Millingtonin joulu 2017

"On hanget korkeat nietokset...." Tänä vuonna saamme nauttia Keski-Suomessa lumisesta  joulusta. Millingtonissa vietetään kolmatta joulua tällä kokoonpanolla. Jouluruuat valmistuivat omassa leivinuunissa alusta loppuun saakka - no okei, mummo paistoi karjalanpiirakat tänä vuonna valmiiksi.

Imelletyn perunalaatikon kanssa meinasi mennä jännäksi. Kinkku, porkkana- ja lanttulaatikko paistuivat valmiiksi jo aatonaattona tuvan leivinuunissa, mutta perunaloota jätettiin vielä yön yli imeltymään. Leivinuunia oli lämmitetty 1.5 päivää ennen kinkun paistoa. Kinkun jälkeen poltettiin illalla vielä toista pesällistä metrisiä halkoja, mutta eipäs riittännytkään. Mittari näytti aamulla 175 astetta, mutta kolmen tunnin köllöttelyn jälkeen perunalaatikko oli vain hitusen lämminnyt, kypsynyt ei vielä lainkaan. 

Aattopäivän kello se vaan tikitti, joulupäivällisvieraiden saapumista uhkaavasti mitaten. Isännän vieressä tietävänä kommentoiden "saatiinhan se hässäkkä aikaiseksi vielä tähän aattoonkin, oliskohan naapurissa leivinuuni kuumana?". Jotenkin ihan juuri todella tarpeellinen kommentti tähän hetkeen! Meidän perheessä varsin yleisesti on tiedossa, että joulupäivällinen on minulle ehkä elämän viiden tärkeimmän asian joukossa ja ilman imellettyä perunalaatikkoa ei nyt vaan ole joulupäivällistäkään. 

Kaksi joulua olen joutunut viettämään ilman ja muistan ne aina. Meidän perheellä ei siis ole tapana matkustaa jouluksi Suomen rajojen ulkopuolelle, vaan olemme viettäneet joulua aina kovin perinteisin menoin. 

Ensimmäisellä kerralla kyseessä oli ensimmäinen joulu poissa äidin lihapadoilta vieraassa paikassa. Järkytys oli suuri kun huomasin, että perunalaatikon tilalla perinnepöydässä kökötti keitetyt perunat. Pienistä asioita se on ihmisen onnellisuus kiinni, ei voi muuta sanoa. Puolustuksekseni voisin yrittää sanoa, että taisin olla tuolloin 17-vuotiaan mustavalkoisella maailmankuvalla varustettu henkilö. 

Toisella kertaa pilasin sitten laatikon ihan itse, jättämällä imeltymään yön yli huoneenlämpöön. Aaaaargh.... kyllä otti päähän kun huomasin vasta pöytää kattaessa, että meillä on käynyttä perunalaatikkoa. Toivottavasti en aiheuttanut kenellekkään toiselle joulutraumaa tuona vuonna.

Tänä vuonna keittiön hellan leivinuuni pelasti tilanteen ja saimme tuon äärimmäisen tärkeän jouluruuan juuri ajoissa pöytään höyryävän kuumana. Huh! Onkohan se maailmankuva saanut niitä harmaansävyjä vieläkään? Tänä vuonna menu:ssa oli kyllä yksi suuri muutos; karjanlanpaistin tilalla tarjoiltiin poronkäristystä. Tämä meinasi jo aiheuttaa mellakan perheen teiniväestössä, kun kerroin asian hieman harkitsemattomasti liian pitkässä lauseessa. Herne ehti päätyä jo sieraimeen puutuvan karjalanpaistin vuoksi, mutta onneksi se saatiin tuolla korvaavalla käristyksellä sieltä pois. Mitä tästä opimme? Perunalaatikko on tärkeä äidille ja paisti pojalle :)

Kuvakavalkadi kertokoot muusta tunnelmasta eiliseltä, aattohässäkästä huolimatta meillä oli oikein mukava jouluaatto - kiitos asianosaisille <3

P.S Kuten huomaatte uudet-vanhat Suomenkukka astiat pääsivät tänä vuonna joulupöytään.

