Pihahommia; talon eteläpäädyn naamiointia

 Talon eteläpäädystä pienennettiin pihasyreeni olosuhteiden pakosta noin viidesosaan alkuperäisestä koostaan. Tähän tulee iso kivikkoistutusryhmä, mihin saamme jemmattua kaikki suuret kivet, jotka kaivuuprojektissa löytyivät.

Istutusaluetta pääsee laajentamaan tässä lähes rajattomasti (= lue kesän taimipihan alennusmyyntejä odotellessa). Tämä kohta pihasta on alunperin ollut kalliolla ja osittain tulemme kallion tähän ympärille myös nyt paljastamaan.

Summa summarum viemäröitiprojektin jälkipyykistä; nurmikkoaluetta tuli leikattavaksi todella paljon lisää, mutta samalla piha-alueen kukkapenkkejä päästiin uusimaan sivutuotteena hyvin. Toivottavasti tulosta olisi nähtävillä jo ensi kesänä ja vielähän tässä näyttää olevan pitkälti lämmintä syksyä aikaa istutella vaikka mitä! 

Takapihan aakea laakea

Talon takana löytyy nyt kohtalaisen laaja alue istuttaa ihan mitä mieleen tulee! Omenapuu löysi jo uuden paikan. Alakuvassa melkein keskellä siintävä valkoinen syreeni saa jäädä paikalleen ja sen ympärille nousevat ensi kesänä raparperit.

Talon ja kanalan välissä oleva paju-tuomi-marjapensas pöheikkö raivattiin niin, että pajusta jätettiin vain varsinainen puu ja sen alle marjapensaat.

Imeytyskentän päälle tulee nurmi ja ilmastointi putkia pitkin lähtee kasvamaan köynnösruusut.

Takapihan perennaryhmistä vain tämä alakuvassa oleva rohtosuopayrtti puska jäi paikoilleen.

Kasvulaatikoita voimme ensi kesänä laittaa reilusti lisää. Kasvihuonetta en tohdi vielä ensi kesäksi toivoa mutta tuossa oikealla on sillekin kyllä paikka.

Osa tarkastus- ja tyhjennyskaivoista naamioitiin nauhuksilla ja osaan tuli kivikkoalue.

Kovin kummoisiltahan nämä naamioinnit eivät nyt näytä, mutta odottakaapahan vaan ensi kesää.

Tässä vielä vähän vertailukuvaa kanalan päädystä - selkeyttä tuli ainakin rutkasti lisää! Enpä taida malttaa odottaa uuden kasvukauden alkua!

Kasvien pelastusta viemärityömaan alta

Montakohan kertaa tässä vanhan talon pelastusoperaatiossa vielä pistetään koko pihamaa uusiksi? Tähän astisista projekteista tämä viemäröinti on koetellut ympäristöä eniten. On tässä mylläyksessä hyvätkin puolensa! Pihan toinen puolisko tai talon lähiympäristö, miten tätä ikinä halutaankaan kutsua, on raivattu perusteellisesti ja ensimmäisen kesän horsmapelto on muisto vain.

Kasvien puolesta kesä 2018 oli tosin todella haasteellinen uudelleen istutusten suhteen. Vettä on saanut kantaa kaivosta taimille urakalla etteivät ihan kuole. Pahimpaan helle aikaan jouduimme siirtämään mm. palavaa rakkautta, syysleimua, ukonhattua ja pioneja, sekä syreenäjä.

Sisäänkäynnin vierellä ollut vanha perennapenkki tuhoutui jo ensimmäisenä syksynä salaojaremontin yhteydessä. Kasvit penkistä saatiin kuitenkin pääosin pelastettua. 

Ihan yksinkertaista, kaunista ja helppoa ei ole uusien kukkapenkkien perustaminen meillä ollut. Sisäänkäynnin viereen tein ihan perinteisen kohopenkin katekankaineen ja kuorikatteineenpäivineen.Penkin reunukseen laitoin pyöreää pikkukiveä. Penkinstä tuli alunperin sydämen mallinen... ja sellaisena se olikin ihan kokonaisen päivän - kunnes kanat pääsivät ensimmäisen kerran vapaaksi! 

Singeli ja kuorikate oli alta aika yksikön sekaisin ja katekangas paistoi monesta kohtaa. Nyt tuo penkki on ollut aidattuna toista kuukautta 120cm korkealla kanaverkolla. Komia kun mikä! Toivottavasti talven aikana maa tamppautuu sen verran, ettei tämä istutusalue houkuta matojen kaiveluun ihan näin paljon kun tänä vuonna.

Angervojen osalta olisin toivonut, että iso osa pusikosta olisi kuollut mutta ei! Nousevat mokomat tuolta entistä ehompana. Ei kai auta muu kun kaivaa ylös ja polttaa pois, etteivät enempää puutarhakarkulaiseksi ylly.

