Pihahommia; talon eteläpäädyn naamiointia

 Talon eteläpäädystä pienennettiin pihasyreeni olosuhteiden pakosta noin viidesosaan alkuperäisestä koostaan. Tähän tulee iso kivikkoistutusryhmä, mihin saamme jemmattua kaikki suuret kivet, jotka kaivuuprojektissa löytyivät.

Istutusaluetta pääsee laajentamaan tässä lähes rajattomasti (= lue kesän taimipihan alennusmyyntejä odotellessa). Tämä kohta pihasta on alunperin ollut kalliolla ja osittain tulemme kallion tähän ympärille myös nyt paljastamaan.

Summa summarum viemäröitiprojektin jälkipyykistä; nurmikkoaluetta tuli leikattavaksi todella paljon lisää, mutta samalla piha-alueen kukkapenkkejä päästiin uusimaan sivutuotteena hyvin. Toivottavasti tulosta olisi nähtävillä jo ensi kesänä ja vielähän tässä näyttää olevan pitkälti lämmintä syksyä aikaa istutella vaikka mitä! 

Kasvien pelastusta viemärityömaan alta

Montakohan kertaa tässä vanhan talon pelastusoperaatiossa vielä pistetään koko pihamaa uusiksi? Tähän astisista projekteista tämä viemäröinti on koetellut ympäristöä eniten. On tässä mylläyksessä hyvätkin puolensa! Pihan toinen puolisko tai talon lähiympäristö, miten tätä ikinä halutaankaan kutsua, on raivattu perusteellisesti ja ensimmäisen kesän horsmapelto on muisto vain.

Kasvien puolesta kesä 2018 oli tosin todella haasteellinen uudelleen istutusten suhteen. Vettä on saanut kantaa kaivosta taimille urakalla etteivät ihan kuole. Pahimpaan helle aikaan jouduimme siirtämään mm. palavaa rakkautta, syysleimua, ukonhattua ja pioneja, sekä syreenäjä.

Sisäänkäynnin vierellä ollut vanha perennapenkki tuhoutui jo ensimmäisenä syksynä salaojaremontin yhteydessä. Kasvit penkistä saatiin kuitenkin pääosin pelastettua. 

Ihan yksinkertaista, kaunista ja helppoa ei ole uusien kukkapenkkien perustaminen meillä ollut. Sisäänkäynnin viereen tein ihan perinteisen kohopenkin katekankaineen ja kuorikatteineenpäivineen.Penkin reunukseen laitoin pyöreää pikkukiveä. Penkinstä tuli alunperin sydämen mallinen... ja sellaisena se olikin ihan kokonaisen päivän - kunnes kanat pääsivät ensimmäisen kerran vapaaksi! 

Singeli ja kuorikate oli alta aika yksikön sekaisin ja katekangas paistoi monesta kohtaa. Nyt tuo penkki on ollut aidattuna toista kuukautta 120cm korkealla kanaverkolla. Komia kun mikä! Toivottavasti talven aikana maa tamppautuu sen verran, ettei tämä istutusalue houkuta matojen kaiveluun ihan näin paljon kun tänä vuonna.

Angervojen osalta olisin toivonut, että iso osa pusikosta olisi kuollut mutta ei! Nousevat mokomat tuolta entistä ehompana. Ei kai auta muu kun kaivaa ylös ja polttaa pois, etteivät enempää puutarhakarkulaiseksi ylly.

Tosin, jos joku nyt haluaisi nopeasti kasvavia aitataimia, niin meiltä niitä saisi isommankin pihan aitaamiseen.

Heinäkuun alun puutarha pläjäys

Viime kesänä pihassa kaikki ehti kukkia ennen juhannusta, toisin on tänä vuonna. Kesäkuussa ei ollut pahemmin aihetta puutarhapäivityksiin, koska narsissit ja krookukset olivat ainoat jotka kukkaan ehtivät. 