Joulu 2016

Millingtonissa vietettiin toista joulua tällä kokoonpanolla. Tällä kertaa joulu oli niukin naukin valkoinen mutta kovin jäinen. Jouluvieraista yksi delegaatio päätyi kotiiin paluumatkalla ojaan. Onneksi kuitenkin paikalle sattui kolmen joulupukinpartio, jotka auttoivat matkalaiset takaisin tielle.

Tupa toimii jo kaiken keskuksena ja joulupäivällinen ilmestyi "kuin itsestään" leivinuunsta pöytään.

Ukki ja isäntä askartelivat valtavan kokoisen jätkänkynttilän pihaan

Sisällä oli niin hyasintit kuin ihan oikea metsän kuusikin. Hyasintit siirrettiin kuitenkin joulupäivällisen ajaksi pois tuvasta, ettei kukaan saa hengenahdistusta. Oma perhe ei näihinkään enää regoi mitenkään. Siedätystä on eläinten myötä tapahtunut siis valtavasti ja oikea kuusi pääsi sisätiloihin ensimmäisen kerran 25-vuoteen.

Kuistin ikkunaa koristavat ukin vanhat pikaluistimet nuoruusvuosilta. Nämä olisivat olleet paras ja turvallisin kulkuvälinen sivuteillä aattoiltana. 

Aattoilta on pukille niin kiireinen, että meillä pyörähti varapukki, joka oli saapunut paikalle Korvakäytävästä ja sinne hän pukkireissun jälkeen myös kuulemma palasi. Illan ehdottomasti paras ohjelmanumero! Pukki oli kirjoittanut kirjeen herra 10v:lle ja pyyti tätä tuuraamaan. Oli jättänyt varusteetkin valmiiksi kuistille, pukin kamppeissa herra 10v sitten jouluaamuna heräsikin <3

Piparien leivonta kuuluu itsenäisyyspäivään

Jostain syystä piparit ja itsenäisyyspäivä ovat meidän perheessä aina kuuluneet yhteen. Joulupiparit on leivottu itsenäisyyspäivän aikaan meillä niin kauan kun minä jaksan muistaa ja varmasti kauemminkin. Nykyään tosin pipareita leivotaan innokkaiden teinileipureiden toimesta jo aikaisemminkin. Taikinaa on tänä vuonna kulunut jo kaksi ja puoli kiloa, mutta pipareita ei vaan näy missään.

Viime vuonna pojat koristelivat itselleen valmispiparitalot ja tänä vuonna herra 13v halusi että teemme muumitalon. Muumitalon muotit ovat lojuneet melkein 10-vuotta laatikossa sen ensimmäisen talon jälkeen. Kokemus oli kokolailla mieleenpainuva. Ajattelin siis tänä vuonna osallistua vuoden äiti skabaan ja uhrata sormeni ja hermoni tähän projektiin kun kerran lapset niin tahtovat.

Tuvassa on melko mahdotonta kuvata tähän aikaan vuodesta ilman lisävaloja

Itse leipomisen hoitivat teinitontut ihan itse, mutta jo ensimmäisen seinämuotin oton yhteydessä herra 13v ilmoitti ymmärätävänsä miksi meillä ei ole viime aikoina muumitaloa joulun aikaan nähty.

Olimme kaukaa viisaita ja seinäpaloja valmistettiin molempia kaksi ylimääräistä

Leivinuunissa pipareiden paistaminen on kyllä sinällään jo taiteen laji. Ensin on liian kylmää ja sitten kuumaa, eikä kohin koskaan. Kaksi seinää meni paistaessa pilalle, toisesta tuli käppyrä ja toinen jäi vissiin vähän raa'aksi kun ei kovettunut ollenkaan. 

