Pakkanen on täällä, onneksi vain ulkona

Kolme vuotta sitten loppiaisena joululoma päättyi "luovuttamiseen". Pakkanen paukkui ulkona ja sisälämpötilaa ei saatu pidettyä kun hädin tuskin +10 asteessa. Keittiön lattialla oli -8 astetta pakkasta ja lopulta käyttövesi ämpärit jäätyivät yön aikana hellan reunalla. Tuona ensimmäisenä talvena Millington oli kaksi kuukautta talviteloilla. Eipä ole enää!

Ulkona pakkanen on kiristynyt -18 asteeseen. Aamulla laskin jalat sängystä varovasti lattialle, vähän tuntui viileältä, mutta ensimmäinen ajatus ei ollut "puita uuniin ja äkkiä". Keittiön lattia on selvästi lämpimämpi (uudelleen eristetty puoli talosta) ja kylppärin lattia tuntuu suorastaan lämpimältä, kiitos lattialämmityskaapelin, jonka saimme päälle pari päivää sitten.

Sisälämpötila tuvassa +17.4 ja kylpyhuoneessa +18.8 astetta! Jeee!!!! Tästä talosta on kovaa vauhtia tulossa oikeasti asumiskuntoinen.

Eläminen vanhan talon kanssa on muuttanut sopeutumistamme huonelämpötiloihin. Mikäli lämpötila kipuaa kamarissa yli 20 asteen aiheutuu siitä nukkumisvaikeuksia sekä minulle, että isännälle. Joulun aikaan menin poikien huoneeseen laittamaan pönttöuunia tulille kun lämpötila oli +17 ja herra 15v oli sitä mieltä, että tulien tekeminen on turhaa koska "ihan lämmin täällä on".

Rakastun vanhaan taloomme päivä päivältä ja vuosi vuodelta yhä enemmän <3

Pakkaspäivän tunnelmia itsenäisyyspäivältä

Hyvää itsenäisyyspäivää 99-vuotiaalle Suomelle

Kuvat kertokoot omaa tarinaansa

Kiitos esi-isät ja -äidit <3

Pakkasta kolmenkymmenen asteen haitarilla

Talvi tekee temppujaan, pakkasmittari huiteli viime viikonloppuna -35 asteessa ja vuorokauden aikana laski miinus viiteen. Positiivistä kovassa pakkasessa on, että luonto on valokuvaamiseen oikein otollisen näköinen, huonona puolena sitten se että itse kuvaaja jäätyy alta aika yksikön. 

Näissä alla olevissa otoksissa pakkasta on -29 astetta.

Ei paljon pihahommia tarvinnut suunnitella noilla pakkasilla. Ilmatila lämpeni sen verran nopeasti, että monessa paikassa oli putket varmasti koetuksella. Noh, meillähän tätä ongelmaa ei toistaiseksi ole, joka paikka on kyllä jäässä mutta ei putket, kun ei niitä vielä ole.

Pakkasen lauhduttua pääsimme jälleen rannan raivuutouhuihin. Vähälumisuus antaa nimittäin edelleen oivan työalustan kaislikon ja rannan risukon tuhoamiseen.

Kaislat ovat muuten yllättäen aika haastavia poltettavaksi. Kytevät kyllä ja saavat aikaan komean savun pössäkän, mutta liekki meinaa jäädä onnettomaksi.

Lasten luistinrata on hienossa kunnossa, kyllä tuossa kelpaa päästellä. Palopäällikkö ja ylimmäinen työnjohtaja laittoi manttelin päälle, mutta silti meinasi vilu yllättää, kun ei millään malttanut pysyä pesässä lämpöisessä.

Luonto näyttää jo merkkejä alkavasta keväästä, jossain välissä on aurinko ehtinyt jo jääpuikkojakin sulattelemaan kallion reunaan.

Pakkasta pukkaa

Se on nyt sitten täällä, pitkään ja hartaasti odotettu ystävämme TALVI. Mikä ihme se on nykyään näissä sääilmiöissä, että aina pitää liioitella? Syksy kesti tänä vuonna tuolta huhtikuulta joulukuulle. Talvi alkoi ilman lunta pakkasilla ja mittari näyttää nyt -28 astetta.

Mitäpä tästä sitten kertoisin... ? Pyrin aina etsimään asioista positiiviset puolet esille ja löytyyhän niitä tästä säästäkin! Järven jää on jäätynyt aivan tasaiseksi ja luistelubaanaa on koko rannan mittaisesti.

Eilinen kahdenkymmenen asteen rapsakka keli ei estänyt nuorisoa nauttimasta tilanteesta, eikä kuulemma edes varpaita palellut - huh, pelkkä ajatuskin noiden nahkakuorien vetämisestä jalkaan saa varpaat melkein tippumaan irti.

Pakkanen taikoo yhdessä auringon kanssa, myös halo-ilmiöitä taivaalle ja kuura saa aikaan talventöröttäjissa taideteoksia.

Ulkona on siis varsin kaunista, mitenkäs sisällä sitten menee? Ja-a... lapset ja koira istuu uuninpankolla, koska se on talon lämpimin paikka. Kovin pahoja traumoja ei lapsille ainakaan vielä tässä vaiheessa ole kehittynyt. Kyselevät tuolta pankolta vaan, että miksi eivät saa lähteä luistelemaan eli kokemushan se on tämäkin.

Aamulla karisee rähmät silmistä varsin nopeasti! Kamarissa on lämpöä +10 astetta, positiivistä ehdottomasti, että ollaan kuitenkin plussan puolella! Lattianrajassa ei sitä plussaa sitten enää olekaan. Mutta vielä tänäkään aamuna ei kuitenkaan keittiön hellan reunalla vesisangot olleet jäässä! Tosin ruokakomerossa on niin kylmä, että jääkaappi saa aivan uuden merkityksen estäessään ruokia jäätymästä.

Isäntä miettii pitäisikö lämpökameralla tutkia pahimpia vuotokohtia mökistä. Aamullisen pihakierroksen perusteella voisin kohtuullisen suurella varmuudella kertoa, että ihan paljassilmäkin saattaa jotain kertoa. Kuvien perusteella voisi villisti arvella, että lattiat ainakin vuotaa "jonkin verran" mutta suureksi yllätykseksi nurkista ei taida pahasti vetää.

Näiköhän siinä jo käy, että tällaiset kolmeakymmentä pakkasastetta hipovat lämpötilat saa jo kaupunkilaiskerma-ahterit hilaamaan luunsa sivistyksen pariin? Eli joko routa ajaa porsaat kotiin?