Sitäkin runsaampi on ollut nyt tämä heinäkuun alku. Lampaiden ja trimmerin työn jälki alkaa pikkuhiljaa näkymään ja ketokukkia on tänä vuonna selvästi runsaammin kuin aikaisempina vuosina.

Apila kukkii ihan joka puolella sekä valkoisena, että punaisena. Navetan nurkalla tuoksu on jopa huumaava, ylittäen jopa huussin leijailut. 

Unikoista kukkaan on ehtinyt tämä uskollinen valtavan suuri kerrottuversio.

Kurjenmiekat palkitsevat myös runsaalla kukinnalla. Tumma lila, vanha maatiasversio kukkii meidän aikana nyt ensimäistä kertaa.

Perennapenkki saunan kulmalla on jo varsin runsas - rikkaruohoineen päivineen.

Akileijojen kerrottujen versioiden pelkäsin jo hävinneen tontilta kaivinkoneen pyörähdyksen jälkeen. Näin ei onneksi käynyt vaan niitä on tänä vuonna tupsahdellut vähän sieltä sun täältä. Tulikukkia nousee samoin eripuolilta tonttia, mutta ne eivät ole vielä kukassa.

Lehtoängelmän kiusana on tänä kesänä kirvat, mutta hienosti sekin jaksaa kukkia.

Unkarinsyreeni on kukkinut edellisinä kesinä muutamalla pienellä tertulla. Tänä vuonna kukintoja on todella runsaasti.

Juhannusruusu on niin ikään kaksi viikkoa myöhässä, samaan kukintasettiin ehti myös harvinainen vaaleanpunainen papulan ruusu.

Koiranheisipusikko alkaa myös toipua toissa kesäisestä leikkauksesta ja palkitsi valtavalla määrällä kukintoja.

Kirvat eivät ehtineet tänä vuonna lumipalloheisin kimppuun, vaan saimme siitäkin ensimmäiset kukinnot.

Sitten se pihan surkuhupaisa nurkkaus; kasvimaa! Mikään ei kasva, kun on ollut niin kylmää. Mansikoista puolet paleltui talven aikana ja chillit eivät raaski avata kukkiaan. Toisaalta hyvä niin, koska pölyttäjiä ei ole ollut myöskään liikkeellä.

Positiivisenä havaintona huomioitakoon myös, että horsmavainiomme on hieman pienentynyt eli talon takana horsma ei ole enää tänä vuonna noussut sillä alueella jolta se on nyt kahtena vuonna niitetty.

Elokuun kukkijat

Niin se vaan hujahti elokuukin kuin huomaatta. Onneksi vielä muutama kukkija riitti elokuullekin ja osa näistä jatkaa vielä syyskuun puolellekin.

Tämä maksaruoho koki siirron viime vuonna eikä ehtinyt
kukkimaan ollenkaan. Sen vuoksi yllätti positiivisesti
tämä tumma purppuran  sävy tänä kesänä.

Pensashanhikki, karmeaa katella melkein koko kesän mutta
palkitsee näin loppu suvesta

Kultapiiskua löytyy pihasta nyt jo kolmesta paikasta

Punainen syysleimu elää aika vaatimatonta elämää navetan edessä

Tämä sininen piikkipalloputki on eri lajike kun mikä viime vuonna kukki.
Tämä yksilö jäi kesällä 2015 huomaamatta kokonaan. Kukinto on tummeman
sininen kun lajilla jota pidän sinipiikkuputkena ja lehdet pienemmät.
Maaperänkään ei pitäisi vaikuttaa koska kukkivat samassa penkissä.

Kultapallo - jäi tukematta tänä vuonna ja pötköttää nyt komeasti navetan edessä
Rauno-myrskyn jäljiltä

Veriapilan siemeniä kylvin keväällä kaivinkoneen tuhoja
paikatakseni

Kurkkuyrtti, tätä ei pihassa viime vuonna ollut ja luulen että
tämä on seurausta sinne tänne heittelemieni
kesäkukkasiementen itämisestä

Kohtuu myöhäinen unikko on ilmestynyt kaivinkoneen jättämään kasaan

Maksaruohoja löytyy pihalta monen monituista ja näiden tarkempaa
lajitunnistusta en hallitse

Malvat ja malvikit eivät ihan kokonaan ole kadonneet

Mansikka kukkii meillä elo-syyskuussa.
Myöhäistä satoa on siis odotettavissa

Ja tämähän oli nyt joku hopea....

