Näytetään tekstit, joissa on tunniste lattiaremontti. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste lattiaremontti. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 16. lokakuuta 2016

Terveisiä ruokakomerosta

Meiltä löytyi talosta ihan kunnon kokoinen vanhanajan ruokakomero. Alunperin oli  tarkoitus että tänne kätketään keittiön kaikki nykyajan hömpötykset piiloon.  





Hirret ovat päässeet tummumaan paikoitellen pahanpäiväisesti  vuosikymmenten saatossa.




 Aloitin hirsien puhdistuksen toissa kesänä, mutta kun komeron käyttötarkoitus alkoikin muuttua projekti keskeytyi. Viime keväänä sitten ruokakomeronkin lattia revittiin kokonaan auki. 


Maaliskuussa näky oli kohtuu lohduton, ettei jopa pientä epätoivoa ollut ilmoilla...


Vanhan talon kanssa on kuitenkin otettava asia kerrallaan ja niin se edistyi tämäkin homma.

Kun vanhat ryönät oli saatu poistettua, hirret tervattua ja paikattua ilmestyi uudet pannat kiertämään seiniä. Näiden päälle rakentuivat sitten uudet vasat. Keittiön ja tuvan lattia tehtiin maalausta vaille valmiiksi jo kesän aikana, mutta ruokakomeron puoli jätettiin vielä auki siinä toivossa, että putkitöitä olisi ehditty tekemään vielä tänä syksynä.

 Syksy alkaa  olemaan sillä mallilla, että periksi on annettava ja lattia on lyötävä olosuhteiden pakosta kiinni. Tosin vielä väliaikaisesti eli tähän tulee meille WC ja kodinhoitohuone.


Totaali tuuletus on ollut päällä maaliskuusta saakka ja nyt ilmat ovat jo siinä mallissa että hieman on pakko tilkettä saada kehiin. 


Myyräverkot paikoilleen - tästä ei enää läpi tulla!


Rakennustarkastaja tutkii selluvillan laatua. Hirret jäävät nyt tuon näköisiksi, koska ulkoseiniin tulee vielä eristys ja levyt päälle eli menevät kokonaisuudessaan piloon.

Ei saatu sisävessaa vielä tänä vuonna, mutta ehkä sitten vuoden päästä ja jos ei silloin niin sitten kahden. 











maanantai 11. heinäkuuta 2016

Lattialankut palaa tupaan ja keittiöön




Voi mikä fiilis kun ensimmäinen lattialankku napsahti takaisin paikoilleen tupaan! Lattialankut nostettiin ylös maaliskuun lopussa eli sellainen kolmen ja puolen kuukauden projekti tämä on ollut. Valmista ei tietysti vieläkään ole, sitä tätä ja tuota pitää vielä tehdä, mutta meillä on LATTIA!!! Tällaisessä hommassa sitä oppii arvostamaan yksinkertaisia asioita.


Keittiön ja tuvan lankkuja on yhteensä yli 70. Pieni osa kolme metriä ja suurin osa yli viisi metriä pitkiä. Lankut raaputeltiin tässä kesän aikana puhtaaksi sadan vuoden moskasta navetassa. Melkein yhden päivän työmaa olikin sitten lankkujen sisään kantaminen. 

On meillä vaan aika vahva herra 13v - niin vaan punnerti
kanssani koko lankkukasan sisään



Keittiö, niin kun kaikki muutkin paikat, on vielä hieman keskeneräisenä,
mutta kyllä täällä jo aamukaffet juo








maanantai 4. heinäkuuta 2016

Puhallusvillaa tuutintäydeltä

Tuvan ja keittiön lattiaremontti on edistynyt vaiheeseen "eristeet kehiin". Luonnollinen, itsestäänselvä valinta meille on ekologinen selluvilla.

Teemmekö puhalluksen itse vai tilataanko villa puhallettuna? Hintaero pelkän villan ja puhalletun selluvillan suhteen oli niin pieni, että päädyimme tilaamaan valmiiksi puhallettuna.









