Millingtonin joulu 2017

"On hanget korkeat nietokset...." Tänä vuonna saamme nauttia Keski-Suomessa lumisesta  joulusta. Millingtonissa vietetään kolmatta joulua tällä kokoonpanolla. Jouluruuat valmistuivat omassa leivinuunissa alusta loppuun saakka - no okei, mummo paistoi karjalanpiirakat tänä vuonna valmiiksi.

Imelletyn perunalaatikon kanssa meinasi mennä jännäksi. Kinkku, porkkana- ja lanttulaatikko paistuivat valmiiksi jo aatonaattona tuvan leivinuunissa, mutta perunaloota jätettiin vielä yön yli imeltymään. Leivinuunia oli lämmitetty 1.5 päivää ennen kinkun paistoa. Kinkun jälkeen poltettiin illalla vielä toista pesällistä metrisiä halkoja, mutta eipäs riittännytkään. Mittari näytti aamulla 175 astetta, mutta kolmen tunnin köllöttelyn jälkeen perunalaatikko oli vain hitusen lämminnyt, kypsynyt ei vielä lainkaan. 

Aattopäivän kello se vaan tikitti, joulupäivällisvieraiden saapumista uhkaavasti mitaten. Isännän vieressä tietävänä kommentoiden "saatiinhan se hässäkkä aikaiseksi vielä tähän aattoonkin, oliskohan naapurissa leivinuuni kuumana?". Jotenkin ihan juuri todella tarpeellinen kommentti tähän hetkeen! Meidän perheessä varsin yleisesti on tiedossa, että joulupäivällinen on minulle ehkä elämän viiden tärkeimmän asian joukossa ja ilman imellettyä perunalaatikkoa ei nyt vaan ole joulupäivällistäkään. 

Kaksi joulua olen joutunut viettämään ilman ja muistan ne aina. Meidän perheellä ei siis ole tapana matkustaa jouluksi Suomen rajojen ulkopuolelle, vaan olemme viettäneet joulua aina kovin perinteisin menoin. 

Ensimmäisellä kerralla kyseessä oli ensimmäinen joulu poissa äidin lihapadoilta vieraassa paikassa. Järkytys oli suuri kun huomasin, että perunalaatikon tilalla perinnepöydässä kökötti keitetyt perunat. Pienistä asioita se on ihmisen onnellisuus kiinni, ei voi muuta sanoa. Puolustuksekseni voisin yrittää sanoa, että taisin olla tuolloin 17-vuotiaan mustavalkoisella maailmankuvalla varustettu henkilö. 

Toisella kertaa pilasin sitten laatikon ihan itse, jättämällä imeltymään yön yli huoneenlämpöön. Aaaaargh.... kyllä otti päähän kun huomasin vasta pöytää kattaessa, että meillä on käynyttä perunalaatikkoa. Toivottavasti en aiheuttanut kenellekkään toiselle joulutraumaa tuona vuonna.

Tänä vuonna keittiön hellan leivinuuni pelasti tilanteen ja saimme tuon äärimmäisen tärkeän jouluruuan juuri ajoissa pöytään höyryävän kuumana. Huh! Onkohan se maailmankuva saanut niitä harmaansävyjä vieläkään? Tänä vuonna menu:ssa oli kyllä yksi suuri muutos; karjanlanpaistin tilalla tarjoiltiin poronkäristystä. Tämä meinasi jo aiheuttaa mellakan perheen teiniväestössä, kun kerroin asian hieman harkitsemattomasti liian pitkässä lauseessa. Herne ehti päätyä jo sieraimeen puutuvan karjalanpaistin vuoksi, mutta onneksi se saatiin tuolla korvaavalla käristyksellä sieltä pois. Mitä tästä opimme? Perunalaatikko on tärkeä äidille ja paisti pojalle :)

Kuvakavalkadi kertokoot muusta tunnelmasta eiliseltä, aattohässäkästä huolimatta meillä oli oikein mukava jouluaatto - kiitos asianosaisille <3

P.S Kuten huomaatte uudet-vanhat Suomenkukka astiat pääsivät tänä vuonna joulupöytään.