Last but not least... sihmuran balsami rehottaa huussin vierellä.
Rehottakoot siinä kunhan ei muualle leviä

Heinäkuun puutarha

Niin, en nyt tiedä onko tuo otsikko tälle kesälle ihan mahdotonta liioittelua tai tiedän että on. Meidän "puutarha" on tänä vuonna alue nurmikkoa (joka on kyllä hyvin hoidettu koko kesän herra 13v toimesta), pieni kasvimaa, jokunen purkki kesäkukkia ja käsittämätön määrä epämääräisiä pöpelikköjä.

Otetaanpas tämä arkirealismi ensin kehiin

Jättibalsami rehottaa navetan nurkalla. Viime kesänä
jaksoin nyppiä joka ikisen taimen, mutta tälle kesälle on vähän
jäänyt eli rojekti jatkuu tämän kaksivuotisen vieraslajin
kanssa edelleen  

Horsmavainiomme ovat hieman pienemmässä mittakaavassa kuin viime
vuonna - kiitos lampaiden, kanojen ja ankkojen

Niin tässä ovat sulassa sovussa ranta-alpi, elämänlanka ja ruskolilja
(kukki jo kesäkuussa) kaivinkoneen siirtämänä päivähoitopenkissä

Rusopajuangervo on kaunis pensas, meillä se on vaan onnistunut valtaamaan
ehken hieman liian paljon tilaa. Tässä kohtaa pihaa kaivinkone saa ensi kesä-
nä mellastaa ihan rauhassa

Niin, mitähän tästä sanoisi... nämä kasvit siirreettiin päivähoitoon viime
kesänä aitan päädystä eli ei mitään tekosyitä, penkki on "uusi" ja jo ihan
 retuperällä. Noh, ehkä nämäkin vielä paikkansa löytävät 

Tästä kasasta olen pitkin kesää pelastanut sitä sun tätä eli
 täältä on löytynyt erinäisiä kasveja jotka talon ympärillä viime
kesänä kasvoi

Otetaanpa sitten vähän mukavampiakin kuvakulmia eli on meillä tänäkin vuonna paljon kaunistakin pihassa. Näkökenttä pitää vain osata rajata oikein

Kissankello, akileija, jalopähkämä, alppipiikkiputki, vuohenkello
ja harjaneilikka

Ritarinkannukset kukkivat tänä vuonna harmittavan lyhyen aikaa.
Piikkipalloputkista löytyi tänä kesänä uusi versio, jota en viime kesänä huomannut.
Versio on kuin risteytys alppi- ja sinipiikistä mutta lehdet eivät ole yhtenevät
kummankaan kanssa

Rusopajuangervo, myskimalva, tanskanlippu-unikko, joku toinen unikko,
maksaruoho ja palavarakkaus

Hanhikkipensaat ovat tänä vuonna huomattavasti paremmassa hapessa,
koska leikkasin niitä viime vuonna aika rankasti. Ranta-alpi kasvoi tänä
kesänä huomattavan lyhyeen varteen. Tulikukkia on ilokseni säilynyt pihassa
useassa paikassa. Häränsilmä kukkii tänä vuonna ennen perhosmiehitystä :(
Kesäkullerossa ei ollut kuin pari kukkaa.

Myös valkoinen ukontulikukka on säilynyt ja varjolilja ei pettänyt tänäkään
vuonna - näistä muista valkoisista en niin kovasti välitä

Heinäkuulle osui todella paljon kukkijoita - suopayrtti jäi vielä kuvaamattakin ja isotähtiputket jatkavat kesäkuussa aloittamaansa kukintaan vielä elokuulle. Nähtäväksi jää mitä on enää elokuulla kuvattavana