Pienen elämän alku ottaa joskus koville

Näillä ihanilla kääpiökochin tipusilla on ikää vasta neljä päivää, mutta kyllä joskus alku on todella rankkaa! Saanko esitellä Ähry ja Tuhru!

Ensimmäinen likipiti tilanne oli kun emo meinasi nokkia hengiltä ja paleluttaa parivaljakon. Toinen näistä makasi jo ruokakupin vieressä täysin elottomana, kun riensin hätiin. Elvytystoimia ja Tirpat lämpölampun alle ja sisälle. 

Tummanokkaisella Tuhrulla kävi tuuri; emon nokka oli napannut palan aivan silmän vierestä, mutta silmä säästyi. 

Viime yönä heräsin mahdottomaan piipitykseen. Sähkökatko ja tirpat kylmissään! Mitäs nyt? Tiput kainaloon ja peiton alle, ei ollut muuta vaihtoehtoa. Isäntä oli aamulla hieman ihmeissään, kun sängyssä oli kahden koiran lisäksi myös kaksi tipua.

Sähköt palasivat tuossa puoli kahdeksan aikaan ja tipu pääsivät takaisin pesäänsä, mutta...

Tipuilla on ollut juoma-astiana kurkkupurkin korkki, etteivät huku siihen. Vettä astiassa on vain milli tai kaksi. 

Varotoimista huolimatta Tuhru makaa nyt juoma-astiassa, ketarat ojossa aivan litimärkänä ja jälleen henkitoreissaan. Nyt tekisi jo mieli kirota, tipu äkkiä tissien väliin ja kuumailmapuhallinta etsimään. Syke tuntuu vielä, mutta Tuhru on aivan veltto.

Sulkien pikkuhiljaa kuivuessa alkaa Tuhru jo vähän nykimään. Rintojen väliin päästessään tipu piippaa jo määrätietoisesti, mutta jalat eivät vielä kanna yhtään. Tunti vierihoitoa ja jalat alkavat pitämään.

Takaisin pesään Ähryn luokse! Tuhru on hieman paniikissa ja yrittää säntäillä pesälootassa ympäriinsä, meno on vielä huteraa, eikä suuntavaisto pelaa lainkaan. Sijoitetaan tirppa vähkäksi aikaa pakastusrasiaan, että vahvistuu hieman. Toki Ähry änkeää sinne mukaan myöskin, mutta onpahan seuraa piippaajilla. Illalla olisi 50-vuotisjuhlat, pitääköhän nämä ottaa liivien välissä mukaan, ettei vaan satu mitään?

Tirpat kasvaa ja kohta syntyy jo uusia

Tipu töttöröiset ovat jo pieniä kanasia ja kukkosia. Kolme neitokaista muutti jo viime viikonloppuna pois kotoa. Jäljelle jäi yksi kananeito ja viisi kukkopoikaa, että jos jollakulla on vajetta kukkopojista niin meiltä liikenisi muutama :)

Tänään reenailtiin jo isojen porukassa oloakin hieman. Rumpalii ei ole tirpoista moksiskaan mutta Muisto, Kerttu ja Apila ovat ihan riiviöitä. Eli kotvasen kestää ennen kun näitä parveen vahtimatta voi päästää. Kuvakavalkaadi näyttää kuinka paljon sakki on jo kasvanut kun ikää on kolme ja puoli viikkoa.

Tällä kaverilla on selvästi eniten isänsä Rumpalin väritystä.

Harmaa Hemmo on joukon kuopus ja syntyessään pienin kaveri. Hemmo on kuitenkin sitkeä tyyppi ja selvästi joukon kaikkein kukkomaisin persoona.

Tässä siis meidän pojat ja joukon jatkona neiti Näpsän poseeraukset. Kolme ja puoliviikkoisilla ero kukossa ja kanassa on jo kohtalaisen selvä. Niin selvä että tämmöinen noviisikin sen jo erottaa.

Nuoriso siis kasvaa kovaa vauhtia. Hautomakoneessa on tällä hetkellä 15 munaa lisää, niiden kuoritumisaika on viikon päästä. Tipuaika siis jatkuu meillä edelleen.

Mistä tulee sanonta "kananaivo"?

Sanontaa "kananaivo" käytetään kyllä aivan väärässä merkityksessä! Nämä siivekkäät ovat kovin oppivaisia ja fiksuja jo ihan pienestä pitäen.

Ei pitäisi vertailla, mutta kerronpa tarinan oppimisesta kana versus ankka. Viime kesänä meille tuli näihin aikoihin ankkavauvoja. Heti ensimmäisen päivän jälkeen kävi selväksi etteivät ankat ja kanat voi meillä samassa huushollissa majailla. Niinpä ankoille kyhättiin häthätää oma ankkalinna, jonka piti olla heille vain tilapäinen asumus. Toisin kävi, ankkalinnaan tehtiin laajennus uuden yökopin merkeissä kun eivät enää nukkekodissa mahtuneet yöpymään.

