Millingtonin joulu 2017

"On hanget korkeat nietokset...." Tänä vuonna saamme nauttia Keski-Suomessa lumisesta  joulusta. Millingtonissa vietetään kolmatta joulua tällä kokoonpanolla. Jouluruuat valmistuivat omassa leivinuunissa alusta loppuun saakka - no okei, mummo paistoi karjalanpiirakat tänä vuonna valmiiksi.

Imelletyn perunalaatikon kanssa meinasi mennä jännäksi. Kinkku, porkkana- ja lanttulaatikko paistuivat valmiiksi jo aatonaattona tuvan leivinuunissa, mutta perunaloota jätettiin vielä yön yli imeltymään. Leivinuunia oli lämmitetty 1.5 päivää ennen kinkun paistoa. Kinkun jälkeen poltettiin illalla vielä toista pesällistä metrisiä halkoja, mutta eipäs riittännytkään. Mittari näytti aamulla 175 astetta, mutta kolmen tunnin köllöttelyn jälkeen perunalaatikko oli vain hitusen lämminnyt, kypsynyt ei vielä lainkaan. 

Aattopäivän kello se vaan tikitti, joulupäivällisvieraiden saapumista uhkaavasti mitaten. Isännän vieressä tietävänä kommentoiden "saatiinhan se hässäkkä aikaiseksi vielä tähän aattoonkin, oliskohan naapurissa leivinuuni kuumana?". Jotenkin ihan juuri todella tarpeellinen kommentti tähän hetkeen! Meidän perheessä varsin yleisesti on tiedossa, että joulupäivällinen on minulle ehkä elämän viiden tärkeimmän asian joukossa ja ilman imellettyä perunalaatikkoa ei nyt vaan ole joulupäivällistäkään. 

Kaksi joulua olen joutunut viettämään ilman ja muistan ne aina. Meidän perheellä ei siis ole tapana matkustaa jouluksi Suomen rajojen ulkopuolelle, vaan olemme viettäneet joulua aina kovin perinteisin menoin. 

Ensimmäisellä kerralla kyseessä oli ensimmäinen joulu poissa äidin lihapadoilta vieraassa paikassa. Järkytys oli suuri kun huomasin, että perunalaatikon tilalla perinnepöydässä kökötti keitetyt perunat. Pienistä asioita se on ihmisen onnellisuus kiinni, ei voi muuta sanoa. Puolustuksekseni voisin yrittää sanoa, että taisin olla tuolloin 17-vuotiaan mustavalkoisella maailmankuvalla varustettu henkilö. 

Toisella kertaa pilasin sitten laatikon ihan itse, jättämällä imeltymään yön yli huoneenlämpöön. Aaaaargh.... kyllä otti päähän kun huomasin vasta pöytää kattaessa, että meillä on käynyttä perunalaatikkoa. Toivottavasti en aiheuttanut kenellekkään toiselle joulutraumaa tuona vuonna.

Tänä vuonna keittiön hellan leivinuuni pelasti tilanteen ja saimme tuon äärimmäisen tärkeän jouluruuan juuri ajoissa pöytään höyryävän kuumana. Huh! Onkohan se maailmankuva saanut niitä harmaansävyjä vieläkään? Tänä vuonna menu:ssa oli kyllä yksi suuri muutos; karjanlanpaistin tilalla tarjoiltiin poronkäristystä. Tämä meinasi jo aiheuttaa mellakan perheen teiniväestössä, kun kerroin asian hieman harkitsemattomasti liian pitkässä lauseessa. Herne ehti päätyä jo sieraimeen puutuvan karjalanpaistin vuoksi, mutta onneksi se saatiin tuolla korvaavalla käristyksellä sieltä pois. Mitä tästä opimme? Perunalaatikko on tärkeä äidille ja paisti pojalle :)

Kuvakavalkadi kertokoot muusta tunnelmasta eiliseltä, aattohässäkästä huolimatta meillä oli oikein mukava jouluaatto - kiitos asianosaisille <3

P.S Kuten huomaatte uudet-vanhat Suomenkukka astiat pääsivät tänä vuonna joulupöytään.

Joulu 2016

Millingtonissa vietettiin toista joulua tällä kokoonpanolla. Tällä kertaa joulu oli niukin naukin valkoinen mutta kovin jäinen. Jouluvieraista yksi delegaatio päätyi kotiiin paluumatkalla ojaan. Onneksi kuitenkin paikalle sattui kolmen joulupukinpartio, jotka auttoivat matkalaiset takaisin tielle.

Tupa toimii jo kaiken keskuksena ja joulupäivällinen ilmestyi "kuin itsestään" leivinuunsta pöytään.

