Kotikanalan vuoden synkin päivä

Tänä syksynä olemme onnistuneet venyttämään talvikanalaan muuton ennätysmyöhään, mutta joskus se päivä aina valitettavasti koittaa. Miksi tämä on synkkä päivä?  Talvikanalassa on pienemmät tilat ja jo säästäkin johtuen ulospääsy on rajoitetumpaa.

Kukkoja meidän parinkymmennokkaiseen parveen mahtuu talviaikaan kaksi. Tänä kesänä kuoriutuneista tipuista viisi on kukkoja. Marstio muutti jo alkukesästä muille maille, ensin ikionnellisena omaan parveen. Kesän aikana Marstio oli sairastunut ja jouduttu lopettamaan. Kotiin jäi jäljelle neljä ylimäärästä kukkoa syksyllä, sekä yksi vielä sukupuolitunnistamaton Ähryn ja Tihrun yhteislapsi.

Kanat saavat toteuttaa meillä omaa normaalia käyttäytymistä tarkoittaa tämä sitä, että kukko on myös välillä pakko vaihtaa sukusiitoksen ehkäisemiseksi. Tämän vuoksi yksi tämän syksyn lähtijöistä on neljä kesää parvea huoltanut komea tyrnäväis-alhonkantasekoitus kukkomme Rumpali.

Kiitos Rumpali rouviemme hellästä hoivasta, olit hyvä kukko. 

Rumpalin suuriin saappaisiin astuu tänä kesänä kuoriutunut nuori marans herra Ville-Galle.

Ville-Gallella ei vielä syyskuussa ollut juuri kukkomaisia piirteita helttaa ja harjaa lukuunottamatta.

Tänään herran kyllä tunnistaa välittömästi kukoksi.

Ville-Galle jää kanalaan yhdessä kääpiökochin kukkomme Paavo Nurmen kanssa. Ville-Galle ei osaa  kiekua, koska on ollut niin tiukassa Rumpalin vartiossa. Kiekumisesta pitää kyllä Paavo Nurmi huolen. Polkemisesta Ville-Galle ei ymmärrä vielä yhtään mitään, mutta eiköhän hän talven aikana tavoille opi. Maransit munivat aivan tummanruskeita munia ja parvessa on kasvamassa Ville-Gallelle kaksi saman rotuista marans nuorikkoa. Toiveissa on siis, että jatkossa meidän kennoista löytyy valkoisten ja beigen väristen munien lisäksi myös tummanruskeita kananmunia. 

Paavo Nurmi vakio tähystyspaikallaan riippukeinussa.

Uusi talvikanala syntyi täksi talveksi vanhaan saunaan, joten tänä vuonna rouvat muuttivat talviasuntoonsa autoretken sijasta kottikärryillä.

Parasta olisi ollut, jos olisimme ehtineet maalaamaan seinät kalkkimaalilla, mutta ehkä sitten ensi talveksi. Tämä idea syntyi niin viime metreillä, että toteutukseen jäi vain tämä viikonloppu. Pahanpäiväisen flunssan jyllätessä samaan aikaan perheessämme, oli pakko hieman oikoa. Toivotaan ettemme kohtaa mitään jättimäistä öttiäisinvaasiota talven aikana.

Ensi kesänä voimme, samalla kun maalaamme seinät, laajentaa kanalaa pukuhuoneen puolelle ja kasvattaa parven kokoa muutamalla nokalla - ihan vaan vaikka vahingossa ;)

Uusi kesäkanala on valmis!

Ennätysluminen talvi teki monenmoisia tepposia ja meilläkin kanalan tarhan katto rojahti alas.

Varsinaista kanalan virkaa on toimittanut vanha leikkimökki ja tarha on rakennettu vanhan paviljongin kehikon ympärille. Tai paremminkin oli... 

Uudeksi tai tarkemmin toiseksi kanalarakennukseksi saimme vanhan varastokopin, joka oli menossa kaatopaikalle. Koppi on helppo eristää myös sitten myöhemmin mikäli tähän talvikanalankin rakennamme.