Ensimmäisen kahden viikon ajan ankat piti ajaa ankkalinnasta ulos, kun eivät itse ymmärtäneet vapauden hurmaa. Kahden viikon jälkeen sitten kaasuttivat räpylät pohjassa ovesta ulos. Koko kesän aikana eivät poistuneet viittä metriä kauemmaksi ankkalinnasta, mutta eivät oppineet lainkaan palaamaan sinne iltaisin. Eli tolkuton ajo-operaatio jokaikinen ilta. Yksin kotona oleminen teki sitten oman vivahteensa tähän iltaoperaatioon, tyypit nimittäin eivät kesyyntyneet lainkaan vaikka ihan untuvikosta asti yritin itseeni heitä totuttaa. Herkuilla houkuttelun perään eivät ymmärtäneet  yhtään mitään.

Kanavauvat (2.5 viikkoa vanhat) ovat olleet nyt ulkoilemassa päivisin ankkalinnassa. Yöt ovat vielä niin kylmiä, että pääsevät sisälle häkkiin nukkumaan. Kuljetan heidät pahvilaatikossa ankkalinnaan ja sama pahvilaatikko on ollut turvapaikkana myös tarhassa. Iltaisin porukka istuu laatikon sisällä odottamassa kuljetusta sisätiloihin.

Valokuvattavana poseeraavat kädellä jo tottuneesti. Arkoja ovat äkkiliikkeille ja koville äänille, niin kun tietysti pitää ollakin, että hengissä säilyvät.

Tirpat ovat olleet siis ulkona nyt KOLMENA päivänä ja tänään ovat karanneet tuolta tarhasta ulos jo ihan yhtä monta kertaa. Viimeisellä kerralla olivat kaivaneet reitin ankkalan yömajan alta ulos. Mitkähän barrikaadit tuonne on huomiseksi rakennettava, että töihin uskaltaa lähteä, eikä pikkuväkeä tarvitsisi sisälle päiväksi jättää? Ja ei, aitaus ei ole kovin petoturvallinen kun tiputkin sieltä reitin ulos kaivelevat. (Katto on ja verkon silmäkoko alle 2.5cm).

Ja juu meille ei tule ankkoja tänä kesänä :)

Syntymän ihme

Tänään on ollut jännittävä päivä. Jo aamulla ennen töihin lähtöä oli kaksi munaa rikki haudontakoneessa ja piipitys kuului. Päivän aikana oli ilmeisesti kerätty voimia, koska säröt munissa ei juurikaan olleet suurentuneet.

Haudonta näyttää kuitenkin onnistuvan ja tiput kuoriutuvan ajallaan.

Tämä esikoinen oli niin touhukas kaveri että mennä ryski pitkin haudontakonetta niin että toiset munat kääntyilivät miten sattuu hänen kiipeillessä munien päällä. Tästä syystä teimme ratkaisun ja nappasimme tirpan pois koneesta lämpölampun alle.

Leimautuminen taisi jo tapahtua, kun lasken käteni tuonne babyboksiin kiipeää tirppa nro 1 kämmenelle välittömästi ja käy tyytyväisenä nukkumaan.

Tätä kirjoittaessa ovat numerot kaksi ja kolme jo ulkona ja nelonen näyttelee jo nokkaansa ulkoilmassa. Jäämme odottamaan montako munaa on aamulla enää ehjänä.

Pyhä Sylvi miten nopeaa kasvua!

Tirppa on nyt reilu viisi viikkoinen ja kasvaa ihan silmissä. Vai mitä sanotte tästä kuvakavalkadista?

Tässä ikää vajaa vuorokausi

7 päivää

2 viikkoa

3 viikkoa

4 viikkoa

4,5 viikkoa

5 viikkoa ja 3 päivää

Menimme viime sunnuntaina herra 10v:n kanssa kanalaan, jossa hän ei ollut käynyt viikkoon. Ensimmäinen toteamus oli "Hyvä isä sentään, tipu kasvaa ihan silmissä. En kyllä haluaisi olla kana kun ne kasvaa noin nopeasti aikuisiksi". Tämä neitokainen kuitenkin tunkee yöksi itsensä yhä edelleen äitinsä alle

Tirppa on nyt myös ristitty virallisesti, blogin otsikosta saattavat nokkelimmat jo päätelläkin, että meillä asustelee nyt Pyhä Sylvi - kansainvälisesti hänen korkeutensa nimi taipuu näppärästi myös Saint Sylviksi.

Tipulan terveiset - päivä 13

Mysteeri on ratkaistu! Tirppana matkustaa äiti Kertun selässä kuin Nils Holgersson konsanaan. Näin tämän omin silmin, mutta kameralle en valitettavasti saanut tilannetta tallennettua.