Ukki ja isäntä askartelivat valtavan kokoisen jätkänkynttilän pihaan

Sisällä oli niin hyasintit kuin ihan oikea metsän kuusikin. Hyasintit siirrettiin kuitenkin joulupäivällisen ajaksi pois tuvasta, ettei kukaan saa hengenahdistusta. Oma perhe ei näihinkään enää regoi mitenkään. Siedätystä on eläinten myötä tapahtunut siis valtavasti ja oikea kuusi pääsi sisätiloihin ensimmäisen kerran 25-vuoteen.

Kuistin ikkunaa koristavat ukin vanhat pikaluistimet nuoruusvuosilta. Nämä olisivat olleet paras ja turvallisin kulkuvälinen sivuteillä aattoiltana. 

Aattoilta on pukille niin kiireinen, että meillä pyörähti varapukki, joka oli saapunut paikalle Korvakäytävästä ja sinne hän pukkireissun jälkeen myös kuulemma palasi. Illan ehdottomasti paras ohjelmanumero! Pukki oli kirjoittanut kirjeen herra 10v:lle ja pyyti tätä tuuraamaan. Oli jättänyt varusteetkin valmiiksi kuistille, pukin kamppeissa herra 10v sitten jouluaamuna heräsikin <3

Joulutuusauksia sisällä

Ostin jo kesällä Puttipajan ystävämyynnistä uusvanhan hyllyn, joka ei ole paikkaansa seinällä vielä tähän asti löytyänyt. Joulusiivouksia tehdessäni oli se nyt saatava pois pyörimästä nurkista. Alunperin olin ajatellut, että hyllykkö päätyy keittiön seinälle, mutta toisin kävi. Hylly on nyt somasti vinossa kamarin seinällä, mummonin vanhan lipaston yläpuolella.

Asensin hyllyn siis ikäänkuin suoraan... niin, niin ei pitäisi tehdä vanhassa talossa. Kaikki muut osat tuntuvat olevan suorassa ja hyllykkö vinossa - mutta seinällä kuitenkin.

Salin senkin päällä on kaitaliina, jonka ostin jo kesällä Indiskasta. Pienet kyntteliköt ovat Jyskin poistomyynnistä ja toinen lakkasi jo toimimastakin, mutta ovat mielestäni niin nätit, että saavat olla tuossa oikean kynttilän kaverina. Ehkä tuusaan niistä ensi jouluksi versiot joissa on oikeat kynttilät. 

Kuvassa paljastuu tarkkasilmäisille hieman ikkunaprojektianikin. Salista kaksi ikkunaa on siis jo valmiinakin ja kaksi puolivalmiina. Ajattelin kirjoitella hommasta tarkemmin, vasta kun kaikki kuusi sisäpuolen "tuplaa" on valmiina. Kivasti kuitenkin siistiytyy jo ihan pelkästään näillä alaikkunoiden kunnostuksella, kovasti on vaan hidasta puuhaa kun maalata pitää kolmeen kertaan ja tuo öljymaali kuivuu niin turkkasen hitaasti.

Navetan vintiltä löytynyt setolkka pääsi jouluksi saliin koristukseksi vanhan raamatun päälle.

Työkavereilta saatu kukka-asetelma sopii saliin myöskin somasti, kaveriksi pääsi niin ikään vuosia sitten työkaverilta joululahjaksi saatu enkeli.

Nyt on muuten hyvä hetki uusia jouluvaloja, joka paikassa on roimat alennukset ja nämäkin Airamin patterikäyttöiset joulusydämet olivat -40% ja sopivat tampuuriin kuin nakutettu. Ledit ovat niin kirkkaat ettei sähkövaloja juuri edes tarvitse.

Tätä ei pitäisi sanoa ääneen, mutta olen kyllä suunnattoman ylpeä itsestäni! Kesäiset pelargoniat näyttävät vieläkin tältä - ja juu älkää nyt naurako, mutta ovat sentään hengissä ja ilman lisävaloa! Nämä lännen puoleisella ikkunalla olevat vielä näyttävät suorastaan tummanvirhreälehtisiltä tässä valossa, tai valottomuudessa. Ihan ikkunalaudalla ovat nököttäneet pelkästään. Kuolevat tietysti joulupyhien aikaan, kun talossa on niin pitkään liian lämmin näiden talvetukseen. Koskaan en ole elävinä seuraavaan kesään asti saanut, vaikka monesti yrittänytkin. Tosin en ole kyllä enää vuosikausiin koettanut, kun ei ole ollut oikein paikkaa missä talvettaa. 

Tänään siivosin kuivat lehdet pois ja vähän leikkasinkin pahimpia roipakkeita. Pitänee tutkia vielä tarkemmin mikä on oikea ajankohta suuremmille leikkauksille. Ja totuuden nimissä on kyllä kerrottava, että kyllä tuolla tampuurin portaikossa taitaa viisi purkkia odottaa kompostiin menoa - tyypit olivat siis heittäneet henkensä jo ennen joulua :)