Kuistin lattia

Keittiössä ja tuvassa onnistuimme pelastamaan lattialankut kokonaan. Ainoastaan keittiöön jouduttiin tekemään ruokakomeron lattialankuista paikka. Kuistin lattialankut sitä vastoin olivat sellaista puperoa, ettei niissä paljon ollut pelastettavaa.

Kirjoitinkin jo aikaisemmin, että uusi lattia tulee siperianlehtikuusesta. Kyseessä ei siis varsinaisesti ole mikään lähituote. Puunsyyn tiheyden suhteen ollaan varmasti kuitenkin lähempänä entisaikojen materiaaleja kuin nykyisillä muilla puutuotteilla, eikä kyseinen puuaines tarvitse välttämättä erikseen käsittelyitä vaan harmaantuu ulkosalla itsekseen.

Kuistia kiertää ensin yhtenäiset reunalankut, joiden sisään varsinainen lattia asennetaan. Pylväiden alle jää ilmarako, jottei vesi pääse seisomaan kuistilla.

Reunalankut liitetään puuliitoksella siten ettei kulma ala irvistämään sitten myöhemminkään.

Näiden kulmien jälkeen, minä en kuuntele kyllä enää yhtään narinaa siitä, miten meidän isäntä ei omasta mielestään osaa käsitellä puuta lainkaan.

Se olisi nyt sitten taas pykälän eteenpäin kun mummo lumessa tämäkin homma. Kelpaa siinä Rambonkin nyt kanoja päivystää. Seuraavaksi nurkkalautoja sovittelemaan.

Tosin ennen saunaan menoa piti käydä kaatamassa vielä puolenkymmentä puuta tuosta rannalta, että järvi näkyisi paremmin uudelta kuistilta :D

Lattialankut palaa tupaan ja keittiöön

Voi mikä fiilis kun ensimmäinen lattialankku napsahti takaisin paikoilleen tupaan! Lattialankut nostettiin ylös maaliskuun lopussa eli sellainen kolmen ja puolen kuukauden projekti tämä on ollut. Valmista ei tietysti vieläkään ole, sitä tätä ja tuota pitää vielä tehdä, mutta meillä on LATTIA!!! Tällaisessä hommassa sitä oppii arvostamaan yksinkertaisia asioita.

Keittiön ja tuvan lankkuja on yhteensä yli 70. Pieni osa kolme metriä ja suurin osa yli viisi metriä pitkiä. Lankut raaputeltiin tässä kesän aikana puhtaaksi sadan vuoden moskasta navetassa. Melkein yhden päivän työmaa olikin sitten lankkujen sisään kantaminen. 

On meillä vaan aika vahva herra 13v - niin vaan punnerti
kanssani koko lankkukasan sisään

Keittiö, niin kun kaikki muutkin paikat, on vielä hieman keskeneräisenä,
mutta kyllä täällä jo aamukaffet juo

Lattiaa lankku kerrallaan

Khyllä, sieltä se valmistuu, parru ja lankku kerrallaan. Tällä hetkellä herkuttelemme jo ajatuksella, että ihan kohta päästään jo puhaltamaan selluvillaa lattiaan ja sen jälkeen.... niin sen jälkeen sitä vasta hommat alkaakin. Lattialakkujen paikalleen laiton jälkeen tuvan ulkoseinien eristys, lattian maalaus, seinien tapiseeraaminen ja jajajajajaja.... never ending story - keittiöstä puhumattakaan. Mutta tämähän olikin jo tiedossa kun Millington projektiin lähdimme ja toki tällä hetkellä taas tuntuu siltä, että tämähän on se yksi suolahippu koko jutussa.

Murskeen puhalluksen jälkeen on näkyvää edistymistä tapahtunut jo paljon (edellisen alapohjajutun tarina löytyy täältä).

Ammattimiehemme Janne, naputteli vasat
paikalleen tupaan sukkelasti

Vasojen jälkeen olikin sitten taas assistenttien hommia tiedossa. Kuuma kesäpäivä ja 14 runkolevyä mattopuukolla halki - hiki virtasi ja rasva suli. Sen verran tuntui tuo touhu ranteessa, että jätin viimeiset kuusi levyä isännälle ihan vaan jo periaatteen vuoksikin ;)

Runkolevyjen alle meillä tulee niin tiheä hiiriverkko kun kaupasta löytyi. Assistentin piti verkko  myös napsutella sopivan kokoisiksi paloiksi (woe ranne parkaa... kyllä tietää istumatyöläinen taas olevansa kesälomalla)

Ranteen kolotus unohtuu äkkiä kun tuvassa alkaa jo näyttää siltä että lattia taitaa valmistua ihan väkisin.

Tupa jää odettelemaan eristeitään ja seuraavana on keittiön vuoro. Alimmat tukivasat pilariharkkojen päälle ja siitä se lähtee.

