Kasvien pelastusta viemärityömaan alta

Montakohan kertaa tässä vanhan talon pelastusoperaatiossa vielä pistetään koko pihamaa uusiksi? Tähän astisista projekteista tämä viemäröinti on koetellut ympäristöä eniten. On tässä mylläyksessä hyvätkin puolensa! Pihan toinen puolisko tai talon lähiympäristö, miten tätä ikinä halutaankaan kutsua, on raivattu perusteellisesti ja ensimmäisen kesän horsmapelto on muisto vain.

Kasvien puolesta kesä 2018 oli tosin todella haasteellinen uudelleen istutusten suhteen. Vettä on saanut kantaa kaivosta taimille urakalla etteivät ihan kuole. Pahimpaan helle aikaan jouduimme siirtämään mm. palavaa rakkautta, syysleimua, ukonhattua ja pioneja, sekä syreenäjä.

Sisäänkäynnin vierellä ollut vanha perennapenkki tuhoutui jo ensimmäisenä syksynä salaojaremontin yhteydessä. Kasvit penkistä saatiin kuitenkin pääosin pelastettua. 

Ihan yksinkertaista, kaunista ja helppoa ei ole uusien kukkapenkkien perustaminen meillä ollut. Sisäänkäynnin viereen tein ihan perinteisen kohopenkin katekankaineen ja kuorikatteineenpäivineen.Penkin reunukseen laitoin pyöreää pikkukiveä. Penkinstä tuli alunperin sydämen mallinen... ja sellaisena se olikin ihan kokonaisen päivän - kunnes kanat pääsivät ensimmäisen kerran vapaaksi! 

Singeli ja kuorikate oli alta aika yksikön sekaisin ja katekangas paistoi monesta kohtaa. Nyt tuo penkki on ollut aidattuna toista kuukautta 120cm korkealla kanaverkolla. Komia kun mikä! Toivottavasti talven aikana maa tamppautuu sen verran, ettei tämä istutusalue houkuta matojen kaiveluun ihan näin paljon kun tänä vuonna.

Angervojen osalta olisin toivonut, että iso osa pusikosta olisi kuollut mutta ei! Nousevat mokomat tuolta entistä ehompana. Ei kai auta muu kun kaivaa ylös ja polttaa pois, etteivät enempää puutarhakarkulaiseksi ylly.

Tosin, jos joku nyt haluaisi nopeasti kasvavia aitataimia, niin meiltä niitä saisi isommankin pihan aitaamiseen.