Kokoa tipu ei ole juurikaan, kasvanut mutta ulkonäkö on jo muuttunut kovasti. Sulkautuminen on kovassa vauhdissa ja vaikka untuvapeite olikin kokonaan keltainen ei tipusta olekkaan tulossa kovin vaaleaa. Sulat alkavat muistuttamaan päivä päivältä enemmän äiti Kertun kuontaloa.

Turvepaalin päälle tirppana hyppää jo ihan kevyesti ilman vauhtia ja siipien räpyttelyä. Pieniä lentopyrähdyksiäkin toki jo otetaan niillä pääsee parikymmentäsenttiä eteenpäin.

Turvepaalin päältä hypätään jo tänään omintoimin alas, mutta toissapäivänä tuolta tultiin tosiaan alas vielä äidin selässä.

Ruokailu sujuu ongelmitta. Tipu vetää napaansa kaikkea mitä Kerttukin. Ongelmana on tällä hetkellä vesiastia. Tyypit kuopii tällä hetkellä niin paljon että tirppusen juoma-automaatti, joka on pakko pitää aika lähellä pehkun pintaa on koko ajan aivan täynnä kuiviketta. Tirppanalla on myös lisäksi ruoka-automaatissa poikasrehua, mutta taitaa muut asioida tuollakin automaatilla enemmän kun tirppana.

Äiti Kerttu suojelee tirppanaa tarkasti ja isä Rumpali antaa sitten äidille kyytiä jos tämä meinaa komennella toisia rouvia Rumpalin mielestä liian paljon. On tämä eläinten maailma mielenkiintoista!

Johan nyt on markkinat - tipu on laskeutunut

Päivittelin eilen tuolla sosiaalisen median kanavissa  (FB ja Insta: @villamillington ) jälleen meidän  tirppanan kehitystä. Siipisulkien jälkeen seuraavana aamuna oli tirppanalle ilmestynyt PYRSTÖ! Miten voi pyrstö kasvaa yhdessä yössä?

Tipu-Tirppana on nyt 9 päivää vanha ja asustellut Kerttu äitinsä kanssa pesässä tämän ensimmäisen reilun viikon ajan. Pesä ei ole suljettu, että Kerttu on päässyt kulkemaan pesästä toisten joukkoon jos niin  on tahtonut. Pesä sijaitsee "kolmannessa kerroksessa"  eli 7-veljeksen kerrossänkyjen ylimmässä "vuoteessa". Pesä sijaitsee noin 1.5m korkeudella lattianrajasta ja tämän vuoksi siinä on ollut korotetut reunat ettei tipu putoa pesästä.

Eilen oli siis ohjelmassa tuo pyrstön syntymisen ihme ja tänään... kun menin aamulla kanalaan kuului sieltä ihan mahdoton sirputus ja mietin jo ovea avatessani, että kylläpä tipulla on nyt asiaa. Yllätys oli aikamoinen kun näin Kertun ja tirppanan lattiatasossa toisten kanssa. Millä ihmeellä se oli laskeutunut alas??? Onko kuitenkin tippunut? Onko emo tiputtanut? Lentäähän tuo nyt ei taatusti vielä voi osata, vaikka siipiään jo kovasti räpytteleekin.

Mitään hätää hänellä ei tunnu olevan, asiaa paljon ja puuhastelee toisten seassa ihan niin kun olisi kuulunut parveen aina. Toiset eivät kiinnitä koko tipuun mitään huomiota, Muistoa lukuunottamatta - murrrr.....

Muisto on taas sulkasadon jälkeen oikea terroristi! Ärsyttävä emäntä, joka määräilee ja nokkii kaikkia muita. Tosin Kertulle ei kyllä uskalla sanoa mitään, sen verran ärhäkäästi tuore äiti lastaan puolustaa pörhistelmällä itsensä kolmekertaa oikeaa kokoaan suuremmaksi. Jos ei Muisto ala käyttäytymään kunnolla niin taidankin eristää sen tuonne tipulaan muita häiriköimästä! Kanalan komein kana niin luulee olevansa muita parempi....

Parivaljakko Kerttu ja tirppana on ottanut uudeksi peäspaikakseen orsien alla olevan kakkalaudan alusen nurkan. Kai näiden nyt vaan täytyy antaa tuolla olla ja luottaa siihen, että kyllä luonto hoitaa homman niin kun kuuluukin. Mutta kyl mää vaa silti kauhian pal ihmettelen et mil se alas tul....

Se kamera on varmaan pakko asentaa tuonne kanalaan :)

Terveisiä kanalasta - tipu päivä nro 7

Aivan käsittämätöntä miten nopeasti nämä eläinlapset kasvaa! Meidän tipu-tirppanalla on jo siipisulat!!!

On todella mielenkiitoista ja jännittävää seurata tipulaisen kasvamista. Minkä värinen tästä tulee? Onko kukko vai kana? Nyt näyttää siltä jo että yksivärinen kaveri tämä ei ole, vaikka ihan keltaisena kuoriutuikin.