin puolelle tehtiin kattoon kallistukset, että vesi valuu pois ja katto pellitettiin.

Molemmille puolille piti tehdä kulkuluukku ulkotarhaan ja pienten puolelle lisäksi vielä ikkunakin että pääsemme mahdollisimman vähällä sähkövalon käytöllä talvella.

Koppi on valmiiksi sähköistetty, patterit pitää kuitenkin joko vaihtaa kokonaan tai ainakin nostaa korkeammalle ettei synny palovaaraa.

Kuvassa kääpiöiden puoli muuttovalmiina

Melkoisen hämmennyksen vallassa Paavo, rouvat ja nuorikot uuteen asuntoonsa tepastelivat. Ensimmäisenä päivänä eivät uskaltautuneet ulos lainkaan ja sitten kun uskaltautuivat niin eivätpä osanneetkaan enää sisälle takaisin.

Isojen puoli on muutoin muuttovalmis, mutta odottelee vielä munintapesiä maalauksesta, ikkunan laseja ja purun levitystä. Eiköhän parvi huomenna illalla pääse jo muuttamaan.

Alunperin oli ajatus että kopin sisäseinät levytetään, mutta hylkäsimme ajatuksen ja seinät vain maalattiin. Jatkossa peltiset seinät on helppo pestä ja maalata uusiksi eikä pellissä elä mitkään öttiäiset.

Uusi kanala pyrittiin tekemään pitkälti kierrätysmateriaaleista ja tähän saimme apuja useilta ystäviltämme ja tuttaviltamme. Lämmin kiitos kaikille asianosaisille, tiedätte kyllä ketä olette. Kyllä emäntä nyt on kanasineen tyytyväinen <3

Pienen elämän alku ottaa joskus koville

Näillä ihanilla kääpiökochin tipusilla on ikää vasta neljä päivää, mutta kyllä joskus alku on todella rankkaa! Saanko esitellä Ähry ja Tuhru!

Ensimmäinen likipiti tilanne oli kun emo meinasi nokkia hengiltä ja paleluttaa parivaljakon. Toinen näistä makasi jo ruokakupin vieressä täysin elottomana, kun riensin hätiin. Elvytystoimia ja Tirpat lämpölampun alle ja sisälle. 

Tummanokkaisella Tuhrulla kävi tuuri; emon nokka oli napannut palan aivan silmän vierestä, mutta silmä säästyi. 

Viime yönä heräsin mahdottomaan piipitykseen. Sähkökatko ja tirpat kylmissään! Mitäs nyt? Tiput kainaloon ja peiton alle, ei ollut muuta vaihtoehtoa. Isäntä oli aamulla hieman ihmeissään, kun sängyssä oli kahden koiran lisäksi myös kaksi tipua.

Sähköt palasivat tuossa puoli kahdeksan aikaan ja tipu pääsivät takaisin pesäänsä, mutta...

Tipuilla on ollut juoma-astiana kurkkupurkin korkki, etteivät huku siihen. Vettä astiassa on vain milli tai kaksi. 

Varotoimista huolimatta Tuhru makaa nyt juoma-astiassa, ketarat ojossa aivan litimärkänä ja jälleen henkitoreissaan. Nyt tekisi jo mieli kirota, tipu äkkiä tissien väliin ja kuumailmapuhallinta etsimään. Syke tuntuu vielä, mutta Tuhru on aivan veltto.

Sulkien pikkuhiljaa kuivuessa alkaa Tuhru jo vähän nykimään. Rintojen väliin päästessään tipu piippaa jo määrätietoisesti, mutta jalat eivät vielä kanna yhtään. Tunti vierihoitoa ja jalat alkavat pitämään.

Takaisin pesään Ähryn luokse! Tuhru on hieman paniikissa ja yrittää säntäillä pesälootassa ympäriinsä, meno on vielä huteraa, eikä suuntavaisto pelaa lainkaan. Sijoitetaan tirppa vähkäksi aikaa pakastusrasiaan, että vahvistuu hieman. Toki Ähry änkeää sinne mukaan myöskin, mutta onpahan seuraa piippaajilla. Illalla olisi 50-vuotisjuhlat, pitääköhän nämä ottaa liivien välissä mukaan, ettei vaan satu mitään?

