Millingtonin joulu 2017

"On hanget korkeat nietokset...." Tänä vuonna saamme nauttia Keski-Suomessa lumisesta  joulusta. Millingtonissa vietetään kolmatta joulua tällä kokoonpanolla. Jouluruuat valmistuivat omassa leivinuunissa alusta loppuun saakka - no okei, mummo paistoi karjalanpiirakat tänä vuonna valmiiksi.

Imelletyn perunalaatikon kanssa meinasi mennä jännäksi. Kinkku, porkkana- ja lanttulaatikko paistuivat valmiiksi jo aatonaattona tuvan leivinuunissa, mutta perunaloota jätettiin vielä yön yli imeltymään. Leivinuunia oli lämmitetty 1.5 päivää ennen kinkun paistoa. Kinkun jälkeen poltettiin illalla vielä toista pesällistä metrisiä halkoja, mutta eipäs riittännytkään. Mittari näytti aamulla 175 astetta, mutta kolmen tunnin köllöttelyn jälkeen perunalaatikko oli vain hitusen lämminnyt, kypsynyt ei vielä lainkaan. 

Aattopäivän kello se vaan tikitti, joulupäivällisvieraiden saapumista uhkaavasti mitaten. Isännän vieressä tietävänä kommentoiden "saatiinhan se hässäkkä aikaiseksi vielä tähän aattoonkin, oliskohan naapurissa leivinuuni kuumana?". Jotenkin ihan juuri todella tarpeellinen kommentti tähän hetkeen! Meidän perheessä varsin yleisesti on tiedossa, että joulupäivällinen on minulle ehkä elämän viiden tärkeimmän asian joukossa ja ilman imellettyä perunalaatikkoa ei nyt vaan ole joulupäivällistäkään. 

Kaksi joulua olen joutunut viettämään ilman ja muistan ne aina. Meidän perheellä ei siis ole tapana matkustaa jouluksi Suomen rajojen ulkopuolelle, vaan olemme viettäneet joulua aina kovin perinteisin menoin. 

Ensimmäisellä kerralla kyseessä oli ensimmäinen joulu poissa äidin lihapadoilta vieraassa paikassa. Järkytys oli suuri kun huomasin, että perunalaatikon tilalla perinnepöydässä kökötti keitetyt perunat. Pienistä asioita se on ihmisen onnellisuus kiinni, ei voi muuta sanoa. Puolustuksekseni voisin yrittää sanoa, että taisin olla tuolloin 17-vuotiaan mustavalkoisella maailmankuvalla varustettu henkilö. 

Toisella kertaa pilasin sitten laatikon ihan itse, jättämällä imeltymään yön yli huoneenlämpöön. Aaaaargh.... kyllä otti päähän kun huomasin vasta pöytää kattaessa, että meillä on käynyttä perunalaatikkoa. Toivottavasti en aiheuttanut kenellekkään toiselle joulutraumaa tuona vuonna.

Tänä vuonna keittiön hellan leivinuuni pelasti tilanteen ja saimme tuon äärimmäisen tärkeän jouluruuan juuri ajoissa pöytään höyryävän kuumana. Huh! Onkohan se maailmankuva saanut niitä harmaansävyjä vieläkään? Tänä vuonna menu:ssa oli kyllä yksi suuri muutos; karjanlanpaistin tilalla tarjoiltiin poronkäristystä. Tämä meinasi jo aiheuttaa mellakan perheen teiniväestössä, kun kerroin asian hieman harkitsemattomasti liian pitkässä lauseessa. Herne ehti päätyä jo sieraimeen puutuvan karjalanpaistin vuoksi, mutta onneksi se saatiin tuolla korvaavalla käristyksellä sieltä pois. Mitä tästä opimme? Perunalaatikko on tärkeä äidille ja paisti pojalle :)

Kuvakavalkadi kertokoot muusta tunnelmasta eiliseltä, aattohässäkästä huolimatta meillä oli oikein mukava jouluaatto - kiitos asianosaisille <3

P.S Kuten huomaatte uudet-vanhat Suomenkukka astiat pääsivät tänä vuonna joulupöytään.

Joulukuusen " pystytys "

Pari viikkoa sitten herra 9v.n kaatama kuusi ei meinaa pysyä pystyssä mitenkään! Ratkaisimme ongelman niin, että varmasti pysyy. Jouluvalot muuttivat saunapolun varrella kasvavaan nelimetriseen kuuseen - ja nyt muuten sitten pysyy, eikä ole kovin kämänenkään kuten ensimmäinen  kuusiversiomme.

Kuusi sai koristuksekseen 240 led lamppua ja jäin miettimään että pitääkö hakea vielä yksi 120 lampun nauha lisää?

