Pyhä Sylvi miten nopeaa kasvua!

Tirppa on nyt reilu viisi viikkoinen ja kasvaa ihan silmissä. Vai mitä sanotte tästä kuvakavalkadista?

Tässä ikää vajaa vuorokausi

7 päivää

2 viikkoa

3 viikkoa

4 viikkoa

4,5 viikkoa

5 viikkoa ja 3 päivää

Menimme viime sunnuntaina herra 10v:n kanssa kanalaan, jossa hän ei ollut käynyt viikkoon. Ensimmäinen toteamus oli "Hyvä isä sentään, tipu kasvaa ihan silmissä. En kyllä haluaisi olla kana kun ne kasvaa noin nopeasti aikuisiksi". Tämä neitokainen kuitenkin tunkee yöksi itsensä yhä edelleen äitinsä alle

Tirppa on nyt myös ristitty virallisesti, blogin otsikosta saattavat nokkelimmat jo päätelläkin, että meillä asustelee nyt Pyhä Sylvi - kansainvälisesti hänen korkeutensa nimi taipuu näppärästi myös Saint Sylviksi.

Tipulan terveiset - päivä 13

Mysteeri on ratkaistu! Tirppana matkustaa äiti Kertun selässä kuin Nils Holgersson konsanaan. Näin tämän omin silmin, mutta kameralle en valitettavasti saanut tilannetta tallennettua.

Kokoa tipu ei ole juurikaan, kasvanut mutta ulkonäkö on jo muuttunut kovasti. Sulkautuminen on kovassa vauhdissa ja vaikka untuvapeite olikin kokonaan keltainen ei tipusta olekkaan tulossa kovin vaaleaa. Sulat alkavat muistuttamaan päivä päivältä enemmän äiti Kertun kuontaloa.

Turvepaalin päälle tirppana hyppää jo ihan kevyesti ilman vauhtia ja siipien räpyttelyä. Pieniä lentopyrähdyksiäkin toki jo otetaan niillä pääsee parikymmentäsenttiä eteenpäin.

Turvepaalin päältä hypätään jo tänään omintoimin alas, mutta toissapäivänä tuolta tultiin tosiaan alas vielä äidin selässä.

Ruokailu sujuu ongelmitta. Tipu vetää napaansa kaikkea mitä Kerttukin. Ongelmana on tällä hetkellä vesiastia. Tyypit kuopii tällä hetkellä niin paljon että tirppusen juoma-automaatti, joka on pakko pitää aika lähellä pehkun pintaa on koko ajan aivan täynnä kuiviketta. Tirppanalla on myös lisäksi ruoka-automaatissa poikasrehua, mutta taitaa muut asioida tuollakin automaatilla enemmän kun tirppana.

Äiti Kerttu suojelee tirppanaa tarkasti ja isä Rumpali antaa sitten äidille kyytiä jos tämä meinaa komennella toisia rouvia Rumpalin mielestä liian paljon. On tämä eläinten maailma mielenkiintoista!

Syntymän ihme

Elimme viikonlopun aikana kanalassa jännittäviä aikoja. Laskettuaika Kertun poikasilla on huomenna ja viikonlopun aikana Kerttu oli taas kertalleen hylännyt pesän ja lähtenyt hautomaan vääriä munia alakerran kämppään.

Tilanteen pelasti täti kananen Muisto, joka oli ryhtynyt tuuraamaan Kerttua haudontapesässä. Tosin Muisto sai kyllä häädöt Kertulta samoin tein kun minä kävin Kertun alta munat keräämässä.

Tänään oli sitten mega pitkä päivä töissä ja ehdin iltakierrokselle kanalaan vasta kahdeksan aikaan. Hommanhan piti valmistua vasta huomenna, mutta mitä sieltä Kertun alta kuuluikaan... ihan pientä piipitystä.