Villaa puhallettiin noin 30cm yli varsinaisen tarpeen, koska ennen
lattialankkujen asentamista villa vielä tampataan ja päälle asennetaan
rakennuspaperi.
Selluvillan pääraaka-aine on sanomalehtipaperi. Se on
hengittävä lämmöneriste joka tasaa sisäilman
kosteutta luonnollisesti.
Työnjohto luonnollisesti paikalla tarkkailemassa
Villaa puhallettiin 24 kuutiota ja koko operaatioon meni rapia tunti. Pölyn määrä on hermeettinen. Kaikki ovet on meillä teipattu jo remontin alussa, mutta jostain tuota pölyä vaan pääsee läpi tulemaan. Yksi ikkunakin on tuvasta sopivasti rikki joten ulkopuolellekin pölyä riitti, tuoden kaikki hämähäkin seitit esille.














sunnuntai 3. heinäkuuta 2016

Viimattomuuden varmistusta ennen eristeitä

Paperoidaanko, no paperoidaan tietysti, mutta kuinka moneen kertaan? Siinäpä vasta kysymys, jota olemme selvitelleen tässä viime päivät. Vanhan talon kunnostaminen vanhoja rakennusperinteitä kunnioittaen ei ole mikään ihan yksinkertainen nakki valittujen menetelmien osalta, eikä tarvikkeita aina löydä ihan rautakaupasta. Tietoa on kyllä runsaasti saatavilla kirjoissa, netissä ja museoviraston korjauskorteissakin, mutta kun yksi sanoo yhtä ja toinen toista niin ole siinä sitten itse viisas ja tee oikeat ratkaisut, mitkä kestävät seuraavan sata vuotta.

Alapohjan korjausprojektimme alkaa pikku hiljaa olemaan eristeitä vailla. Sitä ennen on kuitenkin estettävä veto, mutta hengittävästi. Päädyimme ratkaisuun, jossa runkolevyn ja vasojen väliseen liitokseen laitetaan liimapaperi, sen jälkeen puhalletaan selluvilla ja päälle vielä arvopaperi. Liimapaperia löytyi taidetarvikekaupasta.

.

Työkaluina sakset ja sumutinpullo

Myös runkolevyjen saumat teipattiin

Tuolta ei nyt suoraan huju käy, mutta silti rakenteet hengittää



Rakennetarkastaja tarkkana









tiistai 28. kesäkuuta 2016

Lattiaa lankku kerrallaan

Khyllä, sieltä se valmistuu, parru ja lankku kerrallaan. Tällä hetkellä herkuttelemme jo ajatuksella, että ihan kohta päästään jo puhaltamaan selluvillaa lattiaan ja sen jälkeen.... niin sen jälkeen sitä vasta hommat alkaakin. Lattialakkujen paikalleen laiton jälkeen tuvan ulkoseinien eristys, lattian maalaus, seinien tapiseeraaminen ja jajajajajaja.... never ending story - keittiöstä puhumattakaan. Mutta tämähän olikin jo tiedossa kun Millington projektiin lähdimme ja toki tällä hetkellä taas tuntuu siltä, että tämähän on se yksi suolahippu koko jutussa.

Murskeen puhalluksen jälkeen on näkyvää edistymistä tapahtunut jo paljon (edellisen alapohjajutun tarina löytyy täältä).

Ammattimiehemme Janne, naputteli vasat
paikalleen tupaan sukkelasti


Vasojen jälkeen olikin sitten taas assistenttien hommia tiedossa. Kuuma kesäpäivä ja 14 runkolevyä mattopuukolla halki - hiki virtasi ja rasva suli. Sen verran tuntui tuo touhu ranteessa, että jätin viimeiset kuusi levyä isännälle ihan vaan jo periaatteen vuoksikin ;)



Runkolevyjen alle meillä tulee niin tiheä hiiriverkko kun kaupasta löytyi. Assistentin piti verkko  myös napsutella sopivan kokoisiksi paloiksi (woe ranne parkaa... kyllä tietää istumatyöläinen taas olevansa kesälomalla)




Ranteen kolotus unohtuu äkkiä kun tuvassa alkaa jo näyttää siltä että lattia taitaa valmistua ihan väkisin.


Tupa jää odettelemaan eristeitään ja seuraavana on keittiön vuoro. Alimmat tukivasat pilariharkkojen päälle ja siitä se lähtee.


Vanhasta ruokakomerosta on tulossa WC eli putkien paikkoja on mietittävä tässä vaiheessa jo tarkkaan. Keittiön vesipiste tulee myöskin samalle seinälle, jolloin päästään tilanteeseen ettei talon sisälle juurikaan tarvitse vesijohtoja vedellä vaan kaikki putket kulkevat rakenteiden ulkopuolella.