Vanhasta ruokakomerosta on tulossa WC eli putkien paikkoja on mietittävä tässä vaiheessa jo tarkkaan. Keittiön vesipiste tulee myöskin samalle seinälle, jolloin päästään tilanteeseen ettei talon sisälle juurikaan tarvitse vesijohtoja vedellä vaan kaikki putket kulkevat rakenteiden ulkopuolella.

Kuten kuvista näkyy on puolitoista viikkoa sitten puhallettu murske kuivanut jo tosi hyvin eli viime syksyn salaojaremontti voidaan tässä vaiheessa vahvistaa onnistuneeksi ja näin julkisesti todeta anteeksi annetuksi kaikki kasvituhot puutarhan puolella (en tosi lupaa ettenkö EHKÄ jossain käänteessä tule asiaa vielä ohimennen maininneeksi).

Keittiön puolella pääsee taas assistentti hommiin; naputtelemaan pellavanauhaa pantapuihin kiinni nitojalla.

Väliotsikkona voisi todeta SILLÄ AIKAA NAVETASSA - meanwhile in the barn. Lattialankkujen puhdistusoperaatio alkaa vedellä jo viimeisiään. Aika rojektihan tuo on ollutkin! Lähes satavuotta lattiassa loikoilleiden lankkujen väliin on kertynyt aikamoinen määrä moskaa. Tätini oli isona apuna käydessään rapsuttelemassa kaikki keittiön pontilliset laudat puhtaaksi. Iso kiitos siitä!

Minua odottaa navetassa vielä viimeiset seitsemän tuvan lankkua 36:sta - sen jälkeen voi puolestani puhallusvilla saapua milloin hyvänsä ja päästään kantamaan näitä "ihan vaan vähän" painavia lankkuja takaisin taloon. 

Lattiaremontti on tarjonnut myös meidän Rambolle oivan harjoittelualustan, vai mitä sanotte näistä suorituksista? 

Meillä on muuten jatkuva haku päällä sopivista keittiönkalusteista eli jos joku tietää purettavista vanhoista keittiökaapistoista niin saa vinkata.

Navetan salaisuudet

Millingtonin pihalla seisoo, ei niin kovin tukevasti, mutta seisoo kumminkin navetta. Siellä on aikoinaan asunut kymmenkunta lehmää, pari hevosta, possuja ja ilmeisesti myös lampaita sekä perinätiedon mukaan joskus myös vuohi.

Jätöksistä päätellen tässä osassa navettaa on
majaillut joskus lampaita

Tallissa on pilttuut kolmelle hevoselle

Syöttö- ja juottokaukalot ovat säilyneet hyvin

Navetan puoli

Sikala

Lehmänkellot seinällä muistuttavat entisistä asukkaista

Nostalgia pläjäyksen jälkeen tositoimiin. Imu laulamaan ja johan saa heinät kyytiä

Navetan alakerrasta tuli autokuormallinen heiniä ja sikala jäi vielä siivoamatta,
samoin navetan ylinen

Taivaan tuuleen haihtui heinät

Sanoisin että kätevää eikö totta. Tosin sanoin tuossa isännällekin että tällaisessa vanhan talon ootraamisprojektissa sana SIISTEYS saa jotenkin ihan eri merkityksen kun ennen, vai mitä sanotte? Eikö olekin siistiä??? Onko puhdasta, niin se on sitten ihan eri juttu se :)

Ja sitten TADAA!!! Saanko esitellä uusi työhuoneeni:

Ei, meille ei ole tulossa hevosia, sikoja, lehmiä eikä edes niitä kyyttöjä (no okei, lampaita tulee, mutta se on eri juttu se). Navettaan muutti kaikki lattialankut, jotka on irroiteltu puolesta talosta. 

Ja voin paljastaa, ei ollu ihan pikku juttu näiden roudaaminen talosta navettaan! Lattialankkuja on 80 kpl ja niistä 36 on 5.20m pitkiä ja paksuudeltaan keskimäärin noin 4cm. Marssittiin sitten yhteistuumin noin 40 kertaa talon ja navetan väliä. Askelmittari näyttää molemmille tällekin päivälle yli 20 000 askelta. 

Jokainen lankku pitää käydä läpi taltan, raspin ja teräsharjan
kanssa, jotta lattian väliin tippuneet kököt saadaan pois.
Tämän jälkeen pinta vielä karhennetaan ennen takaisin paikoilleen
asentamista ja maalausta.

Onneksi kokolailla kieroutunut huumorintajumme siivittää eteenpäin, silloinkin kun ei enää millään meinaisi jaksaa enää yhtään lautaa tahi naulaa. Isäntä totesi lohdullisesti noin marssin 36 aikana, että ajatteleppas jos rakennettaisiin ihan uutta taloa, kaikki tälläinen purkaminen ja edestakas roudaaminen jäisi kokonaan tekemättä. Niinpä... auttoi taas kummasti nostamaan tassua lumisohjossa toisen eteen. 

Harras toive olisi, että silloin kun nämä lankut muuttavat takaisin taloon ei maassa lunta olisi.