Toisessa haudotussa munassa ei näy vielä kuoriutumisen merkkejä, mutta odotellaan. Tämä juuri syntymän ihmeen kokenut kaveri on ainakin topakka ja terhakka. Jalkojen perusteella jos pitäisi nyt jo arvailla niin kukkopoika olisi kyseessä, mutta toivottavasti olen väärässä.

Haudonta jatkuu - päivä 12

Kerttu istua nököttää tunnollisesti edelleen pesässä. Neljästä munasta oli yhtenä päivänä kierittänyt yhden altaan pois ja yksi oli kadonnut teille tietymättömille.

Haudottavia on jälleen siis Kertulla enää kaksi, vaikka joka päivä hamuaa alleen muiden viiden munivan tuotokset. Seurauksenahan tästä on se, että minä saan napakoita nokan iskuja joka päivä osakseni. Läpivalaista en ole nyt yrittänyt näitä kavereita, kun en siitä mitään ymmärrä kuitenkaan

Odottavan aika on pitkä, eli vielä yhdeksän päivää pitäisi malttaa Kertun istua pesässä ja minun malttaa odottaa. APUA jos meille vaikka oikeasti niitä tipuja tuleekin!!!!!!

Voi itkujen kevät!

Nonni... meillä tapahtu nyt sitten keskenmeno! Kerttu otti ja hylkäsi pesänsä 9:nä haudontapäivänä.

Aamulla Kerttu oli vaihtanut pesää eli mennyt hautomaan vääriä, aamulla maailmaan pyörähtäneitä alkioita. Omat haudottavat olivat kerrossängyn seuraavassa kerroksessa ihan kylminä. Ajattelin kuitenkin kokeilla kepillä keväistä ja tyrkkäsin ne Kertun alle.

Illalla, kun tulin töistä kotiin oli Rouva sitten häippässyt pesästä kokonaan ja hengaili toisten joukossa, tosin sulkapeite edelleen tuhannen pörhöllään. Haudottavat jälleen ihan kylminä pesässä. Murheen kryyni sentään!

Seuraavana päivänä maailmaan oli pyörähtänyt työpäivän aikana neljä kananmunaa ja Rouva Kerttu oli jälleen asettautunut haudonta asemiin kasan päälle. Mitä tästä nyt pitäisi ajatella? Häiriintyikö Kerttu siitä, kun minä yritin tarkastella lampulla onko kuorien sisällä elämää? Eikö kanarouva osaa laskea kerroksia vaan suuntaa suurimman kasan luokse?

Tänään tutkin nuo kolme haudottua tapausta, ja olihan niissä kaikissa ollut elämän alku, tosin ei vielä lähelläkään syntymää, mutta siellä oltiin ja hyvällä alulla.

Uh.... voi voi, minä en uskalla ainakaan mennä enää tutkimaan onko elämää vai ei, niin surku oli noiden puoliksi haudottujen tapausten kanssa. (Ja kuten huomaatte en uskalla käyttää noista valkoisista palleroista sitä oikeaa m-kirjaimella alkavaa sanaa ettei blogia taas bannata).

Neljä tapausta jäi nyt sitten kuitenkin pesään. Sen verran kyllä ronkin että merkkasin ne, jotta tässä joku tolkku säilyy. Tipuja vai ei - siinäpä vasta kysymys! Laskenta alkoi joka tapauksessa alusta.

Meillä haudotaan joulutipuja

Koko kesän meidän Alho-rouvat ovat yrittäneet hautoa millon mitäkin kiviä ja maissintähkiä myöten kun en heidän antanut luontaista viettiään toteuttaa, koska tulevan talven kuviot olivat niin levällään.

Se iski kuitenkin taas, Kerttu 1 aloitti pesässä kököttämisen heti kun sulkasato hellitti. Ensimmäiseltä kierrokselta keräsin munat pois, mutta kun kökkiminen oli jatkunut jo viikon, merkkasin neljä munaa ja annoin olla.

Ensimmäisten päivien aikana muut kävivät munimassa samaan pesään ja jouduin käydä ronkkimassa munat pois Kertun alta. Osakseni sain kipakoita nokan iskuja wanna-be äidiltä. Niinhän siinä sitten myös kävi että yksi muna tässä epistolassa meni rikki kun nostin Kerttua pesästä pois.