Kuten kuvista näkyy on puolitoista viikkoa sitten puhallettu murske kuivanut jo tosi hyvin eli viime syksyn salaojaremontti voidaan tässä vaiheessa vahvistaa onnistuneeksi ja näin julkisesti todeta anteeksi annetuksi kaikki kasvituhot puutarhan puolella (en tosi lupaa ettenkö EHKÄ jossain käänteessä tule asiaa vielä ohimennen maininneeksi).

Keittiön puolella pääsee taas assistentti hommiin; naputtelemaan pellavanauhaa pantapuihin kiinni nitojalla.




Väliotsikkona voisi todeta SILLÄ AIKAA NAVETASSA - meanwhile in the barn. Lattialankkujen puhdistusoperaatio alkaa vedellä jo viimeisiään. Aika rojektihan tuo on ollutkin! Lähes satavuotta lattiassa loikoilleiden lankkujen väliin on kertynyt aikamoinen määrä moskaa. Tätini oli isona apuna käydessään rapsuttelemassa kaikki keittiön pontilliset laudat puhtaaksi. Iso kiitos siitä!

Minua odottaa navetassa vielä viimeiset seitsemän tuvan lankkua 36:sta - sen jälkeen voi puolestani puhallusvilla saapua milloin hyvänsä ja päästään kantamaan näitä "ihan vaan vähän" painavia lankkuja takaisin taloon. 


Lattiaremontti on tarjonnut myös meidän Rambolle oivan harjoittelualustan, vai mitä sanotte näistä suorituksista? 


Meillä on muuten jatkuva haku päällä sopivista keittiönkalusteista eli jos joku tietää purettavista vanhoista keittiökaapistoista niin saa vinkata.












tiistai 31. toukokuuta 2016

Ja vieläkin meillä puretaan...

Sanoisin, että lattiaprojektin osalta ei enää kovinkaan paljon enempää enää voi purkaa. Pönkkiä on asennettu ja alimmat vasatkin on poissa. Syvemmälle jos meinaa mennä on ryhdyttävä maansiirtotöihin. Tämän jälkeen päästäänkin sitten valuhommiin, suunnattoman helpottavaa kun päästään menemään jo toiseen suuntaan - ehkä tämä sittenkin jonain päivänä tulee valmiiksikin.










sunnuntai 22. toukokuuta 2016

Hirsien paikkuuta ja pinnan venytystä


Piti sitten taas liioitella tuossa otsikossa, mutta en voinut laittaa otsikoksi hirsien paikka paikkojen ähräystä (kirjaimellisesti) ja hermojen menetystä vuorotellen.

No okei aloitetaanpa alusta. Aamu alkoi sillä, että heräämme ilman kellon soittoa molemmat kello SEITSEMÄN, juu-u! Vapaapäivän aamu ja näin on, aurinko paistaa ja linnut laulaa, ei vaan kertakaikkiaan väsytä yhtään.

Aamukahvin jälkeen minä jään vielä hetkeksi lukemaan päivän uutisia. Sanon isännälle, että ihan periaatteesta en tule raksalle vielä, koska tiedän, että kun päivä tästä käyntiin lähtee seuraava oma hetki on illalla saunan jälkeen noin kello yksitoista.

Sillä välin kun minä lueskelen, ehtii epätoivo ottaa vallan isännän korvien välissä, tääeivalmistuikinä-vaihde on silmässä alta aika yksikön. Päivän ohjelmassa on tuvan ja keittiön, sekä ruokakomeron alimpien seinähirsien lahovaurioiden poisto. Elämme edelleen toivossa, että paikkaamalla selvittäisiin ettei kengittämään tarvitsisi ryhtyä.

Lahonneet osat poistetaan ja paikataan. 

Työvälineinä taltta, vasara, kirves, rälläkkä erikoisterällä ja
iltapäivästä sitten jo sähkötoiminen moottorsahakin

Tupa ja ruokakomero on läpi käyty, koko päivä siinä hurahti. Päätämme palkita itsemme ahkerasta touhuamisesta tekemällä jotain kivaa eli ihan vaan vähän pientä puuhommaa...


Omituisiksi on meidän huvit menneet, muutama motti halkoja ja avot heti on mieli virkeämpi. Saunan kautta päätä tyynyyn. Huomenna on uusi päivä :)