Onnistumisprosentti oli siis ihan kohtalainen amatööri kondyktööreille. Hienosti saivat pojat myös kaulittua taikinan tasaiseksi ja ihan omin voimin.

Maalaushommat hoiti niin ikään pääosin herra 13v. Sinistä seiniin ja punaista kattoon.

Tässä vaiheessa vaikutti vielä oikein lupaavalta, tämän saattaa jopa näyttää ihan muumitalolta.

Sokerit sulamaan ja liimaushommiin. Tässä vaiheessa otettiin sitten jo isännän kädet avuksi ettei teinien sormet pala kuumassa sokerissa. Isäntä ehti kyllä luetella kaikki osaamansa kirosanat ennen kun ensimmäisenenkään seinä oli pystyssä. 

Aloitettiin helpoimmista eli kuistien kasaamisesta... alkaa vaikuttaa siltä että ei mene ihan niin kun strömsöössä tämä homma...

Seinät kun saatiin kasaan, oli pahin epätoivo jo mennyt, ihan ei kyllä vielä leipomislehtien palstoille tällä päästä. 

Sisälle vielä pienet valot - niillä paikkaa paljon yksityiskohtia. Sisällehän ei kukaan pääse kurkkimaan seinien saumauksia.

Niin ja se katto, ihan symmetrinenhän tuosta ei nyt tullut mutta ei taida tahtia haitata, vaikka tässä vaiheessa hieman enemmän slummien hökkeliä muistuttaakin kun Tove Jansonin satutaloa.

Viimesitelyiden jälkeen voidaan kuitenkin todeta, että kyllä tällä piparitalolla nyt yksi joulu saadaan juhlituksi.

Jouluaatto

Millingtonin tila on nähnyt arviolta 185 joulua ennen tätä vuotta. Kuinkahan monena jouluna on orvokit kukkineet pihamaalla? Me tulemme muistamaan ensimmäisen joulumme täällä mustasta tai osin ihan vihreästä maasta, sekä luontoäidin meille tänne maallekin suomista katuvaloista täysikuun muodossa ja näyttäytyipä sitä päivällä meille aurinkokin.

Hyvää Ja Rauhallista Joulua

Karjalanpiirakanpaistopäivä

Leivinuuni heti aamusta kuumaksi ja piirakkataikinaa vääntämään. En ole paistanut karjalanpiirakoita varmaan kymmeneen vuoteen. Nyt iski inspiraatio ja kutsuin myös äidin ja tätini piirakan paistoon, pyörähtipä tuossa pikkuleipurina herra 9v:kin ja rypytteli elämänsä ensimmäisen karjalanpiirakan.

Kaulitsemisessa pääsee paljon helpommalla ja
tulee siistiä jälkeä kun kaulii taikinan ensin
 noin  1cm paksuksi levyksi ja ottaa kahvikupilla muotit 

Piirakkapulikka on ainut oikea
karjalanpiirakantekokone

Ensimmäisessä taikinasatsissa käytin muottina
juomalasia - se oli vähän turhan suuri

Lisää kuvateksti

NUorella miehellä oli otteet heti hallussa

Herra 9v:n ensimmäinen piirakka

Uunista juuri tulleet piirakat upotetaan vielä voihin - awot!
Ei ehkä mitään terveysruokaa, mutta niin hyvää

Lanttu- ja porkkanalaatikko on paistettu. Kinkku on perunalaatikon kaverina vielä leivinuunissa jonkun tunnin. Illan päätteeksi keittelin vielä kirsikkaliköörin pullotuksesta pari päivää sitten jääneet kirsikat aikuisten hilloksi. Huomiselle jäi vielä karjalanpaisti, kauppa pyörähdys ja siivoilut. 

Ja katsokaapas tätä viimeistä kuvaa: tadaa!!! Kolmas kerta toden sanoo ja pataleipä onnistui vihdoin. Kohta, ihan kohta saa joulu tulla Millingtoniinkin.

The pataleipä