Haudonta on jatkunut nyt seitsemän päivää kolmella munalla ja yritimme tänään herra 10v:n kanssa käydä läpivalaisemassa munia. Täytyy kyllä sanoa, että kaikki asiat kuulostaa niin helpolta silloin kun niistä puhuu ihmiset jotka osaa homman. Mää mittään niistä nähny!!!

Ei kun takasin tutkimaan internetin mystisiä syövereitä ja etsimään lisäoppia - onko meillä uutta eloa vai ei?

Välineurheilua se on tipujen haudontakin, se tuli selväksi. Ei riitä taskulampunvalo läpivalaisemaan munia, vähintään 1000 lumea pitää olla tehoa lampussa. Huomenna lamppu ostoksille ja uusi yritys - tämä on kyllä huippu jännittävää!

Mr Rumpali Millingtonin diktaattori

Mr Rumpali ja Rouvansa Gerdtrud I alias Kerttu ensimmäinen
yhteisellä illallisella maakellarin katolla privaatisti

Yhtäkkiä Kerttu havaitsee jotain kummallista!
Paparazzi on liikkeellä! Pertsa hei, tee jotain. Meitä kuvataan!

Mr Rumpali ryhtyy välittömästi toimeen. Määrätietoisin askelin
suuntaa suoraan kohti rauhan häiritsijää

Sanoo tälle suorat sanat

Liekkö liikkeellä oikein keltainen lehdistö,
kun Rumpali näin hermostui

...ja varmistaa vielä että tyyppi häipyy
varmasti reviiriltä - takaisin ei ole tulemista!

Lintuinfluensavaara ohi - kanat pääsivät vapaiksi

Siipikarjan ulkonapitokielto (tai katottollisessa häkissä on toki saanut pitää) päättyi eli lintuinfluenssa ei tartu enää kesäkuun puolella muuttolinnuista siipikarjaan. Herra Rumpalin pesue pääsi vapauteen Millingtonissa ensimmäistä kertaa.

Aluksi rouvat ja Rumpali pysyivät maltillisesti kanalan ympäristössä, mutta reviiri alkoi päivän mittaan pikku hiljaan laajentua. Piha tongittiin ja ympäriinsä tepasteltiin ennakkoluulottomasti. Sisälle asti ei sentään kukaan kömpinyt. Ja voin kertoa, että meidän herra Ramboa otti kyllä kohtuu pahasti tämä touhu kupoliin. Ihan ei voi koko sakkia yhtäaikaa vielä vapaana pitää.

Hieman myös jännitti, että kuinka illalla käy - tulevatko kiltisti kämpille nukkumaan? Rumpalilla oli kova homma paimentaa rouvia jotka valtoimenaan pyrähtelivät tahoilleen. Rumpali palasikin säännöllisin väliajoin takaisin kanalaan ja töräytti komeat kukkokiekuut terassilta. Ihan vaan kuin varmistaakseen, että rouvat osaavat kotiin.

Illalla puoli kahdeksalta koko porukka istuu tyyriinä orrella - paitsi että ei istu. Apila puuttuu, rouva on päättänyt laajentaa reviiriään saunalle saakka, eikä omaa pienenintäkään aikomusta nukkumaan menosta. Puolituntia Rouvaa yritettiin mannitella ja houkutella sekä ahdistella takaisin kanalaan ennen kun sitten päätti tarhaan mennä, mutta sielläkään ei millään kanalaan sisälle. Liekkö pelännyt kukon pöllytystä kun omilla teillään oli ollut. Ensimmäisen vapaankanan päivän jälkeen voitanee kuitenkin todeta, että kanalassa edelleen kaikki hyvin.