Uusi kesäkanala on valmis!

Ennätysluminen talvi teki monenmoisia tepposia ja meilläkin kanalan tarhan katto rojahti alas.

Varsinaista kanalan virkaa on toimittanut vanha leikkimökki ja tarha on rakennettu vanhan paviljongin kehikon ympärille. Tai paremminkin oli... 

Uudeksi tai tarkemmin toiseksi kanalarakennukseksi saimme vanhan varastokopin, joka oli menossa kaatopaikalle. Koppi on helppo eristää myös sitten myöhemmin mikäli tähän talvikanalankin rakennamme.

Alunperin oli tarkoitus, että vanhaa tarhaa vain vähän korjaillaan ja jatketaan koppien väliin. Kuinkas siinä sitten kävikään? Uusi komea tarha alkoi nousta isännän ja ukin toimesta ihan melkein itsekseen. Koko tarha on rakennettu kierrätys- ja jämämateriaaleista.

Tähän yllä olevaan kuvaan ei voi muuta kommentoida kun, että onneksi tuolla meidän ukilla on tekonivelet polvissa - rauhoittaa vähän edes tuota kiipeilyviettiä, ettei enää ihan kaikkein korkeimpiin paikkoihin pyri...

Katto tarpeet loppuivat kesken, joten projekti piti pistää telakalle vähäksi aikaa. 

....Mutta Facebookin voima on kyllä ihmeellinen! Laitoin omalle seinälle ilmoituksen, että pieni pätkä katetta puuttuu. Kesti tasan seitsemän minuuttia, kun isännän puhelin soi ja homma oli hoidossa. Kiitos asianosaiselle!

"Vanhan" kanalan puoli on jo ruoka- ja juomakuppeja vaille valmis ottamaan vastaan asukkaansa.

Tarhaan tuli nyt yli puolet lisää tilaa, eikä sateinenkaan sää saa tarhaa muuttumaan totaaliseksi lälliksi. Vielä hieman varjostuksia ja kyllä kelpaa Rumpalin rouvineen kesähuvilalle muuttaa!

Palataan uuden kanalan puolelle myöhemmin, kun saadaan sekin vielä sisustettua munintakoppeineen päivineen. Toivottavasti kesälomalla liikenee päivän verran aikaa myös maalaushommille. Haluaisin nimittäin maalata molemmat kanalakopit saman sävyisiksi kun itse talokin on eli italianpunaiseksi. 

Cairnterrierri Rambo - tuo luonteikas laumanvartija

Perheessämme on pari päivää ollut ilmoilla pientä hässäkän tuntua. Olemme saaneet uuden perheenjäsenen kahdeksan viikkoa vanhan Elwiira neidin. Pikku riiviö on mullistanut jälleen kerran koko perheen elämän.

Lauman vanhin 4.5-vuotias Rambo cairn on luonnollisesti hieman tolaltaa uudesta tulokkaasta, koska ei tiedä mikä tuo ympäriinsä väkkärän lailla pyörivä ja koko ajan pureva otus oikein on ja miksi se on tullut häiritsemään hänen poikamiespäiviään. Perusasiat ei Rambolta kuitenkaan ole onneksi unohtuneet - toisin kun ilmeisesti perheen ihmisväeltä.

Kävin aamulla ruokkimassa kanat Rambon kanssa ja annoin puolelle porukasta ruuan sisälle ja toisille ulos. Rambo jäi pihalle pitämään vahtia ja minä sisälle aamukahville. Täsmennyksenä vielä, että meillä kanat eivät pääse vapaasti ulkoilemaan talvikodissa, koska naapurit ovat niin lähellä ja vilkkaasti liikennöity tie menee ihan kanalan vierestä.