Alunperin oli tarkoitus, että vanhaa tarhaa vain vähän korjaillaan ja jatketaan koppien väliin. Kuinkas siinä sitten kävikään? Uusi komea tarha alkoi nousta isännän ja ukin toimesta ihan melkein itsekseen. Koko tarha on rakennettu kierrätys- ja jämämateriaaleista.

Tähän yllä olevaan kuvaan ei voi muuta kommentoida kun, että onneksi tuolla meidän ukilla on tekonivelet polvissa - rauhoittaa vähän edes tuota kiipeilyviettiä, ettei enää ihan kaikkein korkeimpiin paikkoihin pyri...

Katto tarpeet loppuivat kesken, joten projekti piti pistää telakalle vähäksi aikaa. 

....Mutta Facebookin voima on kyllä ihmeellinen! Laitoin omalle seinälle ilmoituksen, että pieni pätkä katetta puuttuu. Kesti tasan seitsemän minuuttia, kun isännän puhelin soi ja homma oli hoidossa. Kiitos asianosaiselle!

"Vanhan" kanalan puoli on jo ruoka- ja juomakuppeja vaille valmis ottamaan vastaan asukkaansa.

Tarhaan tuli nyt yli puolet lisää tilaa, eikä sateinenkaan sää saa tarhaa muuttumaan totaaliseksi lälliksi. Vielä hieman varjostuksia ja kyllä kelpaa Rumpalin rouvineen kesähuvilalle muuttaa!

Palataan uuden kanalan puolelle myöhemmin, kun saadaan sekin vielä sisustettua munintakoppeineen päivineen. Toivottavasti kesälomalla liikenee päivän verran aikaa myös maalaushommille. Haluaisin nimittäin maalata molemmat kanalakopit saman sävyisiksi kun itse talokin on eli italianpunaiseksi. 

Kanojen suihkupäivä

Rotukanojen kanssa elämä on kohtalaisen värikästä.  Silkkikanat, jotka muuttivat meille viikko sitten ovat erittäin vanhaa kanarotua. Ensimmäiset merkinnät löytyvät niinkin kaukaa kun 1200-luvulta Tiibetistä. Nämä pörröiset  hömelöpöllöset sotkevat tukkansa aika ajoin niin, että pesulla on käytävä ja pesun jälkeen tietenkin sitten föönissä ettei vilustuta.

Hyvä tuli! Föönauksen yhdeydessä pääsin tutkimaan kaksikkoa lähemmin ja vahva epäilys on, että meillä on silkkikana pariskunta Seppo ja Tilda Hömelöinen. Aika näyttää olenko oikeassa.

Mistä tulee sanonta "kananaivo"?

Sanontaa "kananaivo" käytetään kyllä aivan väärässä merkityksessä! Nämä siivekkäät ovat kovin oppivaisia ja fiksuja jo ihan pienestä pitäen.

Ei pitäisi vertailla, mutta kerronpa tarinan oppimisesta kana versus ankka. Viime kesänä meille tuli näihin aikoihin ankkavauvoja. Heti ensimmäisen päivän jälkeen kävi selväksi etteivät ankat ja kanat voi meillä samassa huushollissa majailla. Niinpä ankoille kyhättiin häthätää oma ankkalinna, jonka piti olla heille vain tilapäinen asumus. Toisin kävi, ankkalinnaan tehtiin laajennus uuden yökopin merkeissä kun eivät enää nukkekodissa mahtuneet yöpymään.

Ensimmäisen kahden viikon ajan ankat piti ajaa ankkalinnasta ulos, kun eivät itse ymmärtäneet vapauden hurmaa. Kahden viikon jälkeen sitten kaasuttivat räpylät pohjassa ovesta ulos. Koko kesän aikana eivät poistuneet viittä metriä kauemmaksi ankkalinnasta, mutta eivät oppineet lainkaan palaamaan sinne iltaisin. Eli tolkuton ajo-operaatio jokaikinen ilta. Yksin kotona oleminen teki sitten oman vivahteensa tähän iltaoperaatioon, tyypit nimittäin eivät kesyyntyneet lainkaan vaikka ihan untuvikosta asti yritin itseeni heitä totuttaa. Herkuilla houkuttelun perään eivät ymmärtäneet  yhtään mitään.