Rumpalin haaremi

Rouva Kerttu I - ärhäkkä emäntä, joka pitää muulle porukalle kovaa jöötä.
Ensimmäinen parvesta joka tuli syliin istumaan. Kerttu I ja II ovat äiti ja
tytär, ihan selvillä en ole että kumpi on kumpi. Värityksensä perusteella
ovat porukan kolmesta puhtaasta alholaisesta ne kaksi.

Rouva Hertta - hieman arka lady

Rouva Apila - lisänimeltään the brave. Osoittanut jo lyhyellä oleskelullaan
olevansa hieman  itsepäistä sorttia ja rouva joka kulkee omia polkujaan
ihan silloin kun itse haluaa.

Rouva Muisto kulkee sulat pörhöllään koko ajan 

Rouva Martan sulat ovat ihan mustat ja kiiltelevät vihreää, oikealla harmaa
höyheninen Rouva Terttu

Kuvassa keskellä on meirän Keijo, 4kk vanha nuorikko. Nimensä Keijo sai
nuorimmalta pojaltamme. Herra 10v mietti kanalle nimeä monta päivää ja
kun sanoin että kanahan on tyttö, niin siihen poika totesi että jos kerran on
olemassa poika nimeltä Päivi voi aivan hyvin olla kana nimeltä Keijo. Oikealla
Kerttu II, jonka selkäsulat alkavat pikku hiljaa kasvaa takaisin. Kerttu II:n
ex-poikaystävä Tauno-kukko oli vähän rankempi rakastaja ja sen perua
sulattomuus selässä.

Koko orkesteria johtaa Herra Rumpali, alhon
ja tyrnäväläinen risteytys komeassa
aapiskukko värityksessä

Herra Rumpali haaremeineen saapui

Mitähän jos tuota viime tippaa ei olisi keksitty, kuinka paljon oikeasti jäisi hommia tekemättä? Herra Rumpali saapui perjantai iltana koko naislaumansa kanssa ihan kreivin aikaan. Viimeinen naula taisi upota munintapesään samaan aikaan kun Rumpali saapui valkoisella limusiinillään, jossa hänellä oli vielä kaiken lisäksi aivan yksityinen sviitti. Rouvat matkustivat kahdessa erillisessä pahvilaatikossa.

Leikkimökki muutti tiluksille jo viikolla ja ulkotarhaa olemme värkänneet lasten kanssa pikku hiljaa valmiiksi, mutta kiirehän tässä tuli. Mökki saatiin juuri valmiiksi orsineen, tikapuineen ja pehkuineen.

Ensimmäinen päivä menikin herrasväellä ympäristöön tutustuen. Vapaaksi emme uskaltaneet vielä päästää, opetellaan nyt ensin missä se koti on. Illalla Rumpali paimenti kunnon kukon tapaan laumansa puoli kahdeksalta orsille rauhoittumaan. Hienosti hoiti hommansa siihen nähden, että tämä oli hänen korkeutensa ensimmäinen päivä pääkukkona. Ja olipa jännittävä päivä!

(Blogger päättää tänään olla hankalalla päällä, joten koko tarinan kuvat yhtenä pötkönä tästä syystä)

Ensimmäisenä orret paikalleen mökkiin

Munintapesiä varten leikkimökkiin tehtiin lisäsiipi

Munintapesiä on kaksi, katto aukeaa ja kananmunat on helppo kerätä ja
vieläpä ergonomisesti

Munintapesän aukko kanalasta sisältäpäin

Aamulla pesässä odottikin sitten ihka ensimmäinen kananmuna (en käytä
käytä nyt bannauksenpelossa tuota sanaa enää ilman kana-etuliitettä).
Koko päivän saldona kolme munaa

Orsien alle askarreltiin vielä "kakkataso", jolloin saatiin
vielä hieman lisätilaa mökkiin hengailulle

Aamuksi sitten valmistui ulkotarhakin ja koko herrasväki pääsi jaloittelemaan
ulkoilmaan. Tarkoitus on, että parvi saa temmeltää pihalla vapaana kun me
olemme paikalla. Katollinen ulkotarha on sitten herrasväen turvaksi kun
emme ole kotona.