Ulkona tuulee aikatavalla ja reippaan puolentunnin päästä katselin ulos, josko herrakin haluaisi jo sisälle lämpimään. Mitä silmäni näkevätkään?!?!? Kanalan tarhan ovi on sepposen selällään, muutama kana tepastelee tarhassa ja Rambo pönöttää ovella. Kaukaa näytti siltä kun söisi jotain maasta ja mielessä ehti jo käydä, että kanapaistiko se siellä on käsittelyssä.

Hilipatirippaa hameen helmat korvissa pihalle (ei muuten sattunut polveen yhtään)! Ensimmäsitäkään lintua ei näy pihalla ja tarhassakin vain neljä kanaa. Paniikki jo valtasi alaa, mutta niin kanat kun koirakin ovat aivan rauhallisia, jopa viime joulunalla kuoriutunut Sylvikin tepastelee tyytyväisenä ja kuopsuttelee maata ihan niin kun kaiken kuulusiinkin olla näin. Sylvi on siis kanan alta syntyneenä erityisen arka kana.

Laittelin tarhan oven kiinni ja sydän pamppaillen menin tarkastamaan tilannetta sisälle kanalaan. Joka ikinen nokka oli tallessa! Rambo oli siis mitä ilmeisemmin huomannut, että ovi oli pamahtanut auki ja hoiti hommansa ja huolehti etteivät kanat joudu vaaraa ja pääse karkuteille. Homma siis hallussa niin kun kuuluukin.

Hieno poika! Tästä hyvästä sai kaksi ylimääräistä herkkupalkintoa. Ja emäntä huomenna tarkempana sen oven kanssa!

Kanamaisia syksyn juttuja

Pientä hiljaiseloa havaittavissa blogirintamalla. Toimettomana meillä ei kuitenkaan olla syyskuussakaan oltu. Talven puut on kelkottu sisälle, lampaat päätyneet autuaammille laitumille ja kanat muuttaneet talvikanalaan.

Vähän tiukempiakin hetkiä on koettu, menetimme meidän ainoan tukkapääkanan, hollanninvalkohuntu Dj Dollyn keskellä kirkasta päivää. Kanat olivat tarhassa päivällä kuopsutelleet monttuja ja yhden montun sitten pahaksi onneksi oven eteen. Kaikkialta muualta on verkko upotettuna maahan 30cm syvyyteen, mutta ei oven kohdalta. Tuosta oven alta oli sitten joku vieraillut tarhassa ja Dj Dolly päätyi uhriksi. Kuvaa en viitsi laittaa sen verran surullinen oli näky. Dj Dolly sai asianmukaisen polttohautauksen ja me jäimme kaipaamaan hänen hömelöä olemustaan.

Kanat muuttivat tosiaan pari viikkoa sitten talvikanalaan. Yöt alkavat jo kylmenemään ja toisaalta metsästyskoiria pyörii tontilla irrallaan jo siinä määrin, että kanojen vapaana pitäminen alkoi olemaaan aikamoinen riskikin. Talvikanalaan muutto provosoi sulkasadon koko porukalle ja munien tuotanto tyssäsi seinään.

Keijo (harmaa kana)  ei viettänyt viime syksynä sulkasatoa ollenkaan (olihan hän vasta tammikuussa kuoriutunut). Tänä vuonna sulkasato onkin sitten ollut rankemman puoleinen; kaikki pyrstö- ja siipisulat ovat tippuneet pois. Mutta ei hätää kuvassakin jo näkyy että uutta pukkaa. Rumpali sen sijaan ei ole sulkasatoa ainakaan vielä aloittanut, vaikka viime syksynä sellainen vei herralta kaikki komeat pyrstösulat.

Bad hais day siskokset Leenu ja Liinu ovat kanalan uusia tulokkaita. Friseeratut paduaanit tulivat pelastukseen omasta vanhasta parvestaan noin kuukausi sitten. Tullessaan siskokset muistuttivat enemmän pakastebroileria kun rotukanaa, koska vahanssa parvessa heitä oli pahanpäiväisesti kiusattu. Nyt rouvat alkavat olemaan jo ihan valokuvauskunnossa ja kuontalossa on vain pieniä paikkoja mihin sulat eivät ole vielä kasvaneet takaisin.