Herra 9v:n kuusi pääsi talon nurkalle patterivaloilla korsiteltuna - tiedä vaan kuinka kauan valot tuolla vesisateessa pelittävät mutta pelaavat sen minkä pelaavat. Kuusen jalkana toimii sadevesikaivo - vähänhän tuo on vinossa mutta niinhän meillä on kaikki muukin :)

Piparkakkuja ja joulusuklaata

Lapsuudessa jouluun valmistautuminen alkoi perinteisesti jo itsenäisyyspäivänä. Isä laittoi tuolloin kinkun suolaan ja me lapset leivottiin pipareita äidin kanssa. Ikuinen kissanhännän veto oli siitä milloin kinkun suolavesi on sopiva. Raa´alla perunallahan sitä mitattiin.

Pipareiden leivontaperinne on omaan kotiinikin jäänyt, lukuunottamatta tätä vuotta. Itsenäisyyspäivä livahti ihan ilman leivontaa ja kinkkua en ole itse omassa huushollissani suolannut kertaakaan. Tilanne korjattiin tänään, koululaisten ja oman ensimmäisen lomapäivän kunniaksi.

Leivinuuniin en pipareita uskaltanut laittaa ja kaasu-uunikin osoitti omat haasteensa leivonnan suhteen. Jotain säädyllistä saatiin kuitenkin aikaiseksi ja koristeluvirtuoosit pääsivät vauhtiin.

Herra 12v halusi tehdä myös itse suklaata, ei kun tuumasta toimeen. Kookosrasva sulatukseen, tomusokeria, kaakaojauhetta, maitojauhetta ja ripaus suolaa. Ainekset sekaisin ja kovettumaan.

Hieman pehmeä suklaa leikattiin valmiiksi paloiksi ja jälleen päästään koristelemaan

Varsinainen joulukuusi tulee meille tänä vain vuonna ulos. Tosin lieviä haasteita kuusen pystyssä pysymisen kanssa tässä mäen päällä on jo ollut, mutta eiköhän tuo jouluksi jotenkin jaloilleen saada.

Sisällä kamari ja sali saivat molemmat omat pienet kuusensa valoineen päivineen.

Päivän kruunasi ulko-oveen asennettu kranssi. Kranssi matkasi männä viikolla Tallinnasta matkalaukussa monen vaiheen kautta, mutta päätyi kuitenkin ehjänä Millingtonille saakka ja onhan se hieno.

Ihanaista joulun odotusta!

Hyvää Itsenäisyyspäivää Suomi

Suomi juhlii itsenäisyytensä 98:a syntymäpäivää vesisateessa. Millingtonissa saatiin muutama viikko sitten nauttia ensilumesta, mutta Itsenäisyyspäivänä kukkii ruusumalva ja orvokit - erikoista tosiaan.

Erikoisuuksia on tilalla varmasti nähty ennenkin. Millingtonin maat ovat nähneet koko itsenäisyydenajan ja aika paljon pidemmällekin. Tila on perustettu 1820-luvulla Suomen Suuriruhtinaskunnan aikaan, kuuluen Venäjän keisarikunnan vallan alle kruunun torppana.

Maatalousvaltaiselle taipaleelle on mahtunut niin molemmat maailmansodat, nälkävuodet, suurlakon kuin venäläistämisen kaudetkin.

Saamme kiittää sydämemme pohjasta sotiemme veteraaneja ja lottia niin rintamalta, kuin myös kotijoukoissa, että meidän kaikkien onneksi Suomen Suuriruhtinaskunnan olemassa olo lakkasi ensimmäisen maailmansodan päätteeksi Suomen itsenäisyyteen. 

Mitä on Millingtonin tilan Itsenäisyyspäivän perinteisiin kuulunut ennen? Voimme vain arvailla ja luoda omia perinteitä. Itsenäisyyspäivä osuu tänä vuonna myös adventtiin, joten kynttilöitä poltetaan tänään kahdestakin syystä kaksin kappalein.

Päivän ohjelmistoon osui myös kuusen haku metsästä. Viikko sitten raivailin pusikoita talon ympäriltä ja tuli siinä kaadettua myös yksi hieman isompikin kuusi, joka kasvoi ihan liian kylkimyyryä koivun kanssa. Risukkoa raivatessa pääsi kuitenkin pimeys yllättämään ja kuusi jäi niille sijoilleen koska oli niin tanakasti koivun syleilyssä että jäi pystyasentoon. 

Yöllä tuuli oli sitten tuivertanut niin, että kuusi oli kaatunut puoliksi jo tielle. Isäntä sahasi siitä latvan pois ja viritteli puun talon nurkalle pystyyn.

Herra 9v totesi puun nähtyään: "Tämäkö se nyt äiti sitten on sun joulukuusi? Suosittelisin kyllä tekokuusen ostoa, sen verran kämänen on tämä"

Olihan se sitten lähdettävä etsimään sitä ihan oikeatakin joulukuusta. Herra 9v sai kaataa puun ihan itse niin kelpaa varmasti.

Pakko tunnustaa, että kyllähän tämä nyt ehken hieman komeampi on kuin tuo ensimmäinen versio. Kyllä tästä hieno tulee!