Kanavauvat (2.5 viikkoa vanhat) ovat olleet nyt ulkoilemassa päivisin ankkalinnassa. Yöt ovat vielä niin kylmiä, että pääsevät sisälle häkkiin nukkumaan. Kuljetan heidät pahvilaatikossa ankkalinnaan ja sama pahvilaatikko on ollut turvapaikkana myös tarhassa. Iltaisin porukka istuu laatikon sisällä odottamassa kuljetusta sisätiloihin.

Valokuvattavana poseeraavat kädellä jo tottuneesti. Arkoja ovat äkkiliikkeille ja koville äänille, niin kun tietysti pitää ollakin, että hengissä säilyvät.

Tirpat ovat olleet siis ulkona nyt KOLMENA päivänä ja tänään ovat karanneet tuolta tarhasta ulos jo ihan yhtä monta kertaa. Viimeisellä kerralla olivat kaivaneet reitin ankkalan yömajan alta ulos. Mitkähän barrikaadit tuonne on huomiseksi rakennettava, että töihin uskaltaa lähteä, eikä pikkuväkeä tarvitsisi sisälle päiväksi jättää? Ja ei, aitaus ei ole kovin petoturvallinen kun tiputkin sieltä reitin ulos kaivelevat. (Katto on ja verkon silmäkoko alle 2.5cm).

Ja juu meille ei tule ankkoja tänä kesänä :)

Nyt lähti lopullisesti lapasesta

Yleensä kai tipuja pitäisi kuoriutua pääsiäiseksi, mutta meilläpä laitettiin nyt hautomakone pöhisemään. Eli onko nyt tapahtunut lopullinen sekoaminen??? Viisitoista munaa koneessa!!!!

No ei ole, tiput lähtee vaihtarina kesälampaista, mutta saattaahan näistä muutama meillekin jäädä jos kuoriutumisperosentti on hyvä. 

Tässä kone vielä nostelee lämpötilaa oikealle tasolle.

Hautomakone hoitaa munien kääntelyn automaattisesti seuraavat kolme viikkoa. Koneeseen lisätään vain vettä ja automaattikääntely otetaan pois päältä kolme päivää ennen laskettua aikaa.

 Jos kaikki menee suunnitellusti kuoriutuu meille Vapun jälkeen uusi parvi tipuja.

Pyhä Sylvi miten nopeaa kasvua!

Tirppa on nyt reilu viisi viikkoinen ja kasvaa ihan silmissä. Vai mitä sanotte tästä kuvakavalkadista?

Tässä ikää vajaa vuorokausi

7 päivää

2 viikkoa

3 viikkoa

4 viikkoa

4,5 viikkoa

5 viikkoa ja 3 päivää

Menimme viime sunnuntaina herra 10v:n kanssa kanalaan, jossa hän ei ollut käynyt viikkoon. Ensimmäinen toteamus oli "Hyvä isä sentään, tipu kasvaa ihan silmissä. En kyllä haluaisi olla kana kun ne kasvaa noin nopeasti aikuisiksi". Tämä neitokainen kuitenkin tunkee yöksi itsensä yhä edelleen äitinsä alle

Tirppa on nyt myös ristitty virallisesti, blogin otsikosta saattavat nokkelimmat jo päätelläkin, että meillä asustelee nyt Pyhä Sylvi - kansainvälisesti hänen korkeutensa nimi taipuu näppärästi myös Saint Sylviksi.

Terveisiä kanalasta - tipu päivä nro 7

Aivan käsittämätöntä miten nopeasti nämä eläinlapset kasvaa! Meidän tipu-tirppanalla on jo siipisulat!!!

On todella mielenkiitoista ja jännittävää seurata tipulaisen kasvamista. Minkä värinen tästä tulee? Onko kukko vai kana? Nyt näyttää siltä jo että yksivärinen kaveri tämä ei ole, vaikka ihan keltaisena kuoriutuikin.