Kanalan porukka on jakautunut nyt kahden kukon parveen. Toista parvea ja koko kanalan pääkukon virkaa toimittaa arvovaltaisesti edelleen Rumpali. Uudessa parvessa tatipuikkoa heiluttaa meidän omista munista toukokuussa kuoriutunut Jetro Rooster.

Jetro on viidestä kukkoveljeksestä ainut joka jäi meille kotiin. Alunperin hänen veljensä Posti Pate oli rekrytoitu kakkoskukon virkaan. Pate kuitenkin sössi hommansa ihan viime hetkellä kun uudet naiset ilmaantuivat parveen. Hän hyökkäsi ensin minun kenkien kimppuun ja seuraavana päivänä iski kyntensä ja nokkansa pohkeeseeni. Hoitona tilanteeseen oli välitön kirvesterapia ja Jetro sai ylennyksen kakkoskukoksi. Nuorella miehellä hormoot hyrrää kiivaasti, mutta hieman on rakastajan taidoissa vielä hiomista. Jetro on ihan käsikesy herrasmies ja huolehtii rouvistaan muuten hienosti. 

Jetron kaksi veljeä (kuva alla) huolehtii alhokanalaumasta Lempäälästä ja veljeksistä Tauno päätyi Palokkaan paimentamaan mm. silkkikanoja.

Tirpat kasvaa ja kohta syntyy jo uusia

Tipu töttöröiset ovat jo pieniä kanasia ja kukkosia. Kolme neitokaista muutti jo viime viikonloppuna pois kotoa. Jäljelle jäi yksi kananeito ja viisi kukkopoikaa, että jos jollakulla on vajetta kukkopojista niin meiltä liikenisi muutama :)

Tänään reenailtiin jo isojen porukassa oloakin hieman. Rumpalii ei ole tirpoista moksiskaan mutta Muisto, Kerttu ja Apila ovat ihan riiviöitä. Eli kotvasen kestää ennen kun näitä parveen vahtimatta voi päästää. Kuvakavalkaadi näyttää kuinka paljon sakki on jo kasvanut kun ikää on kolme ja puoli viikkoa.

Tällä kaverilla on selvästi eniten isänsä Rumpalin väritystä.

Harmaa Hemmo on joukon kuopus ja syntyessään pienin kaveri. Hemmo on kuitenkin sitkeä tyyppi ja selvästi joukon kaikkein kukkomaisin persoona.

Tässä siis meidän pojat ja joukon jatkona neiti Näpsän poseeraukset. Kolme ja puoliviikkoisilla ero kukossa ja kanassa on jo kohtalaisen selvä. Niin selvä että tämmöinen noviisikin sen jo erottaa.

Nuoriso siis kasvaa kovaa vauhtia. Hautomakoneessa on tällä hetkellä 15 munaa lisää, niiden kuoritumisaika on viikon päästä. Tipuaika siis jatkuu meillä edelleen.

Pyhä Sylvi miten nopeaa kasvua!

Tirppa on nyt reilu viisi viikkoinen ja kasvaa ihan silmissä. Vai mitä sanotte tästä kuvakavalkadista?

Tässä ikää vajaa vuorokausi

7 päivää

2 viikkoa

3 viikkoa

4 viikkoa

4,5 viikkoa

5 viikkoa ja 3 päivää

Menimme viime sunnuntaina herra 10v:n kanssa kanalaan, jossa hän ei ollut käynyt viikkoon. Ensimmäinen toteamus oli "Hyvä isä sentään, tipu kasvaa ihan silmissä. En kyllä haluaisi olla kana kun ne kasvaa noin nopeasti aikuisiksi". Tämä neitokainen kuitenkin tunkee yöksi itsensä yhä edelleen äitinsä alle

Tirppa on nyt myös ristitty virallisesti, blogin otsikosta saattavat nokkelimmat jo päätelläkin, että meillä asustelee nyt Pyhä Sylvi - kansainvälisesti hänen korkeutensa nimi taipuu näppärästi myös Saint Sylviksi.