Tosin, jos joku nyt haluaisi nopeasti kasvavia aitataimia, niin meiltä niitä saisi isommankin pihan aitaamiseen.

Heinäkuun puutarha

Viileässä kesässä on se hyvä puoli, että pihassa kaikki kukkii paljon pitempään. Kurjenmiekat ja päivänliljat kukkivat yli kaksi viikkoa heinäkuun alussa, samoin lehtoängelmä ja akileijat.

Unikot sen sijaan kärsivät kovista sateista ja pionit meillä eivät edelleenkään vielä kuki. Kaikki ruusut kukkivat myös vasta heinäkuussa.

Kellokukat ilahduttivat erittäin runsailla kukinnoilla niin luonnon kukkina kuin puutarhassakin. Sormustinkukka ja lehtosinilatva on levinnyt pihapiirissä merkittävästi. Sormustin kukkaa löytyy nyt pitkin tievierustaa, ilmeisesti lintujen levittämänä. Yksi uusi tuttavuuskin mahtuu tähän kesään: lehtovirmajuuri eli valeriana. Tarkemmin kasviin tutustuttuani totesin ettemme jatkossa muuta lääkekaappiin taida tarvitakkaan ;) 

Jalopähkämö kukki tänä kesänä kolmessa eri paikassa ja palavaa rakkauttakin löytyi kahdesta eri kohdasta. Ketoneilikka on levinnyt aitan edessä mahdottomasti ja kukki oikein komeasti aniliininpunaisena koko heinäkuun jatkaen elokuun puolelle.

Tämän kesäiset kesäkukat ansaitsevat ihan oman postauksen. Sen verran hyvin on bokashilannoitteet toimineet. Jopa minulla kukkii KAIKKI kesäkukat upeasti vielä elokuun puolellakin eli palaamme näihin myöhemmin.

Heinäkuun alun puutarha pläjäys

Viime kesänä pihassa kaikki ehti kukkia ennen juhannusta, toisin on tänä vuonna. Kesäkuussa ei ollut pahemmin aihetta puutarhapäivityksiin, koska narsissit ja krookukset olivat ainoat jotka kukkaan ehtivät. 

Sitäkin runsaampi on ollut nyt tämä heinäkuun alku. Lampaiden ja trimmerin työn jälki alkaa pikkuhiljaa näkymään ja ketokukkia on tänä vuonna selvästi runsaammin kuin aikaisempina vuosina.

Apila kukkii ihan joka puolella sekä valkoisena, että punaisena. Navetan nurkalla tuoksu on jopa huumaava, ylittäen jopa huussin leijailut. 

Unikoista kukkaan on ehtinyt tämä uskollinen valtavan suuri kerrottuversio.

Kurjenmiekat palkitsevat myös runsaalla kukinnalla. Tumma lila, vanha maatiasversio kukkii meidän aikana nyt ensimäistä kertaa.

Perennapenkki saunan kulmalla on jo varsin runsas - rikkaruohoineen päivineen.

Akileijojen kerrottujen versioiden pelkäsin jo hävinneen tontilta kaivinkoneen pyörähdyksen jälkeen. Näin ei onneksi käynyt vaan niitä on tänä vuonna tupsahdellut vähän sieltä sun täältä. Tulikukkia nousee samoin eripuolilta tonttia, mutta ne eivät ole vielä kukassa.

Lehtoängelmän kiusana on tänä kesänä kirvat, mutta hienosti sekin jaksaa kukkia.

Unkarinsyreeni on kukkinut edellisinä kesinä muutamalla pienellä tertulla. Tänä vuonna kukintoja on todella runsaasti.

Juhannusruusu on niin ikään kaksi viikkoa myöhässä, samaan kukintasettiin ehti myös harvinainen vaaleanpunainen papulan ruusu.

Koiranheisipusikko alkaa myös toipua toissa kesäisestä leikkauksesta ja palkitsi valtavalla määrällä kukintoja.

Kirvat eivät ehtineet tänä vuonna lumipalloheisin kimppuun, vaan saimme siitäkin ensimmäiset kukinnot.

Sitten se pihan surkuhupaisa nurkkaus; kasvimaa! Mikään ei kasva, kun on ollut niin kylmää. Mansikoista puolet paleltui talven aikana ja chillit eivät raaski avata kukkiaan. Toisaalta hyvä niin, koska pölyttäjiä ei ole ollut myöskään liikkeellä.

Positiivisenä havaintona huomioitakoon myös, että horsmavainiomme on hieman pienentynyt eli talon takana horsma ei ole enää tänä vuonna noussut sillä alueella jolta se on nyt kahtena vuonna niitetty.